Viime perjantaina ihmisiskä tuli kotiin ja pyys mut juttusille. Sillä oli sellasta asiaa, että mä oon nyt puoliorpo. Sytytettiin Äipälle kynttilä ja tirautettiin pari kyyneltä. No - oikeastaan ihmisiskä tirautti munkin puolesta, kun eihän me koirat tollasista ymmärretä, mehän eletään vaan tässä hetkessä.
MIllanen mun Äippä sitten oli? Sanovat, että mä olen kuin ilmetty Äippä kaikin tavoin. Mä olen ylpeä siitä, sillä mun Äippä oli yksiselitteisesti ihan paras. Se teki musta sen mitä mä oon.
Mun Äipän tekemisiä voi lukea vaikka yhdestä mun aikaisemmasta kirjoituksesta. Mun Äippä teki kaiken aina täysillä ja oli aina siellä missä tapahtui. Se piti huolen omistansa ja varmasti nyt pitää huolen enkelilaumoistakin. Äippä oli ainutkertainen ja sellaisena pysyy meidän muistoissamme iäti.
Mulle tulee hyvä ja onnellinen olo, kun mä muistelen Äipän tekemisiä ja tempauksia ja niitähän riittää.
Heippa Äippä! vielä me nähdään!
Sun Toffe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!