Helmikuu vetelee viimeisiään ...

Eilen nähtiin taas alueen muiden vesiäisten kanssa. Paikalla oli vaikka ketä, mutta me ei saatu leikkiä keskenään ollenkaan - me käytiin läpi nyt niitä agilityn alkeita. Mä olisin kyllä halunnut ennemminkin - tai ainakin aluksi - leikkiä muitten kanssa. No ens kuussa kuulemma mennään porukalla lenkille - joten siellä sitten saa taas riekkua oikein kunnolla.


Meiltä jäi lauantainen rally-toki välistä, ja mä kyllä olenkin sitä mieltä, että yksi koulupäivä viikossa saa riittää. Toi Hurttahalli on mulle vähän vaikea paikka - ihmisiskä ei päästä mua tervehtimään siellä muita koiria vaan pakottaa suurimman osan ajasta odotteleen nätisti. Mä oon ihan kauheen stressaantunut - mun pulssi on varmaan jotain ziljoona - läähätys ihan hirvee - kieli ulkona - on semmonen satatäpinä olo. Mutta sitten kun pääsee tekemään jotain, se on kyllä kivaa! Ihmisiskä kyllä ei tykkää kun mä ilmoitan tylsistymisestäni niin selvästi sen mielestä kamalalla vinkunalla. Sitten se aina yrittää saada mua rauhoittumaan - pois siitä sellaisesta satatäpinästästä. No eihän se siinä onnistu.


Eilen tehtiin sellaisia pennuille sopivia juttua - vähän hyppyharjoituksia ja kiipeilyjä. Ne hypyt oli ihan lässyjä ja on tosi tylsää, etten mä saa vielä hypätä kisakorkeuksista. Ihmisiskällä tosin ei ollut tuon taivaallista hajua miten mua olis pitänyt ohjata - mä kyllä osaisin jo kaiken jos vain toi yksi osais kertoa mitä me seuraavaksi tehdään. Siellä oli Trivikin mukana, ja musta se on kiva kaveri / se on kiva musta kaveri, vaikka mä vähän ulkona yritinkin ottaa siitä niskalenkin. Ei se Trivi siitä suuttunut, vaikka sanoikin "Annas olla viimenen kerta!" Mutta silleen me koirat jutellaan.


Niiden hyppyharjoitusten jälkeen ne vei mut sellaiselle huojuvalle rakennelmalle jossa Nadia Comănecinkin olisi ollut vaikea pysyä. Mua ei todellakaan huvittanut mennä sinne sitten ollenkaan - ei tollanen oo koiria varten. Mutta sitten Inezin ihmisäiskä sai mut jekutettua nakilla sinne puomille - enkä mä huomannut ollenkaan missä mä olin! Ihan kiva, että jekutti koska se oli kuitenkin aika kivaa. Lopuksi mä osasin seurata sitä nakkia tosi hyvin ja siellä alhaalla oli vielä Vivarachon tyttöjen ihmisäiskä namittamassa mua lisää.


Mä pyysin ihmisiskältä, että se ottais selville missä tota voi harrastaa niinku pienellä hoolla - kun mä eikä ihmisiskä tykätä harrastaa isolla hoolla. Jonnekin seuraan kuulemma on vaikea päästä ilman että on jo mestari ja sitte sinne joutuu ostaan jonkun harjoituslisenssin - ja jos se ei oo mitään syötävää nii emmä sitä kyllä ostaiskaan - eikä mulla oo kyllä rahaakaan - enkä mä edes tiedä mitä se raha on.

Fiian kanssa lenkillä

Ihmisiskän kaveri soitti ja kysy meitä ulos leikkimään ja mehän tietysti lähdettiin. Ihmisiskä kerto joistain sussareista; Allista ja Fiiasta. No olinhan mä ne kerran kesällä jo nähnyt mutta nyt nähtiin uudestaan. Siinä mä olin ihmisiskän kanssa niitä niiden talon ulkona odottamassa kun ne tytöt - siis Alli ja Fiia tuli hirveellä ryskeellä autotallista ulos ja ampas heti mun päälle. No pelästyyhän sitä vähemmästäkin vaan kunhan säikähdyksestä selvisin - niin musta oli parasta ajaa ne tytöt takaisin sinne autotalliin - ja sinnehän ne meni.


Lopulta meidän kanssa ulos ei lähtenyt kuin Fiia-neiti. Siellä järvellä sitten juostiin Fiian kanssa ihan ympäriinsä ja se väsy tosi äkkiä, mikä oli tosi tyhmää kun mussa olis kyllä riittänyt virtaa. Tosin en minäkään heti siinä täpinöissäni huomannut, että Fiia oli aika mukavan tuoksuinen! Yhtäkkiä mulle muistui mieleen Remu-iskän opetukset - ja kyllä ihmisiskää sitten raivostutti. Fiia ei paljoa vastaan laittanut - mä kun olin sen uuvuttanut aikaisemmin. En kyllä ymmärrä miksi mä jouduin hihnaan.

Helmikuussa

Helmikuussa on käyty tutustumassa lauantaisin rally-tokoon Orimattilan hurttahallilla - juuri niin - taas yksi koulu lisää! Mä olen kohta varmaan korkeakoulutettu. Ihmisiskä haluaisi viedä mut vielä jonnekkin aglityyn, mutta se ei ole (onnekseni) löytänyt mistään läheltä alkeiskurssia (itselleen).


Tuossa rally-tokossa tehdään siis tottelevaisuusjuttuja hieman löysemmällä nutturalla kuin tokossa, joten se sopii mulle oikein hyvin. Ihmisiskä vaan ei osaa näköjään lukea eikä me siksi saada rataa koskaan kerralla suoritettua - opettelis nyt ensin mikä on vasen ja oikea - lopettais sitte siinä samalla tallomasta mua varpaille. Siellä hallilla on sellainen kiva putki jonka läpi on mukava juosta - vähän niinku olis jossain luolassa. Sinne putkeen vaan ei saa mennä itekseen vaan ainoastaan luvan kanssa. Ihmisäiskä tosin lupas ostaa mulle sellasen jostain ikeasta kesäksi


Koirakentällä ei ole käyty aikoihin kun siellä on se pakkasraja ihmisille ja paleleville koirille, mutta mä olen vaan nauttinut näistä pakkasista. Pihalla on kiva pyöriä. Lunta on aika hurjasti ja kait siksi toi pihaa ympäröivä aitakin on kutistunut - tai ainakin mä pääsen siitä tosi helposti yli ja varsinkin silloin kun ihmisiskä meinaa lähteä jonnekin ilman mua.


Mun mielestä mulla menee ihan mukavasti.