17. joulukuuta 2011

Oi Tosca - Oi Tosca ...

Oi Tosca - meidän piti vielä nähdä monen monetuista kertaa ja riekkua koko pentueen voimin. Nyt sä sisko olet poissa eikä me nähdäkään enää koskaan - paitsi joskus siellä toisella puolen. Me tavataan velipoikien kanssa helmikuussa ja syödään yhdet nakit sun muistokseksi.


Sua tulee ikävä.


Toffe 

7. joulukuuta 2011

Vesiäisten pikkujoulut

Tässä me ollaan koko porukka. Iiris, Inez, Mä, Shania ja Trivi


Mihinsä Shania oikeen oot matkalla - nyt pitäis olla paikallaan kun valokuvataan

Mihin se likka oikein taas meni?

Aijaa - se meni pötköttään tonne!



Tässä vaiheessa alkoi jo pipa olla vinossa yhdellä jos toisellakin - joten oli syytä tilata kujetus kotiin.

6. joulukuuta 2011

Ihan niin ku mä arvelinkin,

Tarrolla - sillä pesueen kaupunkilaisjuipilla - on aina jotain louskutettavaa meidän maalaisten meiningeistä ... Vitsi,että mun tekis mieli taas ottaa vähän kisaa Tarron kanssa, ihan niinku syyskuussa Ridasjärvellä ...


* * * * * * * * * * * *  Kirje Tarrolta * * * * * * * * * * * *
Moikka isoveli!
Sillä teidän harkkoja katsomaan tulleella tädillä on varmaan itellä kato joku Espanjan mastiffi. Leikin meinaan tänään sellasen 70 kilosen tyttelin kanssa. Se kyllä teki ihan näyttävät loikat puiden yli, mutta ei sitä massaa ihan heti saanut sitten pysähtymään... Meikäpoika kun pystyy ihan sillai ilmassakin tekemään täyskäännöksen.

Mutta asiasta toiseen, kävin tänään koiraterapeutilla. Kato ei sitä ihan joka pojulle maksetakaan omaa terapeuttia. Mä taidan sitten olla joku tärkeempikin tyyppi, kun mun perheenjäsenet koulutetaan nyt sitten ihan omalla ohjelmallaan MUA VARTEN. Mutta niin meillä täällä kaupungissa:)

Terkuin pikkuveli Tarro

4. joulukuuta 2011

Agilityä 14

Sen kesäisen alkeiskurssin jälkeen me ollaan nyt käyty yhteensä 14 kertaa agiharkoissa. Ihan tasan jokainen kerta meillä on ollut ihan mielettömän hauskaa - mä oon kyllä ihan täpinöissäni . Tänään oli yhden meidän ihmispennun 18v synttärit - me ollaan vähän niin ku saman ikäsiä sen kanssa (kun mun ikä käännetään ihmisiäksi). Mä näin, että ihmisiskääkin vähän poltteli päästä radalle ja niin me livahdettin juhlista kesken kaiken - tai ehkei nyt kesken kaiken mutta vielä sinne meidän kotiin juhlavieraita jäi.


Mulla oli pikkasen virtaa tallessa, kun ei me oltu käyty päivällä kuin pienellä juoksulenkillä - ei ihmisiskä muuta kerinnyt mun kanssa, kun sillä oli kuulemma niin kiire pestä kämpästä mun sotkuja(?) ennen vieraiden tuloa. Mä en muista, että meitä olisi ollut koskaan koko porukkaa harkoissa ja niinpä meille jäi mukavasti suoritusaikaa kun koirakkoja oli vain 2. Aluksi mä vaan juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin ja oli kai se ihmisiskäkin siinä jossain. Erityisesti mä tykkään putkista. Put-kiii jeee!


Sitte pahimmat kierrokset purettuani mä ehdin alkaa kuntelemaan ihmisiskän ohjauksiakin ja vähänkö meillä meni sitten mukavasti. No ihmisiskä esittää, että se oli niin hyvä ohjauksiensa kanssa. Totuushan kuitenkin on, että me ehdittiin siinä hiomaan sitä rataa niin kauan, että mä opin sen radan ulkoa, eikä ihmisiskän tarvinnut kuin juosta ja huitoa holtittomaan tapaansa siinä viressä.


Siinä oli sitten jossain vaiheessa tullut seuraavan ryhmän vetäjä katsomaan sitä meidän touhua ja ihmisiskä sai ansaitsemattaan vähän krediittiä. Mä nimittäin kuulin, kun se siihen kentän laidalle tullut ihminen kysyi siltä meidän ohjaajalta jotain. Se meidän ohjaaja vastas sille toiselle "Nää on alottaneet vasta syyskuussa ..." Velipoika Tarro on sellainen irvileuka, että se varmaan vääntäis tän jotenkin silleen, että se meidän ohjaaja puolusteli meitä. Se toinen olis mukamas kysyny jotain "Miks noi ei osaa?"


Oikeesti se siihen tullut mulle vielä tuntematon ihminen oli kuvitellut, että me oltais harrastettu jo pitkään. Siinä se vielä kyseli ihmisiskältä josko sillä on ollut kuinkakin monta agilitykoiraa ennen mua. Jotain se sitten ihmisiskälle totesi ja ihmisiskä alkokin sitten näyttämään hangon keksiltä, eikä se saanut sitä typerää virnettä naamaltaan pois koko iltana. Noh - mä tiedän kuka on kuka ja kenen ansiota tää kaikki on - joten nauttikoon toi ihmisiskä tän kerran. Mutta jos ei huomenna oo pyyhkinyt tota virnettä naamaltaan, niin ....

1. joulukuuta 2011

Takaisin kouluun ...

Juuri kun mä pääsin hehkuttamasta, että koulut on käyty, niin mistä eilen taas itseni löysin? No Ruusulantien hallilta TOKO-kurssilta. Olin vähän loukkaantunut, kun ihmisiskä laittoi mut penturyhmään - mähän olen tänään tasan 19kk. No sinne sitä vaan oli mentävä kun kerran käsky kävi - ihmisiskä sanoi, että mun täytyy treenata muiden koirien ohituksia ja muita sosiaalistamisjuttuja. Totta puhuakseni en mä sinne aikuisten TOKO-ryhmään olisi halunnutkaan - se kun aloitettiiin heti jollain äkseeräämisellä. Se verran mun täytyy kyllä todeta, että jos se laittaa mut oikeisiin TOKO-harkkoihin niin mä lähen siltä seisomalta juoksemaan kotia kohti - ei sinne niin pitkä matka ole.


No siellä harkoissa mähän tietysti loistin osaamisellani - kun mähän olin käynyt nää jutut läpi jo sillä viime syksyisellä pentukurssilla - siellä mistä mä sain sellasen hienon mitalin ja diploominkin. Mitä mä tota ihmisiskääkin kattelin, niin vaikutti siltä, että se oli ihan tyytyväinen mun suoritukseen ohitustehtävissä - se tosin ei taida tietää että enhän mä pennuista välitä ... mutta auta armias jos vastaan tulee joku joka kuvittelee olevansa jotain ja meinaa ruveta aukoon mulle päätänsä !


Ihan hyvä maku niistä harkoista jäi - toivottavasti yhtä hauskaa on vielä seuraavillakin kerroilla - se kurssi jatkuu alkuvuoteen saakka.

28. marraskuuta 2011

Kaikkensa se yrittää ...

Kaikkensa se raukka yrittää, mutta ei sillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä mun kanssa. Tosta viereisestä kuvasta näkee millaisia kierroksia se joutuu ottamaan mua ohjatessaan. Jokainen varmaan kuvasta näkee koska meidän vuoro oli olla radalla. Me hiottiin sellaista kahta eri pätkää ohjauksineen.


Ei sillä silleen huono kunto oo tai jotain, mutta ei se vaan ehdi. Täytyy mun toki myöntää, että mä oon niin täpinöissäni etten mä aina ehkä muista kuunnella mitä ihmisiskä mulle sanoo. Saattaa olla, että eilenkin kävi niin, että mua kiinnosti se putki paljon enemmän, vaikka ehkä joku vieressä kiljuikin "TOFFE kepit! KEPIIIIT!"


Nää meidän kuviot oli sellaisia aika nopeita etenemisiä ja tiedättehän te, että tämmöinen nopeakinttuinen espanjanvesikoira saa lyhyelläkin pätkällä aikamoisen vauhdin aikaiseksi. Me pidettiin sitten autossa matkalla kotiin sellainen kehityskeskustelu jossa päädyttiin siihen, että mä suostun kuitenkin jatkamaan tota agia ihmisiskän kanssa ja että ihmisiskä ei tee musta lapasta. 


Tarrokin tuossa kirjoitteli ja kertoi käyvänsä TOKOssa ja olevansa jo aikamoinen sälli siinä lajissa. Kertoi se myös, että sillä on kuulemma vähän samanlainen ohjaajaongelma kun mullakin - sillä olis kuulemma mahkoja vaikka mihinkä jos ohjausta vaan löytyis. 


Josta tulikin mieleen, että mä olin tuossa vähän aikaa sitten jänismetsällä. Ainoa ongelma oli, että ihmisiskä ei ollut jänismetsällä ja se että se nauro mulle. Oltiin nääs kävelyllä metsässä ja mä sain sellaisen mielenkiitoisen hajun nekkuuni. Ihmisiskä ei ottanut mua kiinni vaikka näki, että nyt on pojalla jälki päällä. Mulla oli nokka maassa ja mä seurasin sellaista siks-sakkia sitä hajua. Eikä kauaakaan kulunut kun mä näin sen - tai ehkä se näki mut. Semmonen talviturkkiin vaihtanut wannabe rusakko ampas mun edestä karkuun. No eiku perään täyttä vauhtia - just ku mä olin huutamassa "Hippa!" se katos johonkin. Sitte oli laitettava nokka ylös ja otettava vainu takasin ilmasta - eikä aikaakaan kun mä taas näin sen ja se pinko karkuun huutaen "ota kiinni jos saat - lällällää!" No eiku taas täyttä vahtia perään - ja just ku mä olin taas saamassa sen kiinni se katos johonkin. Tässä vaiheessa me molemmat kadottiin ihmisiskän näköpiiristä ja mä tiesin, että se ei siitä tykkää ja siksi mä varmaan vähän herpaannuin ja se pupu pääs lopullisesti karkuun. No mä sitten palasin takas ihmisiskän luo se kieri maassa silleen lol-tyyliin eikä meinannut saada henkeä. Siitä oli kuulemma ollut niin hauska seurata mua ... varsinkin kun se pupu oli jallittanut mua katoamalla aina välillä. Ihmisiskän mukaan se pupu oli silloin singonnut itsensä sellaisella mahtiloikalla useamman metrin musta sivuun. No - ens kerralla mä tiedän ...

23. lokakuuta 2011

Kaunis poika - siis hyvin kaunis poika ja muuta näyttelysatoa.

Kaikkialla tuntuisi olevan leijumassa vahvasti sellainen haju, että mä olisin jo konsultti, mutta enpäs vaan oo. Useampi tuli multa kyselemään tuolla Hyvinkään erkkarissa miltä konsulttina olo maistuu. Pikkuveikkakin yritti veistää jotain näppärää, mutta huomas samantien että mulla on kuninkaalliset killuttimet edelleen messissä. Eli ei siis mitään uutta siltä rintamalta, paitsi että ehkä musta ei sittenkään ole tulossa konsulttia.


Hyvinkään erkkareissa (kuvia) meitä perroja oli paikalla toista sataa, meidän perheestä mukana oli Äippä, Salla-puolisisko, Tarro ja mä. Näitä mun kamuja täältä kotikulmilta oli mukana kanssa aika läjä. 


Äippä pyyhki sarjansa muilla nartuilla pöytää. Mun äippä on - oikee grand old lady - vaikkei se kyllä oikeesti vielä ole kuin 8v - voitti sarjansa ihan ylivoimaisesti. Mun kasvatti-ihmisäippä ei ollu uskoa mun ihmisiskää kun se sanoi "Mikku on YKKÖNEN!" Sitten ne kilju riemusta ja pomppi ympäriinsä. Mä en muuten ymmärrä, miksei me koirat saada käyttäytyä samalla tavalla? Heti jos kans vähän kaulaillaan kavereita niin heti ollaan vetämässä hihnasta ja torumassa!


Päivähän alkoi Tarron ja mun sarjalla, näyttelyissä kun ensin arvotellaan meidät pojat ennen tyttöjä. Tarron kanssa oltiin junioriluokassa (9-18kk). Ridasjärven näyttelyssä Tarro oli ERI (erinomainen) ja sai tyttöjen värejä palkinnoksi. Mä sain EH:n (erittäin hyvä) ja poikien värisen nauhan palkinnoksi. Ridasjärven näyttelystä voi lukea tuolta aikaisemmista jutuista.


No mua alko vähän ärsyttämään toi Tarron käyttäytyminen ja parrasvaloissa paistatteleminen. Kaunis poika oli hankkinut uuden oikein karvakauluksisen toppatakin ja kaikkea muutakin - se on se julkisuuden kirous! Vaikka mä sen Tarron kauniiksi pojaksi nimesinkin, niin silti se ärsytti - mä päätin näyttää kuka tässä oikein on pentueen kaunis poika.


No me saatiin nyt Tarron kanssa molemmat ERI:t, mutta mullapa oli vielä ässä hihassa! Me oltiin mun ihmissiskojen kanssa katsottu sellasesta olkkarissa olevasta hassusta laatikosta miten ihmishuippumallit kävelee ja koska mä oon nopee oppimaan, niin arvostelussahan se sitten nähtiin! "a bit feminine". Että kuka on Tarro nyt hei pentueen "Kaunis poika"? Joo - Toffe on! 


SIellä oli tuomarina tuolta meidän perrojen kotipuolesta kotoisin oleva Antonio Garcia Perez. Tota Antoniota kuulemma arvostetaan kovasti ja siksi sen antamia arvosteluja arvostetaan. Mulle se sanoi: "Nice dog, but a bit feminine, Nice topline, excellent character, very playful, Moves well in the front. I'd wish a better rear movement. Mun ihmisiskä oli ihan täpinöissä, kun se Antonio vielä ihan erikseen kehui mun luonnetta. Niille jotka ei ymmärrä mitä toi tarkoitti, niin mä voin kääntää. "Hyvä koira, mutta vähän naisellinen, hyvä selkälinja, erinomainen luonne, hyvin leikkisä, Etupään liikkeet hyvät, mutta takapäässä toivomisen varaa." Mun kohdallani toi viimeinen tarkottaa, että mun takajalat on silleen vähän sisäänpäin.


Mun kasvatti-ihmisäiskä ja mun äipän kasvatti-ihmisäiskä puhui ihmisiskälle siitä mun silmäjutusta ja sen vaikutuksesta noihin konsulttihommiin. Erityisesti mun äipän kasvattiihmisäiskä oli sitä mieltä, että noi konsulttihommat saisi odottaa. No mä oon sitten varmaan menossa johonkin perinnöllisyyslisätutkimuksiin...





16. lokakuuta 2011

Moikka Toffe, eli kirje pikkuveikalta.



Terve!
Aattelin heittää kirjeellä, kun et ollut tänään paimentamassa lampaita. Ja hyvä kun et ollut, sillä sen verran paljon oli tytsyjä paikalla, että aina parempi mitä vähemmän kilpakosijoita. Mutta sano vaan kiitokset isännälles kun antoi äippäni yhteystiedot eteenpäin ja pääsin näyttämään luontaiset paimennuslahjani. Olisin kyllä mielelläni ainakin yhden lampaanviulun lahjoittanut emännälle kotiin vietäväksi, mutta sepä viuhtoi sellaisella oranssilla kepillä siihen tahtiin, etten päässyt yhteenkään muhevan näköiseen kinkkuun käsiksi.

Olis muuten ollut hyvä, kun olisit ollut näkemässä mun uuden toppatakkini. Tyylilleni uskollisena (kaunis pinkki poika) pyysin emäntääni ostamaan mulle sellaisen upean harmaan toppatakin, jossa on sellainen mielettömän hieno karvakaulushuppu. Mä kyllä epäilen, että julkisuus on saattanut hiukan muokata mun persoonallisuuttani.

Mutta ensi viikollahan me nähdäänkin sitten näyttelyhommissa. Toivottavasti tyylilleni uskollisena jatkan niiden kauniiden värien metsästystä :) Sellainen kaunis poika kun olen. Mutta tosi kiva nähdä sua taas, keppiäni et saa tälläkään kerta, lällällää!! Terkkuja perheelles!


T. pikkuveikka (mä alan olla kyllä aika maskuliininen)

23. syyskuuta 2011

Retiisi silmässä - nyt musta tais tulla konsultti

Ihmisiskä käytti tänään mua niissä testeissä, joiden tarkoitus oli varmistaa olisko musta sulhaseksi Wilmalle. Siellä lääkärissä ihmisiskä ensin täytti kaikenmaailman papereita ja sitten siihen tuli yks hoitaja, joka laittoi mun silmiin varmaan jotain sellaista tajunnanlaajentajaa. Tai ainakin se siltä vaikutti, kun näkymät alkoi oleen silleen aika psykedeelisiä. Yht'äkkiä kaikki alkoi oleen ihan sumeeta enkä mä enää nähnyt kuin hahmoja.


Siinä me sitten odoteltiin lääkäriin pääsyä odotustiloissa. Oli nimittäin pikkasen hankalaa kun ei nähnyt muita potilaita - niistä oli vain hajuhavainto. No enhän mä tarvii mitään näköhavaintoa, kun mähän tunnen kaikki vaikka silmät kiinni. Jotenkin vaan ei ollu intoa moikata niitä kaikkia, ja niinpä olin aika hiljaista poikaa.


Lopulta kuulin kun mun nimeä huudettiin. Lääkäritäti pyysi ihmisiskää nostamaan mut pöydälle ja sitten kohta jo sammutettiinkin valot. Ihan silleen varottamatta se lääkäritäti häikki mun silmiin sellaisella ihan mahdottomalla valonheittimellä, vähän sellasella mitä ihmisiskä pitää ulkona otsallaan. Ihmisiskä piti kiinni, joten ei siitä karkuunkaan päässyt. Vasen silmä tuli tarkastettua yhdessä hujauksessa, mutta oikean silmän kanssa sitten alkoikin tapahtua. Hmm-m, haa-a, hmm-m, harvoin on näin selvä tapaus! Ainoa mitä mä ymmärsin lääkärin sanovan oli "Retiisi silmässä - juu-u". Ihmisiskän mukaan se kyllä sanoi "oikean retinan ablaatio" 


"Harvoin näkee näin selvää tapausta!", sanoi lääkäritäti ja pyysi josko mä suostuisin näyttämään mun silmääni muutamalle muulle lääkärille - ne ei kuulemma valmistuis lääkäriksi ilman mun silmää. No kyllähän mä sitten siihen suostuin.


No valuvika mikä valuvika, mutta siinä meni sitten treffit tyttöjen kanssa kun se saattaa olla periytyvää. Kyllä mua nyt harmittaa, mutta tyttöjä varmaan vielä enemmän. Ihmisiskä sanoi mulle, että mun olis syytä ryhtyä totuttelemaan siihen ajatukseen, että musta tulee konsultti.


Ihmisiskäkin haluaa mainita jotain: Pentuaikana ihmettelin, miten Toffe meitä metsässä yms. ohittaessaan aina välillä törmäili meidän jalkoihin. Yhtälailla betoniporsaat yms. olivat vähän ongelmallisia toiselta puolen ohitettaessa. Nämä törmäilyt loppuivat aikanaan ja niitä pidettiinkin "pentuiluna", vaikka käytiinhän niitä silmiä lääkärissäkin näyttämässä, ilman virallista peilausta tosin. Nyt selvisi, että tämä näköongelma oireilee pentuaikana juuri näin. Kun sitten ikää ja kokemusta karttuu, korvaa koira puutteen muilla aisteillaan. Toffesta näkövammaa ei huomaa mitenkään - vauhti niin agi-radalla kuin metsässäkin on suorastaan lentävää. Heppu pääsee siis suunniteltua nopeammin konsultiksi ...

18. syyskuuta 2011

Iskä ja Mummi

Iskä, Mummi ja Mä
Iskä ja mummi kävi meillä. Heti ekaks mä kerroin iskälle ja mummille miten hienosti me pärjättiin pikkuveikan kanssa Hyvinkäällä. Mä itkin mummille, että Tarro pyyhki mulla pöytää mennen tullen. Mummi oli meistä tosi ylpeitä ja se sanoi, että ne ties iskän kanssa, että me pärjätään Tarron kanssa luomuperrojen sarjassa hienosti ja lisäks ne sanoi, että "Älä Toffe välitä, vaikka Tarro sut voittikin - ens kerralla siellä saattaa olla tuomari joka tykkää rääpäleistä". Joo hei tosi kivasti sanottu, mut se olikin kuulemma jotain sarkasmia. 


Mun isäsuhteeni on ollut hieman vaikea, kuten tarkkaavaisimmat tän blogin lukijat jo tietävätkin, mutta nyt kun iskästä on tullut konsultti, meillä meni heti paremmin. Iskä tyytyi vain pörisemään mulle ja koska mä osaan jo lukea koiraa niin mä ymmärsin olla menemättä liian  lähelle. Ekaks me mentiin lenkille metsään ja pelloille ja siellä me intouduttiin iskän kanssa ihan riekkumaankin kahdestaan ilman että iskä pöris mulle yhtään. Iskä tosin on vähän tosikko ja siksi parhaimmat jutut mulla olikin mummin kanssa. Mummi rules ja se jaksaa vielä heiluakin!


Mentiin perhepotrettiin meidän alapihalle ja tehtiin me siellä vähän keppejäkin. Iskä ja mummi menee kepit tosi hienosti, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että mulla oli kyllä vauhti kohdallaan. Se perhepotretti on tossa ihan ekaks.


Lopulta mentiin meille sisälle ja me jatketiin mummin kanssa mukavia leikkejä. Iskä tyytyi pöriskelemään mulle aina välillä, mut ei se mua haittaa, ihan mukava se kuitenkin on. Mummi ja iskä paijautti itseään meidän ihmisillä, mutta mä otan vahingon takaisin sitten illalla. Musta oli tosi kivaa että iskä ja mummi kävi. Pitäis vaan nähdä useammin - ihan kuten sisaruksiakin.

17. syyskuuta 2011

Pidä ittes miehenä!

Kaunis Poika poseeraa!
Pidä ittes miehenä! - nimittäin pikkuveli Tarro jota nykyisin kutsutaan nimellä "Kaunis Poika" Oltiin pikkuveikan kanssa Hyvinkään Ridasjärvellä näyttelyssä. Mä olin erittäin hyvä ja Tarro oli joku eri juttu. Lisäksi Kaunis Poika se keräs jotain hempeitä tyttömäisiä värejä, kun mä keskityin miehekkään siniseen. Joten pidä hei Kaunis Poika ittes miehenä! No onnee sulle kuiteski!


Tuomari oli sellainen mies joka puhui ihan ihmeellistä kieltä. Ihmisiskä kuitenkin osasi mulle kertoa, että sen mielestä mä olen liian pieni ja kevyt koira. No oho - pitääkö muka olla oikein Puolasta tuotu tuomari, että ton osaa sanoa? Ihmisiskä näkee sen otsallaankin. Mun pää on kuulemma sopusuhtainen, niska/kaula oikean pituinen. Sitten se sanoi, että mulla on "weiche ruecke" eli pehmeä selkä - mitähän sekin sitten tarkoittaa? Runsas rinnansyvyys, keskikokoinen luusto. Miten muka pieneksi mainitulla koiralla voi olla keskikokoinen luusto? Hei jotain johdonmukaisuutta - saanko pyytää!? Hyvä kulmat kuulemma löytyy vaikka vielä hoikaksi lopulta mainitaan.


Kauniit Pojat rivissä
Oli siellä toinenkin mun kamuista, nimittäin Trivi ja sekin on sellainen Kaunis Poika. Trivi tais olla tosin sellainen Oikein Kaunis Poika jo ennestään. Tossa ne meidän Kauniit Pojat on samassa kuvassa.


Lähdettiin sitten ton mun pikkuveikan kanssa vähän riekkuun hiekkakuopille siihen ihan lähistölle ja kyllä meillä oli mukavaa. Paitsi, että Tarro taas piti koko ajan keppiä eikä antanut sitä mulle ollenkaan. Enkä mä oikeastaan yrittänyt sitä siltä oikein viedäkkään kun mä ajattelin, että paistatelkoon nyt sitten parrasvaloissa koko päivän.










Tarro ei anna mulle keppii!
 Sitten Tarro joutu lähteen kotiin ja mä jäin vähäks aikaa uimaan










31. elokuuta 2011

Sulla on niin ...

"Sulla on kuule niin taitava ja lahjakas koira - että miten ois jos antaisit sille vähän tilaa tehdä näitä juttuja" On se hyvä, että joku sanoo tän ääneen kun ei ihmisiskä ole uskonut mua. Ihmisiskän kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että se on hyvä kuuntelemaan järkipuhetta. Se teki niin kun ohjaaja neuvoi ja mitä tapahtuikaan?


Ihmisiskä ei oo älynnyt, että se antaa mulle ohjeita paikoin ihan liian myöhään. Joo no kaikkihan siis alkoi siitä, että mentiin hyvin radan alkupuoli aina puomille saakka. Puomilla kun on se kontaktijuttu, eli tassujen pitää nousussa ja laskussa osua sinne kontaktiosuudelle. Ton osuman lisäksi ihmisten hitauden vuoksi meidät pyritään pysäyttämään siihen kontaktille, jotta ihminen kerkee mukaan ja koska kontaktilta saa irrota vasta käskystä, niin seuraavan esteen ohjaaminen on ihmiselle helpompi. No kyllä te varmaan ymmärsitte ja kuten jo niin monta kertaa aikaisemmin olen maininnut, mun tassuissa riittää vauhtia. Mä oon jo menossa puomilta alaspäin kun ihmisiskä muistuttaa mua kontaktista. "PINTA!" No siinähän käy sitten niin, että vaikka mä vedän siihen sellaisen neliraajajarrutuksen, en mä saa itseäni pysähtymään. Mun tassut jää siihen pinnalle ja peräpää kääntyy mun yli hiekalle. Tai ainakin jotain sellaista - no kaikki jotka tietää jotain massan ja liikkeen suhteesta osaa kuvitella silmissään mitä siinä tapahtuu.


No nyt ohjaajan ohjeiden mukaan toimittuaan ihmisiskä huutaa mulle sen "PINTA!" jo hyvissä ajoin puomin tasaisella osalla ja mitä käykään? Vaikka mulla oli ihan sairas vauhti (koska mä siis olen tosi nopea), mä kerkeen nätisti pysähtymään siihen kontaktille ja kun se ei silloin oo siinä vieressä mitään sähläämässä niin mä saan tehtyä sen kontaktin niin kuin pitääkin. Hyvä minä!

"Hei just noin - huomasitkos mitä kävi kun sä annoit Toffelle tilaa etkä ollut sitä siinä sen iholla ahdistamassa! - se tekee sen todella hyvin - annat van sille tilaa tehdä itse! Hyvä!"


Me on nyt alkeiskurssin jälkeen käyty tuolla jatkoryhmässä kolme kertaa ja musta on ollut tosi hauskaa. Heti kun mä pääsen radalle ei mua kiinnosta enää toiset koirat yhtään. Kepit mun täytyy kyllä saada haltuun, ne on musta aika vaikeet vaikka mulla kotona sellainen rata onkin. Treeniä se vaan varmaan vaatii, täytyy vaan toivoa, että ihmisiskä opettaa mua oikein ...

23. elokuuta 2011

Tylsää

Ollaan ihmisiskän kanssa aloitettu syksyn agilityt ja hyvin on mennyt vaikka aluksi meitä vähän jännitti - tai tiedättehän te ketä jännitti. Meillä on ryhmässä vähän hajontaa, mutta ei se haittaa. Totta kisaa medi kolmosissa ja Ossi medi ykkösissä ja mä oon just aloittanut. On oikeastaan ihan hyvä, että on hajontaa niin ihmisiskäkin pääsee parempiaan seuraamalla kehittymään ...

Ihmisiskä on ollu vähän kipee ja siksi me ollaan missattu kaikkea kivaa ja koska ei se oo terve vieläkään niin missataan ainakin tän päivän agility. Viikonloppuna vesiäiset oli jäljellä mut mä en päässyt siis sinnekään. Mä olisin nimittäin näyttänyt niille kaikille mun kamuille miten SPA1 on jäljellä ...

Mulla alkaa kupoli pikkuhiljaa vähän paisumaan kun ei pääse oleen ku pihassa. No mun onneksi mä oon päässy kuitenkin lenkille ihmisäiskän kanssa, kun ihmisiskä vaan makaa.


8. elokuuta 2011

Mä oon ihan spanielina!

Sunnuntaina käytiin ihmisiskän kanssa Lapinjärvellä spanielien taipumuskokeessa. Jaa - että olenko mä spanieli? No - en oo, vaikka siltä nyt näyttäisikin. Tää on vaan niitä ihmisten kummallisuuksia - ne on nimittäin joskus luokitelleet meidät vesikoirat spanieleiksi. Tavoistani poiketen olen pyytänyt tällä kertaa kaksi ihmistäkin kirjoittamaan tänne mun blokiin.


Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty


Tuomari: Toffe on vilkas ja energinen nuorukainen, joka on kiinnostunut muista koirista, reagoiden niihin voimakkaasti. Toffe on ystävällinen ihmisiä kohtaan.
Ihmisiskä: Tapojensa mukaisesti Toffe olisi halunnut tutustua ryhmänsä muihin koiriin lähemmin. Taas kerran vaan oli semmoinen tilanne, että paikalla oli pysyttävä. Hakeuduttiin velipojan viereen että edes vähän rauhoituttaisiin. Tuomarin luokse mentäessä Toffe käänsi kaiken huomion tuomariin. 
Mä itte: On se vaan kerta kaikkisen kirottua, että aina kun on koirakavereita niin pitää jäpittää paikallaan sanomatta sanaakaan. Tico oli mun toisella puolen ja yksi spanieli toisella puolen. Noki oli siinä sitten ja sen vieressä iskä ja mummi. Iskälle mulla olisi ollut kyllä kaikenlaista sanottavaa. Se tuomari oli ihan jees, mutta en mä viittiny pusutella sen kanssa.


Haku ja laukaus, hyväksytty


Tuomari: Haku on sopivan laajaa, innkasta ja ilmavainuista. Yhteistyö ohjaajan kanssa on erinomaista. Laukaus vauhdittaa työskentelyä
Ihmisiskä: Vesityön lisäksi toinen jännityksen kohde oli tämä hakutyö. Tutussa metsässä tuo roikale joskus irtoaa ihan liiankin kanssa, mutta tämmöisessä tuntemattomassa metsässä Toffen käyttäytymistä ei etukäteen tiedä. Aluksi näytti, että heinien syönti kiinnostaa enemmän kuin haku ja olinkin varma, että tästä osuudesta tulla paukahtaa hylsy. Lopulta Toffe irtosi muutamaan otteeseen vähän kauemmaksi.
Mä itte: Mulla ei ollu hajuakaan mitä toi ihmisiskä halus mun tekevän. Se yritti päteä tuomarin silmissä ja ohjas mua vain käsiliikkein - sanomatta sanaakaan, kun tuomari oli muistuttanut ohjaajia koiran työskentelyrauhan tärkeydestä. Me molemmat tiedetään, että se vain huitoi ympäriinsä ja koska mulla oli vähän jano mä nuolin niitä sateen jäljiltä ihanan kosteita heiniä. Ihmisiskä olis voinu kyllä kertoa että mun pitää hakee jotain. No ittehän sekin piti tajuta. Kun se hemmo siinä vieressä ampu sillä haulikolla, niin mä tajusin pelin hengen ja kävin vähän hakemassa hajuja jotta ihmisiskä ja se tuomari olis tyytyväisiä.


Jäljestys, hyväksytty


Tuomari: Toffe jäljestää maavainulla tarkasti ja vauhdikkaasti. Kulmat jäljen mukaisesti, kaato tutkitaan. Erinomainen jäljestäjä.
Ihmisiskä: Toffe oli touhussa täysillä mukana jo ennen kuin edes päästiin lähtöalueelle. Lopulta minun tehtäväkseni jäi roikkua jälkinarun päässä. Hieno suoritus - Toffe näyttää oikein nauttivan.
Mä itte: Jälleen kerran koiran pitää itse keksiä mitä tehdä, mutta olihan tää mulle jo tuttua entuudestaan. Ihmisiskästä ei ollut kuin haittaa, kun se hidasti mun etenemistä roikkumalla sen jälkinarun päässä. Lopulta mä vähän yritin tekohengittää sitä pupua, mutta ei se siitä enää vironnut.


Vesityö, hyväksytty


Tuomari: Toffe lähtee uimaan muutaman käskyn jälkeen, tuoden riistapukin rannalle.
Ihmisiskä: Kädet hikosivat kun ajettiin palstalta rannalle. Uimaosuus oli selkeästi se, josta piti olla isoja hankaluuksia odotettavissa. Koiraa ei saanut tutustuttaa rantaan ja kun Toffen uimarituaaleihin on kuulunut tutustuminen veteen - "ensin mennään veteen vain mahaa myöten ja järvi täytyy juoda kuivaksi". No varapatruunoillehan sitä jouduttiin, mutta onneksi säännöt sallivat 5min aikana kahden riistapukin käytön. Ensimmäisen pukinheiton jälkeen Toffe jo meinasi lähteä uimaan, mutta aallot ihmetyttivät koiraa sen verran, että vedestä piti pakittaa. Hain Toffelle intoa uimiseen heittelemällä kiviä sinne vedessä kelluvat riistapukin tietämille. Lopulta piti siis mennä "varapatruunoille" ja heittää se toinenkin pukki järveen. Tässä vaiheessa olin jo varma, että se olen minä joka pukit järvestä noutaa. Ja vielä mitä! Toffe säntäsi sen toisen pukin perään todella reippaasti ja toi pukin minulle vieläpä irroittaen otteen "irti!"-käskyllä ennen turkinravistelua. Kävipä koira hakemassa sitten sen toisenkin pukin ettei minun tarvinnut. Hienoa Toffe!
Mä itte: Se riistapukki jota ihmisiskä veivasi mun nenän edessä oli aikas mainion tuoksuinen - paljon parempi kuin se kaupasta ihmisiskä ostama "dummy". Mä oli ihan täpinöissäni, kun se singahti sinne veteen. Oikeesti mä en lähteny hakeen sitä siksi, kun se oli niin lähellä - säännöt kun sanoo, että pitää uida yli 5m. Hyvä ihmisiskä - se olis ollu sun vika jos varapatruunaa ei olis ollu käytettävissä. Sen toisen riistapukin se sai sitten heitettyä tuntuvasti kauemmas ja tottahan toki mä sen kävin sieltä noukkimassa - oonhan mä vesikoira.


Tottelevaisuus, hyväksytty


Tuomari: Toffe tottelee ohjaajaansa moitteettomasti
Ihmisikä: Näin se on - ei lisättävää. Hyvä Toffe.
Mä itte: Tottelee tottelee, mutta tottelis vielä enemmän jos olis mitä totella. Kuten ylempänä mainitsin, muutamaan osa-alueeseen olisin kaivannut ihmisiskältä vähän selkeyttä ja selkärankaa.


Yhteistyö ja yleisvaikutelma, hyväksytty


Tuomari: Toffen ja ohjaajan yhteistyö on toimivaa ja luontevaa.
Ihmisiskä: Hyvä me!
Mä itte: En mä aina halua moittia tota mun ihmisiskää, mutta sanoisin kuitenkin sen verran että se vois miettiä arvosteltiinko tässä ihmisen ja koiran vai koiran ja ihmisen yhteistyötä.

25. heinäkuuta 2011

Uimamaisterin alkeita?

Alkaa olla uimamaisterin elkeitä - eikös vain? Toi tossa vasemmalla oleva kotletinalku on muuten mun ihmisiskä. Mä pyysin, että mä pääsisin sellaiselle intensiiviuimakurssille. No nyt me on käyty uimassa ainakin joka toinen päivä ja tuloksia alkaa näkymään. Mä oon kuulkaa ihan täpinöissäni. Me on käyty Herrasmannissa ja Mukkulassa. Mä tykkään enemmän siitä Herrasmannista kun se on sellaisessa kivassa ja kauniissa paikassa että perhekin tykkää uida.

Tänään mulle ostettiin sellanen uusi juttu mitä musta oli tosi kiva noutaa järvestä. Se on ihmisten silmissä sellainen kirkkaan oranssi. 




Joskus aikaisemmin mainitsin miten mun kamut vaikutti Weissmyllereiltä, mutta pärskyy se vesi munkin kauhoessa itseäni suorastaan "plaaniin"






Kauas on pitkä matka, mutta ei haittaa eikä tee ees kipeää!






Kohta se on taas rannassa - ainakin sen aikaa kun ihmisiskä 
taas viskaa sen mulle haettavaksi. Tää on niin kivaa!!!











16. heinäkuuta 2011

Kesälomalla Äipän luona!


Mä olin kesälomalla Äipän luona. Äippä otti mut hellään huomaansa, vaikka heti alkuunsa ilmoittikin, ettei maitobaari ole enää auki. No enhän mä enää mitää tissiä imiskään, mähän oon jo iso poika. Tossa kuvassa ollaan me kaikki perrot, Äippä ja mä rinnakkain, äipän takana Salla (isosiskopuoli) ja mun takana mun Ukki. Me ollaan kaikki tosi hyvän näköisiä, eritoten Salla, mut se onkin menossa näyttelyyn ja mä oon satavarma että se on kaikkein kaunein! Mä ajattelin mennä kans näyttelyyn - se on joskus syyskuussa.


Maitobaarista ja tisseistä puheenollen - Mistralilla on ne pennut - tiedättehän ne sellaset pienet riiviöt joilla on kauhean kamalan terävät naskalihampaat. Mistral ei enää tykkää pitää maitobaaria auki kun puree sen tissit verille. Mä olin niille välillä pennunvahtina ja mä järjestin niille kaikenlaista hauskaa tekemistä. Niiden pentujen mielestä ihan kaikkein hauskinta oli sellanen metsästysleikki. Mä "juoksin" niitä ensin karkuun, mutta sitte ne niinku saalisti mut mukamas kiinni. Vähänkö oli hei hauskaa kun ne pennut - eritoten Vellamo - oli niin tosissaan leikissä mukana - ihan niinku tossa kuvassa. Ja vähänkö hei oli hauskaa kun sellainen harvahammas sanoo mut kiinni saatuaan ihan tosissaan "Mä raatelen sut! Miettikää vaan miten hauskalta kuulostaa tollanen pieni pentu joka ei osaa vielä kunnolla haukkuakaan - saatikka haukkua ärrää kunnolla. Mä ihan suorastaan tipuin tassuilta joka kerta! Mä sain kehuja mun äiskän ihmisäiskältä kun mä osasin olla niiden rääpäleiden kanssa niin hienosti. 



Noiden riiviöiden lisäksi mä vähän paimensin pupuja. Nyt niitä oli sellainen 40 kappaletta, mut me tultiin keskenään ihan hyvin juttuun. Siitä mulla ei oo kuvia. Paitsi tää yksi vanha kuva jossa äippä hoitaa pupuja.


Mä haluaisin mennä ens kuussa sinne spanielien taippareihin, mutta se uiminen multa ei taida oikein onnistua. Äippäkin yritti mua houkutella uimaan, mutta en mä oikein uskaltanut. Mun ihmisiskä on sanonut, että kyllä se mut uimaan opettaa. Elokuu vaan taitaa tulla liian aikaisin. Tarro sinne taitaa ainakin mennä ja olis ollu kiva velipoikaa morjestaa, mutta katsotaan nyt ...


Niistä pennuista muuten vielä, ne kun oli jatkuvasti mun kimpussa niin mäpä kävin niiden ruokakipolla kun niille oli tarjolla aina jotain herkkuja ja mulle vaan niitä nappuloita. Tuskin sitä kukaan huomas - paitsi tietysti ne pennut kun niiden ruuat oli hävinnyt. Muutoin mä olen kyllä vieläkin huono syömään ja tolleen karvattomana painan just ja just 16 kiloo. Joo ja pitihän mun vähän äippän ihmisäiskälle järjestää ihmeteltävää. Kotona mä en saa norkoilla ruokapöydän lähimailla kun isäntäväki syö - enkä olis saanut äipän luonakaan. Aluksi mä olin varma ettei kukaan olis huomannu sitä pöydältä mun pöllimää koiranmakkaraa - mutta kiinnihän mä jäin.


Siellä äipän luona kävi paljon sellasia koiraihmisiä ja ne kovasti kehua mua. Mä olin kuulemma oikein hyväkäytöksinen ja komea. Oliskohan joku järjestämässä mulle muutaman vuoden kuluttua heilaa? Mistralin sukua oleva Cid oli kanssa aluksi meidän kanssa, mutta meitä ei oikein voinut pitää samassa tilassa - me pojat kun ei oikein tultu juttuun. No ei kai sitä kaikkien kanssa.


Mulla oli äipän huomassa ihan vietävän hauskaa ja mulla on jo ihan kova ikävä kaikkia ja erityisti tietysti äippää ja niitä penturiiviöitä. Nyt kun mä olen ollut kotona muutaman päivän mä oon oikeastaan vaan vähän lepäillyt ja muistellut niitä kaikkia hauskoja kesälomamuistoja. Toivottavasti me nähdään taas syksymmällä sitten, vaikka siellä Hyvinkäällä näyttelyssä


Äippä mä tykkään susta - terveisin Toffe

6. heinäkuuta 2011

Kesäloma!

Vihdoin kaikkien näiden koulujen jälkeen mulla alkaa nyt kesäloma! Mä meen viettään kesää äipän ja ukin luo enkä mä usko että mä vähään aikaan päivitän näitä juttuja kun mä pidän lomaa silleen trendikkäästi ihan bitittömästi.


Viime maanantaina oli agility-kurssin viimeinen kerta, tai oikeasti se oli ensimmäinen ja viimeinen ylimääräinen kerta. Meidän ohjaajat oli niin höveleitä, että ne piti meille yhden extrakerran. Mentiin sellaista rataa missä oli hitaampia jaksoja ja nopeampia jaksoja. Yhellä sellaisella nopeella me melkeen törmättiin ihmisiskän kanssa yhteen ja se menetti tasapainon ja mätkähti parkettiin suoraan sen kipeelle polvelle. Tai siis ei se polvi ollut kipee ennen kuin se mätkähti maahan. Nyt me ei sitten ole käyty pitkällä lenkillä ...


Mutta hauskaa meillä kuitenkin siellä radalla oli - mä luulen että me jatketaan sitä agia sitten elokuussa.


Multa vietiin taas karvat, mutta hyvä niin, nyt on taas helpompi olla. Tarrokin on kuulemma laitettu  kanssa nakuksi. Toivottavasti selvitään ilman aurinkorasvoja.


Hyvää kesää kaikille - meikä lähti nyt.

28. kesäkuuta 2011

Hauskaa meillä ainakin oli.

Meillä oli eilen viimeinen virallinen alkeis- kurssipäivä. Illan ohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu kuvassa esitetyn kaltaisella radalla. 

Jostain syystä mä olin eilen vähän kiukkuisella päällä - kaverit ärsytti mua aikalailla enkä oikein jaksanut olla "juttelematta" niille. Rommi - se mun luokkakaveri pentukurssilta - käyttäytyy aina oikein hyvin, enkä mä saanut sitä nytkään hermostumaan. Ihmisiskän toki sain hermostumaan. No se siitä - mun täytyy varmaan treenata tota muiden koirien kanssa olemista.

Me mentiin kaksi kertaa toi rata läpi - ekalla kerralla Rommi teki nollat meistä ainoana. Toisella kerralla sekin vähän sävelsi, mutta kyllä se selväksi teki kuka meistä kunkku on. Rommi on ihan ykkönen.

Ekalla kerralla ihmisiskä valitsi aloituspisteeksi kakkoshypyn ja putken välisen tilan. Me olitiin harjoituksissa menty silleen vaikka kuinka monta kertaa. Meidän pelastus oli, että ajanlasku otettiin vasta kun mä olisin mennyt ekan esteen yli. Mä tapitin ihmisiskää silmä kovana - mä olin päättänyt, että mä teen kaiken oikein hienosti. Just sillä hetkellä kun ihmisiskä antoi mulle aloitusluvan, mä huomasin että se rupes miettimään jo sitä putkea - no mä tietysti luulin et se haluu mut sinne putkelle - ja sinne putkelle mä meninkin. Onneksi ei oltu oikeissa kisoissa. No oikean lähdön ihmisiskä otti vähän lähempää ja me mentiin oikein hienosti molemmat hypyt, putki, A , putki, hyppy ja putki, mutta sitten ihmisiskältä ja multa katos kontakti. Joo ja vähänhän se valitti siitä A:stakin kun pysähdyin siihen niin pitkäksi aikaa. No mitä oli jättänyt mulle jarrunameja niin paljon sinne A:n pintapysähdykselle. Mä söin ne nimittäin ihan kiltisti kaikki, vaikka ihmisiskä sanoi että ollaan kilpailuissa ja etten saisi kuluttaa siinä enempää aikaa. Lautanen vaan on aina syötävä tyhjäksi. Toisella kerralla se olikin sitten oppinut, ettei kannata kattaa sinne mulle lounasta.

Se kontakti siis meiltä vähän hukku ja siksi jouduttiin ottamaan viimeistä putkea edeltävä hyppy uudella lähestymisellä - ennen putkea mentiin vähän solmuun ja putkittaakin piti uudestaan. Mä oon ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni - oonhan mä harrastanut tätä vasta muutaman kerran. Toisella kerralla aika oli vähän parempi, mutta jotain siinäkin tuli sählättyä puolin ja toisin. Rommin eka suoritus oli niin suvereeni, että tokan kerran säveltelyistä huolimatta se voitti meidät muut ihan 10-0. Onnea Rommille!

Ennen kun lähdettiin kotiin ihmisiskä meni sen radan vielä läpi yhen Viivin kanssa - se on sellainen 5v meidän toisen opettajan perrotyttö. Ne teki nollat ja jotenkin mä mietin josko munkin pitää joskus katsoa peiliin - ehkä se ei ihan aina ole kokonaan ihmisiskän vika ...

Onneks meillä on vielä yks kerta jäljellä. Ens maanantaina vielä viimeisen kerran. Me mennään varmaan taas joku rata läpi. Siitä sitten ens viikolla. Joo ja hopee ei oo häpee.

21. kesäkuuta 2011

Kiikkaa - kiikkaa ...

No nyt ne mut ihan hulluun harveliin laittoi - siihen keinuun nimittäin - varsinainen koirien linnanmäki. Ne sai mut houkuteltua sinne toiseen päähän ja sitten mua namitettiin ja samalla kiikutettiin - aikun mahanpohjasta otti. Onneksi ne lopetti nopeesti - hyvä niin - musta tuntui, että mä laattaan ihan just.


Vielä on yksi oikea kurssipäivä jäljellä ens maanantaina, ja sitten kuulemma joku varapäivä vielä heinäkuun alussa. Mä oon edistynyt oikein kiitettävästi kaikilla esteillä, mitä nyt keinussa vähän keinuttaa liikaa. Ihmisiskäkin on parantanut kuin sika juoksuaan, vaikka kyllä se välillä edelleenkin hosuu aikalailla.


Meitä koiria oli siellä lopulta vain viisi ja siksi pääsimmekin treenaamaan oikein kunnolla. Mä laitoin kaiken peliiin ja siksi sitten lopulta olinkin vähän väsy. Viimeisessä ohjausharkassa mua rupes kiinnostamaan enempi muut jutut kuin ihmisiskän heiluvien käsien seuraaminen ja  siihen me sitten lopetettiinkin.


Ihmisiskä ilmoitti mut halukkaaksi jatkamaan - saas nähdä mitä sitten kesän jälkeen tapahtuu. Ne harkat onkin sitten kuulemma sellaisia, että mulla on käytössä ihan koko kenttä. Miinuspuolena tosin on että sitten 3/4 ajasta joutuu odottamaan autossa. Rakentaiskohan se ihmisiskä mulle esteitä kotipihalle? Tuskin, kun ei se oo saanu sitä remonttiakaan vielä tehtyä - ihmisäiskä käy sille vähän lämpösenä siitä.


Vielä reilu pariviikkoa ja sitten mä meen äiskälle kylään. Mun isoisäkin on siellä. Tulee hauskaa.



17. kesäkuuta 2011

Mä osaan uidaaaaaa !!!

Me oltiin mun vesikoirakamujen kanssa lenkillä eilen - ja arvatkaa mitä. Mä olen aina kuvitellut, että mä en tykkää vedestä. No nyt mun täytyy sanoa, että mä olen varsinainen vesipeto - ihan kuten perrojen pitää ollakin. Ihmisiskä tosin sanoi ilkeesti mulle, että tassupohjaa uivat ei vielä voisi kutsua itseänsä uimamaistereiksi. Tassupohjaa - ja pöh - mä uin ihan oikeesti.


Kävi muuten ihan kuin ihmisiskälle nuorena jollain rippileirillä. Lapissa pidetyllä leirillä kaikki muut pojat meni uimaan - ihmisiskä ei - vesi kun oli ollut niin kylmää ... No sitten oli kuulemma kaksi mukavaa tyttöäkin menneet uimaan hileiden joukkoon ja ihmisiskänkin oli ollut "pakko".  


Eilen Rico, Sonny, Feno ja Poju säntäilivät heti veden nähtyään ihan päättömästi veteen keppien perässä, mä vähän ihmettelin sivusta sitä puuhaa. Rupes vähän ärsyttämään miks ne sai kaikki kepit. No ekaks mä uskaltauduin laittamaan etutassut veteen takatassujen ollessa vielä turvallisesti kuivalla maalla - no eihän siitä mitään keppejä saa kiinni. Kohta mä huomasin olevani jo kahlaamassa mahaa myöten - mutta ei silleenkään niitä keppejä kiinni saanut. Ihmisiskä kun ärsyttävästi heitti aina niin kauas ettei niitä saanut kiinni rannasta. Ja kaiken lisäksi - aina kun mä oli saamassa kahlaten kepistä kiinni - niin eikö Sonny sitten tullut ja rymistellyt veteen mut kastellen - ja aina se ehti ekaks kepille.


No sitten mä huomasin, että Iiris oli varsinainen vesipeto. Siellä se ui keppien ja frisbeen perässä kuin Johnny Weissmuller. Se katto mua vähän kieroon kun mä vaan kahlasin ja tais mulle jotain "kannustavaa" haukahtaakin. No pakkohan sitä oli uimaan sännätä. Mä päätin, että mä haen ton kepin tosta läheltä ennen kuin kukaan pojista huomaa.


Ensin mä tosin yritin vaan kurottaa sitä keppiä kohden - sitten huomasin sivusilmällä , että Sonny on spotannu sen mun kepin. No mun ei auttanut kuin sännätä sen kepin perään. Aika pitkälle mä onnistuin uimaan "hevosta" sitä keppiä kohden. Hevosta uidaan silleen pystyssä - takatassut pohjassa ja etutassut vedessä teutaroiden. Sonny alkoi siinä vaiheessa olla jo niin lähellä, että mun piti ottaa myös takatassut pohjasta ja polkea niilläkin vauhtia. Vähänkö mä kiljahdin riemusta kun mä huomasin, että mä uin. Tassut ei ottaneet ollenkaan pohjaan - pari tiukkaa vetoa kohti keppiä - napsakasti keppi suuhun ennen Sonnyä - ja äkkiä takaisin kohti rantaa.


Sanotte mitä sanotte - mä uin ihan oikeesti ja ensimmäistä kertaa ihan vapaaehtoisesti. Viime kesäistä ja sitä uimahallia ei silleen oteta mukaan laskuihin ...


Toffe on uusi uimamaisteri - hei! - uimamaisteri - hei! - uimamaisteri.







14. kesäkuuta 2011

Rauhotu hyvä mies!

... nimittäin ihmisiskä. Silleen sille sanottiin siellä koulussa - ja katso! - heti meni paremmin. Mun on niin vaikea seurata sen ohjauksia, kun se heiluu kuin heinämies - vähemmästäkin menee vesikoira sekaisin. Nyt se hellitti ja sitä oli paljon helpompi seurata - ja sitten meitä kehuttiin - tai mua, mutta ihmisiskä varmaan luuli että ne tarkotti sitä.


Twist, pakkovalssi - ne oli ihmisiskän harjoituksia ja mulle tuli uutena juttuna toi keinu. Mä en muuten voi ymmärtää miten ihmispennut tykkää keinua - se keinuhan on ihan kamala. Se ei oo vielä mitään kun pitää nousta jyrkkää mäkeä ylös, mutta mun mahaan ihan käy se heiluminen. Ja vaikka ihmisiskä pitääkin keinun toisesta päästä kiinni, niin silti musta tuntuu kuin olisin myrskyävällä merellä. Mä tosin en tykkää siitä vedestä joten oikeesti en tiedä miltä myrskyävä meri tuntuu ... saas nähdä millä se saa mut houkuteltua?


Torstaina nähdään taas pitkästä aikaa muiden meilläpäin asuvien vesikoirien kanssa lammen rannalla. Ne menee uimaan - mä en.


Ai niin - oikeesti ihmisiskällä ei oo mitään käsitystä mitä twist tai pakkovalssi on, mutta se ei varmaan kenellekkään ole uusi juttu ...

8. kesäkuuta 2011

Ei kai sitä aina voi haukkua ...

Ei kai sitä ihmisiskää parane aina haukkua, vaikka ei se kyllä taaskaan ollut parhaimmillaan. No kai sitä on pakko kestää - sehän vasta opettelee ja yrittää kovasti. Tällä kertaa aloitettiin ihmisiskän ohjausharjoituksilla. Ihmisiskä kertasi sitä valssia ja uutena otettiin takanaleikkaus. No alkuksi se ei edes pysynyt pystyssä, mutta kunhan sitä kädestä neuvottiin niin sitten alkoi sujua. Minähän teen vaan mitä ihmisiskä mun pyytää käsillä huitoen tekemään - ja sen teen täydellisesti ja mitään lisäämättä.

Siitä ihmisiskästä ihan näki, että sitä ottaa päähän. Oliskohan niin, että se on huomannut joutuvansa tekemään ihan oikeasti ton ohjauksen harjoittelun kanssa töitä - ei se ollutkaan pelkästää hauskaa ... No, mä oon luottavaisin mielin, kyllä siitä vielä jotain tulee, jos se oikein kovasti yrittää.

Uutena esteenä mentiin pussin läpi, mua ei pelottanut se ollenkaan. Sinne vaan on mentävä vauhdilla ja tungettava kuono edellä kohti valkeutta. Yhden kerran ihmisiskä piti mulle pussia auki, mutta sitten jo tokalla kerralla mä aukaisin reitin itse.

Mentiin me nyt sitten myös puomille, mutta se puomi on mulle sellainen puolituttu juttu. Silloin rally-tokon harkoissa kerran mentiin puomi. Se puomi on taas sellainen juttu missä joutuu lopussa pysähtymään silleen peppu ilmassa jonnekin "pinnalle" Ehkä siinä pysähtymisessä olis mulle sellainen harjoittelun paikka?

Keppejä tietysti mentiin kanssa muutaman kerran ja sitä A:ta kanssa, mutta ne olikin jo tuttuja juttuja 

Mä luulen, että ens maanantaina ihmisiskä on ihan pulassa - silloin tanssitaan taas. Uudet ohjaukset; twist ja pakkovalssi. Se on varmaan taas kauhusta kankea ...

1. kesäkuuta 2011

Ei se voi olla näin vaikeeta!

Hei kuulkaa kaikki kohtalontoverit! Mä tarviin hyviä neuvoja miten mä saisin koulutettua tosta mun ihmisiskästä oikeen agilityohjaajan - se ei nimittäin suoriudu. Se ei muista kuin 3 ensimmäistä ohjausta ja estettä ja sitten se jäätyy paikalleen silleen h.moilasena ja vääntyy kysymysmerkiksi. Jatka siinä sitten ... EI SE VOI OLLA NÄIN VAIKEETA!?


Kolmansissa harkoissa harjoiteltiin valssia ja takaakiertoa muutaman uuden esteen lisäksi. Uutena esteenä tuli A-este ja rengas. Se A-este on musta oikeestaan aika hauska, mutta mä en tajua miksi siellä alhaalla pitää pysähtyä silleen, että peppu on pystyssä, takajalat esteellä ja etujalat maassa. Kuulemma joku sääntönikkari on päättänyt, että mun täytyy koskee jollekin "pinnalle" ennen etenemistä. Mälsää ...


Ihmisiskä oli ihan hajalla kun mentiin taas lopuksi yksi kokonaisuus läpi valsseineen ja takaakiertoineen - tai siis yritettiin mennä. Hyppy - putki - takaakierto ja hyppy - takaisin putkeen - takaakierto - hyppy - valssi - hyppy - putki. Joo ei onnistunut ei. Illalla mä kuulin ihmisäiskältä, että ihmisiskä jännittää aina noita tanssiaskelia. Pelkkä valssi-sana saa sen kuulemma ihan jähmeeksi ja se sekoo askelissaan vaikka kulkis suoraan. Ehkä munkin pitäisi rueta kuiskaamaan sille korvaan "yks-kaks-kol yks-kaks-kol jne.."


Mutta mulla oli kyllä hirveen hauskaa taas harkoissa, ja odottaminen oli jälleen tylsää. Autossa piti häkissä odottaa.... no häkissä en odota enää. Ihmisiskä oli korjannut sen vetoketjun jonka sain auki - en siis saanut enää. Onneksi mulla on kynnet - siinä kangashäkissä ei ole enää tarvetta niille vetoketjuille ...

30. toukokuuta 2011

Mahtaako musta tulla spanielia ...

Mä olin ajatellut, että mä olisin voinut rueta spanieliksi. Ainoo vaan, että mä en oikeastaan tykkää vedestä ja uimisesta. Ihmisiskä vei mut vähän aikaa sitten järven rantaan, mutta kuka nyt sinne menisi ja kai mua takaraivossa vieläkin vaivaa se viime kesän laiturijuttu. Enkä mä kyllä oikeastaan noudakaan yhtään mitään. Ihmisiskä kyllä lupaili ilmoittaa mut sellaiseen "Haluatko spanieliksi" - kokeeseen. Taitaa ne taipparit multa kuitenkin jäädä, ellei ihmeitä tapahdu. No, ehkä mä vaan pysyn espanjanvesikoirana.

24. toukokuuta 2011

Mä olin ihan liekeissä!

Toka agikoulupäivä ja oliskohan ollut ton katosaateen vuoks kun mä olin ihan liekeissä. Hyvä että satoi, muutoin olisin varmaan palanut ihan karrelle. Vitsi, että oli hauskaa. Ekaks tosin ihmisiskä jätti mut autoon kun se meni muitten ihmisten kanssa kasaamaan esteitä pitkin kenttää. Ihan kaikki kurssilaiset ei ollu paikalla, mutta eihän ne kaikki edes ole vesikoiria niin kuin mä.


Ihmisiskäkin oli tällä kertaa edes jotenkin ymmärrettävissä, vaikka en mä mitään ohjausta siltä kaipaa, kyllä mä tiedän mitä milläkin esteellä tehdään. Hyppy on hyppy, oli este sitten mikä tahansa. Ja koska mulla oli niin hauskaa, niin mä en edes yrittänyt lähtee tervehtimään niitä mun luokkakavereita niinku ekalla kerralla - paitsi sitä yhtä novascotiannoutajaa joka on ihan ihq! Harmi vaan, että ihmisiskä pääsi väliin. No sitten mä ihan oikeasti päätin pitää ihmisiskän kanssa hauskaa enkä reagoinut edes siihen mulle jatkuvasti keuhkoovaan snautseriin. Way to go Toffe! Aijuu, jostain syystä kaikki kutsuu mua Toffoksi. Ite oot.


Ekaksi me harjoiteltiin sylkkäriä ja poispäinkääntöä - tai siis ihmisiskä harjoitteli, se ohjaaminen kun on sen juttuja. Toi ihmisiskä on sellainen motoriikan ihmelapsi, että sen piti monta kertaa kysyä kouluttajalta apuja - eikä se sittenkään meinannut mennä kaalilin. No lopulta se sai kuivaharjoituksensa tehtyä ja päästiin tositoimiin. Tossa kuvassa on se mitä me sitten tehtiin. Ekaks ihmisiskä harjoitteli mulla mun ohjaamista este kerrallaan, mutta sitten lopuksi mentiin tota rataa molempiin suuntiin. Toi kääntyminen putkelta kakkoselle on ihmisiskälle vielä haasteellinen - se laittaa vahingossa mut tekemään sellaisen puolipiruetin. Ei mun niin pitäis tehdä, mutta mä teen niinku ohjataan. Ja kai se joskus oppii muistamaan, että ohjaava käsi on mua lähempi käsi - yleensä.


Harjoitusten välissä mut laitettiin autoon - äh ja se on tylsää. Niinpä kehitin autossa omaa tekemistä. Mä osaan nykyään tulla häkistä itse ulos. Ei ne kangashäkin vetoketjut ole ollenkaan hankalat.


Toka harjoitus oli käyräputki, muuri ja pituushyppy. Musta noi putket on tosi hauskoja, oli ne sitten suoria tai käyriä. On aika jännää kun putken toista päätä ei näy. No eiku vahdilla putkeen ja katsotaan tuleeko märköjä vastaan. Ei tullu, vaan siellä oli nameja alustalla. Nii joo - se putki joudutaan ankkuroimaan painoilla paikalleen, ettei se lähde vierimään kun mä rymistän sen läpi. Muuri on mulle vaan hyppy muiden joukossa, mutta pituushyppy on vähän hankalempi, vaikka ei mulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Kuulemma pituushyppy on normaalisti 5 estettä ja semmosen 1,5m, mutta me harjoteltiin vaan kolmella penkillä. Saas nähdä miten se 5 menee sitten joskus. Lopuksi oli taas hauskaa mennä kaikki esteen kerralla.


Kyllä mulla oli hauskaa ja mua kehuttiinkin. Mä kuulemma pidän hyvää kontaktia tohon ihmisiskään. No hei - kellä on namit?