A-luokan lihaa

Tuo mun siskonpoika nimittäin. Ei sillä että mä olisin maistanut sitä sen enempää kun aina välillä vähän napsassut jostain, vaan Fasu kävi lauantaina kuvattavana ja peilattavana. 

Lopputulemana oli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja samoin polvet oli kunnossa. Silmissäkään sillä ei ollut mitään huomautettavaa, eli sillä ei oo samaa retiisiä silmässä kun mitä mulla on. Todettakoon kuitenkin, että musta ei ole vieläkään tehty konsulenttia - eli kaikki rohkeet neitoset ja miksei varttuneemmatkin rouvat - tänne vaan jonoa tekemään.

Ne joille mä en jostain tai just siitä syystä kelpaa, niin mun täytyy sanoo, että toiseks paras olis toi meidän Fasu.

Kuka on? Toffe on !

Se on siinä! Ihmisiskän pitkääkin pidempi koulutus alkaa kantamaan hedelmää! Meidän (mun) ensimmäinen nolla! Jäätiin tolle ällä - bortsulle kaks sekkaa ja oltiin toisia 31 koirakon joukossa. Tulokset. Kuka on? Toffe on!

Katsokaa eritoten mun keinua! Ai, että mä muka teen aina hyppykeinun!? Kuka on? Toffe on!
 
Agirata 2. 
Jälkimmäisellä agiradalla taisi meillä olla molemmilla vähän liikaa kierroksia kun tehtiin sellainen "normisuoritus". Rata oli vähän niinku toi eka rata nurinperin. Mä hyppäsin puomilta alas ennen kontaktia. Mä en saanut selvää mitä toi ihmisiskä haluaa kun se taas heilutteli niitä käsiksi kutsumiaan pulkannaruja aivan holtittomasti. Otettiin siihen sitten nätti uusi kontakti ja jatkettin matkaa - ja kuinka ollakaan - väärä putken pää houkutteli mua ihan liikaa - enkä mä oikein saanut parempia ohjeitakaan. Ihmisiskä oli päättänyt yrittää siihen putkiohjaukseen sellaista riskiohjausta varman valssin sijaan - ja hyllyhän siitä sitten napsahti.  

Hyppäri.

Tää hyppäri meni vähän säätämiseksi kun tuli toi kielto tolta kolmannelta esteeltä, ja lopuksi saldona oli kaksi merkittyä kieltoa sekä hylly eli varmaan kolme kieltoa. Mä vaan en tajua mistä ne muut kiellot tuli, kun ton putken sai viissiin suorittaa kummasta päästä tahansa? Ehkä ei sitten kuiteskaan saanut - ainahan on se mahdollisuus ... olisko kartturi voinut muka mokata?

Kisakuulumisia pitkästä aikaa!

Meillä, tai siis meidän agilityseuralla, Villähteen Agility-Urheilijoilla oli ensimmäiset viralliset - siis ihan oikeat agilitykisat siinä meidän uudessa hallissa.

Mä osallistuin sekä agi- ja hyppäriradalle ja arvatkaa mitä! Ei tullu hyllyjä! Ekalla radalla - sillä agiradalla - mä oli kaikkein nopein. Valitettavasti vaan voittoon ei riitä että on nopein. Me tehtiin pari virhettä ja saatiin 10 virhepistettä. Eka virhe tuli A-esteen jälkeen, mä ajauduin ohi hypyn ja toinen virhe saatiin puomilta - olin kuulemma loikannut maahan ilman, että mä osuin kontaktipinnalle ollenkaan.

Hyppäriltä saldona oli -15 - putken jälkeen kiirehdin ohin hypyn, pituusestettä tuli vähän rusikoitua ja yksi kielto toisen putken jälkeen.

Ihmisiskä on taas semmosella suhdannevapaalla - niin ku se sanoo - ja niinpä me käytiin kertaamassa kontakteja hallilla heti maanantaiaamusta... Kyllähän mä ne osaan, mutta kun en aina malta.

Seuraavista kisoista en tiedä - no viimeistään niissä meidän omissa kisoissa vuoden viimeisenä viikonloppuna. 

Nyt kävi teinimeininki hermoon ...

Mummi ja Salla-sisko oli meillä vierailemassa viime viikolla. Musta ja Fasusta oli kiva, kun äipät tuli käymään. Salla valloitti tapansa mukaan meidän sohvan heti kun pääsi sisään - mikäs sillä siinä ihmisiskän sylissä ollessa! Mummista vierailu ei ollut ollenkaan hauskaa - viikon se kesti kattella mun, Fasun, Sallan ja meidän tyttöihmispentujen meininkiä ... ja sitten se päätti lähteä.

Me koirat oltiin tulossa sisään ulkoota ja taidettiin siinä sisääntulomeiningeissä vähän käydä mummin hermoon - tai siis varmaan just siinä katkaistiin kamelin selkä. Mummi pyys päästä takaisin ulos - oli varmaan päättänyt, että nyt tai ei koskaan - täältä on päästävä ja äkkiä!

Hetken kuluttua pihalla ei ollut kuin iso reikä aidassa ja mummista ei hajuakaan. Ihmiset lähti joukolla etsimään josko mummista olis ääni- tai näköhavaintoja. Ihmispennut soitteli kaikille kavereilleen, jotka soitteli kaikille kavereilleen ja niinpä lopulta joka savussa täällä meillä päin oli tieto ketä etsitään. Meni tunti ja toinenkin, mummin ihmisäippäkin tuli mukaan etsimään, mutta mummista ei ollut havaintoakaan. Mummin ihmisäipällä oli Aisha ja Isabell mukanaan.

Lopulta jo illan hämärtyessä tuli puhelimitse tieto, että kovaan ääneen ärräpäitä päästelevä koira, joka kovasti vaikutti meidän mummilta, oli nähty menossa kohti etelää. Oli kuulemma edennyt määrätietoisen näköisenä kohti etelää ja siinä mennessään jurputtanut olevansa illaksi kotona. 

No muutamien jännittävien vaiheiden jälkeen mummi suostuteltiin vielä kerran tulemaan meille sisälle Sallan, Isabellen ja Aishan kanssa .. "jos ei kauaa tartte olla!". Sanoi olleensa matkalla kohti kotia ja tienneensä mitä tekee. Se sanoi, että meidän talouden teinimeininki ja jatkuva möykkä oli käynyt sille lopulta hermoon. Ei kuulemma jaksanut sitä enää ja päätti lähteä illaksi kotiin, johon mä sanoin sille, et just joo, ehkä jouluksi pikemminkin.

Potretti

Ihmisiskä teetätti musta potretin isolla kasalla rahaa. Kaikkiaan se maksoi 75 viissenttistä. Sen teki kuulemma joku "mmaval" Filippiineiltä. Tämmönen siitä sitten tuli. Alempana kuva josta se tehtiin.

Ihmeellisiä eläimiä ...

Mä annoin tällä kertaa ihmisiskän kirjoittaa kun sillä oli tarve avautua. Näin se kirjoittaa...

Jokainen varmasti tuntee Carpe Diem - sanayhdistelmän sisällön. Kyseisellä sanayhdistelmällähän kehotetaan elämään jokainen hetki täysillä sen sijaan, että lataisi liikoja odotuksia tulevaisuuteen. Noita Carpe Diem - kehotuksia näkee usein erilaisten latteiden julisteiden tekstinä - eikä sitä sen enempää tule noteerattua.

Yllättäen - silloin kun et odota tulee muistutus - se muistutus siitä miten elämä on kovin hauras ja saattaa katketa ihan koska tahansa. Vaikkapa niin, että vanhin tytöistä soittaa ja ilmoittaa siskonsa joutuneen vakavaan liikenneonnettomuuteen ... alusta saakka on onneksi selvää, että ihan kaikkein ikävintä vaihtoehtoa ei tytölle ole käynyt. Siitä huolimatta seuraava puolitoista kuukautta meni kuin sumussa. Onneksi tytär sekä vakavemmin loukkaantunut poikaystävänsä ovat nyt molemmat toipumassa kovaa vauhtia - ensi kesänä molemmat varmasti kävelevät jo kuten ennen.

Mitä tekemistä tällä jutulla on Toffen tarinoissa? Juu en aio kertoa siitä kuinka koirat aina elävät tässä hetkessä ja täysillä, vaan siitä miten nuo ihmelliset perheenjäsenet kohtasivat sairaalasta kotiutuvan. Normaalisti Toffe ja Fasu ottavat kotiintulijan vastaan perin riehakkaasti ja hyppäävät sohvalla syliin ilman sen kummenpia lupia. Tyttärelle oli laitettu sänky olohuoneeseen kun liikkuminen ja eritoten liikkuminen rappusissa oli mahdotonta - siis oivallinen tilanne koirille yllättää potilas kivuliaalla syliinhypyllä. Tavatessaan sairaalasta kotiutetun tytön ensimmäistä kertaa koirat olivat täysin rauhallisesti - ei mitään riehumista. Toffe meni lähelle sänkyä ja laittoi päänsä sängyn reunalle ja jäi siihen katselemaan ja Fasu vähän taaemmas. Mistä ne tiesivät, ettei sänkyyn saanut hypätä? Miten osasivat tulkita meitä ihmisiä/potilasta siten, että eivät hypänneet potilaan syliin? Mistä tiesivät olla hyppäämättä sänkyyn toipilaan päälle seuraavien viikkojen aikana? Mistä tiesivät, että nyt on hyvä aika hypätä syliin kun sitten muutaman viikon päästä hyppäsivät viereen? Tosin se oli Fasu joka hyppäsi ensimmäiseksi Toffen vielä tarkkaillessa tilannetta. Miten Toffe osaa lukea ihmistä niin hyvin, että hyppäsi potilaan sänkyyn vasta sitten kun ihan oikeasti toipilas oli siihen valmis?

Ihmeellisiä ovat - molemmat, myös Fasu ;-)

Elä täysillä!

Fasusta spanieli - ihmisiskästäkin huolimatta

Ihmisiskä käytti lauantaina Fasun Lapinjärvellä spanielien taipumuskokeessa - siinä samassa jutussa missä mäkin kävin pari vuotta sitten. Mä vähän haastattelin Fasua siitä miten niillä oli mennyt ja ihan perinteisesti mä pyysin nyt myös sitä tuomariakin kirjoittamaan tänne mun blokiin. Ihmisiskäkin saa kertoa oman mielipiteensä - sillä annetaanhan oikeudessakin syytetyille aina puheenvuoro ... Fasu taas puolestaan saa kertoa sitten sen totuuden. Spanielihän siitäkin sitten tuli, että napsahti. Onnea Fasu!

Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty

Tuomari: Iloinen ja ystävällinen. Iloisesti koiriin suhtautuva uros. Ihmisiin avoimesti suhtautuva
Ihmisiskä: Siinä me, kaksi kaksijalkaista, sitten odoteltiin tuomarin käsittelyä. Ihan kuten näyttelyissäkin Fasu taitaa tietää, että paikallaan pitäisi pysyä, mutta kun ei malta niin ei malta. Onneksi Fasu kuitenkin laittoi kaikki neljä tassua maahan tuomarin käsittelyn ajaksi.
Toffe: Oliskohan sillä koirasta päin katsottuna olevalla narunjatkeella jotain tekemistä tämän kanssa?
Fasu: Musta vaan on niin kiva kiusata ihmisikää kun mä huomaan, että pitäis olla koiramaisesti paikallaan. Paikallaanolo on perin tylsää ja mähän oon perheen pentu.

Haku ja laukaus, hyväksytty

Tuomari: Osittain suppeaa hakua. Ohjaaja antaa liikaa käskyjä ja koira lukkiutuu. Käyttää ilma- ja maavainua. Laidunkausi menossa. Laukauksesta haku supistuu, mutta pitenee taas loppua kohti.
Ihmisiskä: Fasu lähtee vapautuksen jälkeen innokkaasti metsää ja irtoaa n 20m päähän - tekee töitä edessä kaaressa ja käy aina välillä luona. Haku on selkeästi laajempaa kuin mitä enollansa aikanaan. Laukauksen jälkeen keskittyy syömään ruohoa (laiduntamaan). Lopulta jatkaa ja piristyy loppua kohden. Joo joo Toffe! - ei tartte länkyttää aina siitä samasta
Toffe: Ohjaaja antaa liikaa käskyjä ja koira lukittuu ... tartteeko mun siis oikeastaan sanoa mitään - siinähän se tuli jo sanottua. Eli lopputuloksena hyväksytty - ihmisikästä huolimatta. Musta näihin kokeisiin voitaisiin kokonaisarvostella ohjaajankin suoritus - nähtäis tulisko sieltä sitte yhtään hyväksyttyä. Taaskin koira toi homman kotiin.
Fasu: Mulla ei ollu hajuakaan mitä tässä piti tehdä. ihmisiskä näytti mulle suuntaa mihin mun piti lähteä ja heti kun mä kattoin sitä päin niin se keksikin sanoa, että mun täytyy mennä toisaalle. Siinä sitä sitten tuli pyöriskeltyä ympäriinsä. Se laukaus oli vähän pelottava, mutta ei siitä sen ihmeempiä. En löytänyt mitään ihmeempiä kiinnostavia hajuja.

Jäljestys, hyväksytty

Tuomari: Sopivan vauhtista jäljestystä - sivuhyppyjä tehden kaadolle joka kiinnostaa.
Ihmisiskä: Fasu lähtee etenemään määrätietoisesti jälkeä pitkin. Pari kertaa otti pidempiä loikkia jäljen sivuun, mutta eteni kuitenkin suoraan kaadolle. Kulmalla minun silmiini hieno kääntyminen. Nyt osasin pitää vauhdin sopivana enkä juossut perässä kuten Toffen kanssa aikoinaan.
Toffe: Täähän on onneksi sellanen osa-alue jossa ihmisikäkään ei pysty kovin pahasti sähläämään, mitä nyt tietysti voi hinata kokonaan pois jäljeltä. Hieno suoritus Fasu!
Fasu: En mä mitään sivuhypellyt, vaan etenin mutkia oikoen. Nopeempaakin olisin mennyt, mutta jarrumies esti.

Vesityö, hyväksytty

Tuomari: Innokas uimari tuo pukin rantaan
Ihmisiskä: Toisin kuin Toffen kanssa, tämä osa-alue pitikin olla täysin ongelmaton. Ainoa ongelma oli saada Rontti Mastodontti pois järvestä.
Toffe: Fasu on peto uimaan, ei tosin yhtä nopee kun mä.
Fasu: Musta tää vedestänouto on ihan kaikkein parasta. Mä vaan en älynnyt, että siinä ei tarttenut tehdä mitään muuta ja siksi mä lähdin etsimään vedestä uudestaan jotain noudettavaa. Ihmisikän luo en heti palannut, kun mä ajattelin että mun tehtävä on vielä kesken.




Tottelevaisuus, hyväksytty

Tuomari: Tottelee muuten hyvin, mutta uinti on niin mukavaa, että vaatii useita käskyjä
Ihmisikä: Näin siinä juurikin kävi - Fasu tuli rantaan vasta kun heitin sille toisen pukin noudettavaksi.
Toffe: Fasulle tais jäädä uimamoodi päälle, vai oiskohan poika päättänyt tehdä hyväksytyn suorituksen jälkeen vielä pari kunniakierrosta?
Fasu: Mä en vaan kuullu ihmisikää kun siellä tuuli niin kovasti ja oli aallokkoa. Olisin mä heti tullut takaisin jos mä olisin kuullu kun mä en oo samalla lailla villi niiku Toffe.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma, hyväksytty

Tuomari: Hyvä pari, mutta ohjaaja lukitsee koiran liialla käskemisellä. Vähemmän käskyjä ja annetaan koiran tehdä vapaammin työskentelyä niin hyvä tulee
Ihmisiskä: Suus kiinni Toffe!
Toffe: Huoh! tää on niin tätä - I rest my case.
Fasu: Jaa - puhutaanko minusta? Missä sitten ikinä olikin niin ihan hauskaa oli. Mikä juttu toi SPA1 on ja miten sinne pääsee?

Ai miten kisoissa kävi?

Näin sitä ohjataan ihmisiskää saunan taakse ...

Joo - pidä vaan tää suunta. Tonne vaan saunalle reippaasti!

Joo-o, että sellastahan se taas oli. Osallistuttiin ihmisiskän kanssa oman seuran virallisiin kisoihin Nastolan Rakokivessä. Aurinkoinen, etten sanoisi jopa läkähdyttävä päivä, ainakin ihmisille, me espanjalaiset ollaan kyllä totuttu kuumaan. Kisoissa oli muitakin tuttuja kun radalla kävivät myös Noki ja Kola, joista Noki taitaa olla mun serkku tai jotain.

Ekalla radalla mä olin päättänyt, että huitoo se setä mitä tahansa niin mä teen sellasen keinun mitä ihmisiskä ei oo koskaan nähnyt. Ja mitä kävikään, just kun mä oon nousemassa vauhdilla ylös ja ajattelen laittaa liinat kiinni ennen kunnon 2on2offin tekoa niin, mitä tekee ihmisiskä? Kiljasee täysiä niinku pistetty sika et mun pitäis tulla pois keinulta silleen ihan kesken kaiken - no mä teen työtä käskettyä, vaikka kyllähän mä tiedän että siitä tulee virhe. Mä olisin tehny just ihan täydellisen keinun ... ihan sellasen mitä mä sitten tein kun ihmisiskä laitto mut tekeen sen keinun uudestaan - no siitä episodista sille ihmisikälle jäi sellanen epävire päälle ja sitten me taas soudettiin ja huovattiin oikein kunnolla ... Myönnettäköön, että mäkään en ollut sitte enää parhaimmillani - en löytänyt putkesta tullessa ekaa keppiväliä jne ...

Toiselle radalle tutustuessaan ihmisikä oli miettinyt pettämättömän hyvän suunnitelman estää itseään ohjaamasta mua kolmannen hypyn jälkeen väärään putken päähän, mutta kuten aina - se käytti mielenmuutosoption ja muutti suunnitelmaansa just sekunttia ennen kun antoi mulle lähtöluvan - ei hyvä. No todettakoon, että siinä oli kuitenkin se verran haastetta, että ei ollut riskittömiä vaihtoehtoja, mutta musta tuntuu, että se valitsi kaikkein riskialtteimman - joka sitten heti kostautuikin ...

Mun vuoro oli sössiä sitten taas ne kepit - mä rupesin jotain ihmetteleen ja mulle tuli ihmisiskää ikävä ja päätin kääntyä kattoon missä se luuraa. Nää kepit on yleensä ollu mulle vahva juttu, mutta nyt tuli sössittyä. Mun olis pitänyt osata mennä ne teki ja huitoi ihmisikä sitten ihan mitä tahansa.

Mä myönnän, että mä olin kisoissa vähän sellaisilla kierroksilla, että tällä kertaa mä en laita kaikkia ihmisiskän syyksi ja siksi mä oon päättänyt, että ihmisikä saa edellisen viimeisen mahkan jälkeen vielä kerran ihan viimeisen mahkan joskus myöhemmin syksyllä. Ja täytyy mun antaa se mahka sille siksikin, kun ei oo tullu ihan hirveen montaa vastausta mun ilmoittamaan avoimeen ohjaajan paikkaan.

Salla

Systerin vierailusta on jo hyvän aikaa mutta en ole ehtinyt laittaa tassujani näppäimistölle kun on ollut vähän sitä ja tätä. Toi kuva on otettu päivää ennen kun Salla meni takaisin omaan kotiinsa.  Meillä oli Sallan kanssa tosi mukavaa, eikä se tällä kertaa ihan ollut samanlainen sohvanvaltaaja kuin edellisillä kerroilla - alkaakohan systeri pehmetä? Fasu tossa jurottaa, kun äippä ei ole koko reiluun viikkoon suostunut leikkimään sen kanssa yhtään (kts. video).

Pallon kanssa me kaikki tykättiin leikkiä, ja välillä Salla antoi Fasun saada sen ensin, että mitä se Fasu oikein silleen tossa kuvassa oikeestaan jurottaa. Nykynuorten kun pitää aina saada kaikki.

Systeri kylässä

Systeri on meillä kyläilemässä ja kuten näkyy, se viihtyy ihmisiskän kanssa tosi hyvin. Ei oo mulla ja Fasulla mitään tsäänssiä päästä ihmisiskää lähellekään ...

Ranskattaren huumaamat

Kauankohan tän mutahoidon täytyy antaa kuivua?

Joo mee vaan sinne - ihan rohkeesti!

Fasu oli velipoikansa (Allu) ja Isabell - neidin kanssa metsäreretkellä Sipoossa Kanttorinjärven maisemissa. Pojat oli aivan tyystin 16 viikkoisen ranskalaisneidin lumoissa. Isabell suputti poikien korviin kaikenlaisia juttuja ja sai pojat tekemään ihan hulluja juttuja oman mielensä mukaan. Isabell hihitteli kun pojat ottivat hänen kehoituksestaan mitään kyseenalaistamatta turkin kiiltoa ja ihon rasvatasapainoa ylläpitäviä mutakylpyjä Kanttorinjärven mutakylpylässä. Ne oli kuulemma Isabell - neidin mukaan uusinta uutta ranskanmaalla. Fasulle se oli vielä sanonut, että sen mudan pitää antaa vähän kuivahtaa.  Siinä se sitten odotteli aikansa ja ihmetteli koskakohan ne ihmeelliset Isabell - neidin lupaamat vaikutukset alkaa. Ei se Allukaan juuri fiksumpi ollut. Tosta kuvasta näkyy kun ranskalainen hienohelmaneiti houkuttelee suomalaista espanjanvesikoirajössikkää oikein kylpemään ja kieriskelemään mudassa. Arvatahan tietysti saattoi, että neiti itse pysyi mudasta hyvinkin kaukana. Voin vain kuvitella, että Isabellillä oli todella hauskaa poikia jekuttaessaan.

Hyvä Fasu! just tolleen niin ku mä näytin!

No oikeestihan ne oli siellä treemaamassa josko niistä elokuussa tulis spanieleita. Ne kävi siellä pupujäljellä, sitte sellasella hakukokeessa jossa testataan miten koira irtoaa etsimään riistaa metsästäjän ammuttavaksi ja lopuksi piti tehdä vesinouto. Pupujäljestä Fasu sano, ettei sillä olis ollut sen kanssa mitään ongelmia, mutta ihmisiskältä kuulin, että kulmalta se oli vähän mennyt ohi, mutta onnistui kuitenkin palaamaan jäljelle. Hakuosuudessa olis Fasun pitänyt irrota vähän kauemmas ihmisiskästä ja sitä ne sitten vielä harkkaa ennen taipparia. Vesi noudossa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, paitsi että ei Fasu eikä Allu ollu kumpikaan ensin uskaltaneet veteen oudossa rannassa. Lopulta ranskalaisneiti oli näyttänyt pojille mallia ja pojatkin oli saaneet jutun juonesta kiinni. Sieltä reissulta Fasu toi mukanaan meille Sallan ja pupun. Salla nukkui taas kerran mun sängyssä, eikä siinä mitään ongelmia. Pupu vuorostaan jatkoi ikiunen nukkumistaan mattotelineestä roikkuen. Koskakohan ihmisäiskä huomaa ja antaa huutia ihmisiskälle?

Ihmispentu bloggaa Fasusta

Meidän ihmispennuista nuorin harkkaa Fasun kanssa agilityä ja heidän sattumuksistaan voi lukea osoitteesta http://majafasu.blogspot.fi/ Hyvin ne siellä kentällä menee! Hyvä ne!

Mastodontti tänään 1v!

Onnea vaan meidän mastodontille - se on tänään 1v. Synttärijuhlat juhlittiin silleen nopean kaavan mukaan hamm - amm - namm - lurps. Nyt kun juhlistettiin ton meidän vauvan synttäreitä niin kattauksessa käytettiin Muumi-lautasia. Piti olla tollaset korkeemmat reunat ettei rassukan kakku tipahda kiveytykselle.

 Onnea kaikille Nuutuksen A -pennuille! 

Vuosi on menny hirveen nopeesti - ensin toi oli sellainen mitätön rääpäle joka roikku koko ajan mun iholla ja nyt se on mitätön mastodontti joka roikkuu mun iholla. 

yyy

kaa

koo

saa syödä!

Avoin työpaikka: Espanjanvesikoira etsii itselleen uutta ohjaajaa tositarkoituksella.

Nyt tuli Toffen mitta täyteen. Tätä on toki jo osattu odottaakin, mutta nyt siis olis avoinna paikka asiansa osaavalle espanjanvesikoiran agilityohjaajalle vaativiin koitoksiin. Hakemukset ko. pestiin voi lähettää mulle osoitteseen toffe.nuutuksen@gmail.com. Ja ihan huomautuksena, että mä en kaipaa hakemuksia miltään turoilta ja foto olis kiva.

Oltiin ihmisiskän kanssa Mikkelissä virallisissa agikisoissa tekemässä kaksi rataa. Eka oli agirata ja toinen hyppäri. Otsikostakin voi hyvin päätellä, että otettiin siis hyllyt molemmilta radoilta.

Ekaks agirata... 

On tää agilityä harrastavan espanjanvesikoiran elämä hankalaa - tommosen toistaitoisen ohjaajan kanssa. Kuten tästä ensimmäisestä videosta huomaatte sillä on vaikeeta päättää mitä tehdään puomilla ja etenkin sen jälkeen. Mun piti itte päätellä, että ollaan menossa suoraan putkelle edessä olevan hypyn kautta. Ei siis ongelmia kun eteneminen on mulle näkyvissä. Siitä putkelta sitten kahden hypyn kautta seuraavaan putkeen. Kiinnittäkää eritoten huomiota mihin mua ohjataan toisella hypyllä! Tieto kääntymisestä tulee niin myöhässä - jos ollenkaan - no vähän pitkäksihän se hyppy sitten menee. Jos mulle olis kerrottu ajoissa että me kiepsahdetaan sinne putkelle niin mun ei olis tarvinnu käydä kaartamassa niin isosti. Sitte persjättö putkelta muurille - joo ihan selkee juttu, mutta olisko voinut kertoa tossa muurin hypyllä, että siellä muurin takana on kepit? Nyt mulla oli ihan liikaa vauhtia enkä saanut taitettua itseäni oikeaan keppiväliin. Sellanen pieni rytminvaihdos siinä ennen muuria olis kertonu mulle, että ei mennä niin täysiä kun kepit tulee niin nopeesti. Siitä siis 5 virhepistettä ja hylly tuli tosta kun lähdin ohjauksen mukaisesti ylittämään muuria, vaikkei sinne olis pitänyt enää mennä. Sinänsä toi on ihan yksi ja sama tuliko siitä hylly vai ei sillä tässä lajissa ei oikeastaan oo muuta päämäärää kuin puhdas suoritus. Kattokaa ton ihmisikän käsiä kun se ohjaa mua uudelleen kepeille! Yrittääkö se tehdä jotain ohjausliikkeitä vai tuuliko sen käsiä heiluttelee? Onko noi kädet hei edes missään kiinni? Sitte se loppu on ihan selkeetä kauraa - enkä mä siinä juuri ohjeita olis kaivannutkaan.

Toisena kiirastulena oli sitten hyppyrata, jossa ihmisiskän silmin katsottuna oli pari kiperää paikkaa - eritoten loppusuoralla ollut kiepsaus esteen 17 kautta sekä alussa kulkusuunnan muutos renkaan jälkeiseltä hypyltä. Ihmisiskälle propsit siitä, että se ohjas mut hyvin hypyltä 2 hypylle 3 ja siinä ei hirveesti liikalenkkiä tullut. Renkaalle saakka menee hyvin ja näkeehän puoliksi sokea vesikoira eteensäkin - joten omillahan siinäkin sitten mentiin...  Mutta katsokaa renkaan jälkeisen hypyn ohjausta ja pitäkää mielessä, että tarkoitus oli vaihtaa kulkusuuntaa! Ja mitä ihmisiskä tekee hyppyä ennen kertoakseen mulle, että matka ei jatkukaan eteen vaan pitäis kiepsahtaa kulkusuunnassa täysin vastakkaiseen suuntaan? No ei mitään - ei yhtään mitään! Se vetää liinat kiinni vasta kun mä oon jo hypännyt!

Koita siinä sitten tehdä siihen tiukka mutka! No okei mä jään vähän ihmetteleen, ett mihin se ihmisiskä jäi, mutta paikkaan sen kun nään, että se säntää ihan vastakkaiseen suuntaan. Mennään nätisti seuraavat kaksi hyppyä - kepit ja muuri. Nyt huomio! mitä ihmisiskä tekee sen jälkeen kun on ohjannut mut putkeen!?!?!? Se jää löntystämään ja kuvittelee ehtivänsä tekemään persjätön putken jälkeen! No ei mitään toivoa - sillä mähän oon tuulennopea! Suunniteltu persjättö tulee kuitenkin tehtyä - paitsi, että mä olin jo ulkona putkesta ja jo silloin sen oikealla puolella. Voi Elämä! Ihmisiskän onneksin Melissa - meidän koutsi - ei ollut katsomossa. Vaikka Mellu onkin ihmisikää 30 vuotta nuorempi, olis se niin laittanut ihmisikän tonttiin länään "kehuessaan" tota löntystelyä. No siitähän sitten mä menin  takaakiertoon kun ihmisikä blokkas multa tien ja tuloksena hylly. Lopusta täytyy antaa ihmisikälle vähän kehuja kun se sai ohjattua mut esteen 17 kohdalle siihen kiepsutusjarrutukseen - vaikka vähän myöhään sekin ohjaus tuli ja mä olin sen jo edeltäkäsin ennakoinut.

No vaikka pettyneenä kisoista pois tulinkin, niin olinhan mä kahdella hyllyllä kuitenkin kisojen paras espanjanvesikoira ... Kaks nollaa oli niin tarjottimella - mutta toi jätkä pilas kaiken!

Tässä Mikkelin hyppyrata.

Tää viimenen video on meidän seuran epävirallisista kisoista edelliseltä päivältä - oliskohan käynyt niin, että ihmisikälle meni neste päähän kun me voitettiin ...

Epiksissä

dippa-daa Toffe on Nadja!

Käytiin ihmisiskän kanssa taas naapuriseuran epiksissä juoksemassa pari rataa. Ihmisiskän mielessä oli eritoten treenata sitä keinua josta mä lentelin viimeksi korkeuksiin, mulla taas oli mielessä pitää hauskaa.

tuolla alhaalla pitäsi kuulemma pysähtyä !?

Näissä kahdessa ekassa kuvassa mä kuljen sellasta puomia pitkin - siinä on tärkeetä ensiks pysyy siellä keikolalla ettei putoo ja muistaa koskee ylös- ja alasmenokontakteille. No puomilla mulla ei oo ongelmaa, paitsi että välillä mä en jää odotteleen alasmenokontaktille 2on2off ihmisiskän seuraavaa ohjausta vaan haluun jo jatkaa. 

Epiksissä mentiin kaksi rataa, möllit ja kisarata. Möllirata meni mun mielestä hienosti, mutta ihmisiskän mukaan me mokattiin siinä kohtaa missä se epäilikin että me mokataan. Siinä mölliradalla oli viidentenä esteenä A, jonka kyljessä oli putkenpää houkuttelemassa pientä viatonta espanjanvesikoiraa. Ihmisikä sanoi kavereilleen heti rataan tutustumisen jälkeen, että tossa me mokataan, ellei se onnistu tekemään siihen sellasta "Stig Wetzell patjatorjuntaa" No tää patjatorjuntahan ei oo varsinaisesti mikään agilityohjaus ja tokihan me yritettiin ensin ihan oikeasti. Eka hyppy - toinen hyppy, josta tiukka kaarros mun vasemmalle putkeen josta hyppyyn ja sitten tonne A:lle. 

Kaikki aikaisemmat oli ohjanneet koiransa putken vasemmalta puolelta ja joutuneet vaikeuksiin putken jälkeisellä hypyllä. Ihmisiskä tiesi, ettei se kerkee sieltä vasemmalta niinpä se päätti tehdä sinne putken jälkeen persjätön ja sehän toimi meillä sikaupeesti. Meidän liike ja vauhti jatkui sinne hypylle eikä mun tarvinnut hätäpäissäni tehdä mitään balettipiruetteja ihmetellessäni minne siitä jatkettais. Hypyltä ihmisikä vei mua vauhdilla A:lle . "KIIPEEEE!" se huus ja leikkas vielä mun ja putken väliin omalla liikkeellään, mutta kun se putki niin houkuttaa mua ... No se oli sitten siinä. Pari kertaa yritettiin vielä uudestaan ja viimeisellä kerralla ihmisikä yritti jopa ihan oikeesti sitä patjatorjuntaa, mutta längeistähän se Toffe meni putkeen. Tuomari tais lopulta todeta jotain ettei ihmisikä sais kuulemma sulkea putkea multa omalla ahterillaan ...

bo-iing!

Loppuradassa meillä ei ollu sitten mitään ongelmaa ja me kiidettiin se läpi kuin tuulispäät. Radan lopputulemana me sitten harkataan sitä putken ja An erotusta ...

Minne seuraavaksi? SANO JO!

Kisaavien radalla mä taisin olla vähän jo ylikierroksilla ja samoin kai ihmisiskäkin, Se suoritus loppui siihen kun ihmisiskä käski mut hyppäämään syliin ja niin vietiin koiraparkaa kohti autoa. Me vähän sählättiin niin kepeillä kuin keinullakin. Tämän radan lopputulemana me vaihdetaan meidän keinukäsky varmaan kiipeestä keinuksi tai jotain - siis lisää kohdennettua treeniä.

Seuraavan kerran Toffe on radalla keskiviikkona 19.6 Mikkelissä virallisten kisojen merkeissä ...

Fasun uimakoulu - osa II

Käytiin Fasun ja ihmisiskän kanssa uimassa - tai siis ihmisikä ei uinut. Fasulle täytyy antaa täydet propsit - se meni heti uimaan ekalla kertaa hakemaan mun kanssa tota damia. Meille meinas tulla Fasun kanssa vähän riitaa tosta damista - joten ihmisikä antoi meidän uida vain vuorotellen. Toivottavasti se ottaa ens kerralla meille molemmille mukaan jotain noudettavaa. Tässä vähän fuutakea meidän uimareissusta.

Pimm! Kisaura aloitettu!

Käytiin ihmisiskän kanssa kokeilemassa miltä agikisaaminen tuntuu. Oliltiin ilmoittauduttu kahdelle radalle ihan tuohon keskelle mun lenkkimaastoja. Etukäteen ihmisiskä oli 100varma, että mä singahdan ekan esteen jälkeen suoraan skutsiin. No enpä singahtanut - häh-hää!

Ekalla radalla mä huomasin, että ihmisiskää vähän jännittää ja siksi muakin alko vähän jänskäämään. Kuten filmistä näkee, eka rata meni lähti lapasesta jo toisella hypyllä, kun mä arvioin hypyn vähän väärin ja kolautin riman alas. Pudotuksen jälkeen hienosti meni aina A:lle saakka jossa mä otin hyvän kontaktin, mutta menin vähän sekaisin kun ihmisiskä leikkas mun ohi, joten lähtö pituudelle meni vähän soutamiseksi. Siitä sitten taas ongelmitta keinulle saakka, siinä me taidettiin ihmisiskän kanssa molemmat vähän söhliä ja kun mä tein siihen vielä lentokeinun - niin tulos oli siinä vaiheessa 15 pojoo virhettä eli plussaa. Lopussa pieni empiminen viimeiseen putkeen mennessä, mutta ei virhettä ja tulokseksi tuli se 15 virhepojoo sekä 0,59 yliaikaa, kun siinä keinulla ja sen ympäristössä meni vähän säätäessä. Ihmisiskä oli ihan ihmeissään, koska täähän tarkoitti sitä, että me saatiin meidän ekalta kisaradalta tulos! +15,59 pistettä ja sijoitus 10. 19 koirakosta. 

Tokalla radalla ihmisikä selkeesti ryhdistäytyi ja ohjas mua paljon tarkemmin ja jämäkämmin. Kertauksen vuoksi mä otin taas lentokeinun ja siitä tulokseks 5 virhepistettä ja siksi tuloksena 6. sija. Aika oli kolmanneksi nopein - nyt ihmisiskä osas ohjata mua vähän liukkaammilla linjoilla eikä kaartoja tullut niin paljoa. Harmiks vaan kello alko olla tuolloin jo yli 21 eikä paikalla ollut enää ketään joka olis voinut kuvata sen toisen lähdön.

Noiden lentokeinujen takia mä jouduin ikään kuin luokalle, ja siksi mehän mentiin treenaamaan meidän hallille tota keinua. Ihmisiskä juoksutti mua keinulle mitä ihmeellisimmistä kulmista - enkä mä kertaakaan ottanut lentokeinua, vaan tein keinun niin kuin keinu pitää tehdä. Ihmisikä oli ihan ihmeissään. Jos mulla olis joku selkee keino kertoo asioita tolle ihmisikälle, niin mä olisin jo heti ekan radan jälkeen kertonu sille, että se keinu oli musta ihan ihmeellinen. Se keinu ei nimittäin ole yhtään niin herkkä laskeutumaan alas kuin meidän keinu - pakkohan sieltä ylhäältä on hypätä eteenpäin jos ei se kerran laskeudu. Jos ihmisiskä olis ollu tarkkana minien luokkaa katsellessaan, niin se olis huomannut, että tosi moni mini otti siitä kanssa lentokeinun. Yks perhoskoirakin odotti ja odotti siellä keinulla, että se lähtis laskeutumaan, mutta kun mitään ei meinannut tapahtua, niin se lähti eteenpäin ... Meidän täytyy siis treenata paljon erilaisillä keinuilla ja siksi mennäänkin P-Haun epiksiin ens torstaina taas kokeileen sitä keinua.

Huono kenraali ... parempi ensi-ilta?

Mites se olikaan? Eikös se vanha kansa sanonut, että huono kenraali tietää parempaa ensi-iltaa? No viikon päästähän se sitten nähdään.

https://www.youtube.com/watch?v=1InGCSlwnKc

Töttöröö!!! Meikä on 3v !

Synttärikakku! Mä en aavistanut aamulla mitään, enkä mä ees muistanut, että mulla on synttärit. Toffe on nyt 3v - jee!

Vähänkö oli kivaa, että Salla on käymässä meillä niin kerrankin oli synttäreillä vieraita. Salla sai samanlaisen kakun kun mäkin, mutta sellaisen prinsessojen annoksen. Salla suhtautui siihen broileriateriakakkuun ekaks vähän nirkosesti, mutta söi se sen sitten kiiruusti loppuun kun näki mun ahmivan omaani. Mä meinasin kyllä huikata sille et sen ei tarvii syödä sitä - varsinkin kun toi broikkuateria on mun herkkua.

Me juhlistettiin mun synttäreitä sellasella "Kuka nappaa pallon ekas" -leikillä. Salla on yleensä hirveen nopee, mut tänään se jäi lähtökuoppiin - vai oliskohan se ollut vaan vieraskoree?

Joo ja onnee hei kaikille muillekin Nuutuksen T-pennuille!

Yksin kotona ja sitten ylläri!

Niin ku mä viimeksi mainitsin, ihmisiskä mainitsi aikaisemmin, että se vie Fasun Hyvinkäälle näyttelyyn. Mä vaan en tajunnut, että mä en pääse mukaan ollenkaan ja joudun oleen kotona ihan yksin.

Ne siis jätti mut ihan yksin - tai no olihan mun seurana yksi ihmispennuista, mutta ihmisiskä ja Fasu eivät olleet kotona. Ei mun sitten auttanu tehdä muuta kun ryhtyä mököttämään. Siinähän mä sitten odottelin niitä tulevaksi ihan koko päivän. Ne tuli takaisin sieltä Hyvinkäältä vasta joskus hieman ennen kasia. 

Seuraavassa vähän mulle kerrottuja näyttelyjuttuja. Mä tiesin, että Fasu liikkuu sujuvasti kehässä vain vertikaaliseen suuntaan, mutta tää kuva voisi hyvinkin kertoa, että se käyttäytyi ihan siivosti. Todellisuus oli tosin sitten ihan toista - tuomari kirjoitti Fasun arvosteluun "Necesita mäs entrenamiento para ring" joka vapaasti suomennettuna kuuluu "Tartteeko näyttelyyn edes tuoda koiria joita ei oo näyttelykoulutettu?" Mä niin silmissäni näen kun Fasu yrittää tanssia ihmisiskän kanssa lambadaa. Fasu varmaan ajatteli hurmaavansa naispuolisen espanjalaistuomarin osamalla tanssia jotain perinteistä espanjalaista tanssia. Oliskohan flamengo kuitenkin purru paremmin?

No pisteet Fasulle - tuomari kuulemma tutki koirat tosi tarkkaan - ja siitäkin huolimatta Fasu ei karannut kehästä - niin kuin kuulemma yksi kilpakumppani - eikä Fasu myöskään yrittänyt tällä kertaa antaa tuomarille kielaria. 

Kaikkiaan siitä sanottiin: "Buena cabeza y proporciones, cierre correcto, cuello fuerte, pecho bien descendido, linea superior solides, necesita mäs entrenamiento para ring. Koska tää espanja on vähän niinku kotikieli - niin tässä mun suomennos niille jotka ei muita kieliä hauku. "Hyvät mittasuhteet, oikea purenta, vahva kaula, rinta riittävän alas, kiinteä ylälinja, ja sitten se koulutusmaininta ..." Arvosana oli EH eli erittäin hyvä - tais ERI mennä siihen koikkelehtimiseen - vaikka ei kai sen pitäisi vaikuttaa ...

Kaikenkaikkiaan mä olen ylpee mun suvusta. Pepe 13,5 v oli veteraaniuroksista paras vaikkei tuomari sitä ymmärtänytkään (ERI). Pepella alkaa jo ikä näkymään ja sen ryhti ei oo enää entisensä. Ihmisiskä tosin kerto mulle, että Pepen säkä kasvoi monta senttiä kun viereen tuli juoksuinen narttu - olis varmaan pitänyt kehässäkin olla kirittäjä! Hyvä, hyvä vaari!. Äippä vetäs oman kehänsä läpi asenteella ja tuloksena myös ERI. Salla kävi kans kurvaamassa kehässä EHn arvoisesti. Hyvä - hyvä mun suku!

Sitten siihen ylläriin. Ihmisiskä tuli autolla pihaan ja mä näin kuinka Fasu hyppäsi autosta ulos - paitsi, että se tais olla jotenkin kutistunut. Ihmisiskä ei kovin kauaa ollut paikallaan kun se vei meidät koirat alakertaan kerittäviksi. Siinä kävi noita ihmispentuja useampikin lepertelemässä "Voi Fasu kun sä oot nyt ihan alaston!" " Voi Fasu sitä ja tätä" Mä en meinannut pysyä karvoissani, kun mua niin hihitytti. 

Ihmisiskä siis trimmas meidät ja kutsuu meitä nyt espanjanvesirotiksi. Mä en ymmärrä!?. Trimmauksen lopuksi ihmisiskä pesi meidät, ettei meitä kutittais ja lopuks me mentiin lämmitteleen Sallan kanssa saunaan - vaikkei siellä lämmintä ollutkaan. Tossa kuvassa me poseerataan Sallan kanssa, ja Salla on tolleen häveliäästi sivuittain - onhan se nakuna. No naku oon mäkin, mut ei se mua haittaa!

Lopulta se tais olla ihmisäiskä joka ekas huomas että Fasu olikin Salla! Meidän vanhinta ihmispentua Ihmisiskä jekutti sitten ihan kunnolla. Toi vanhin ihmispentu tuli kotiin kun aamu jo sarasti ja se tais olla vähän "väsy". Ruokapöydässä ihmisiskä sanoi sille, että sillä kävi paha virhe Fasua trimmattaessa - oli kuulemma vahingossa kastroinut sen. Ihmispentu ei meinannut uskoa joten ihmisiskä meni hakemaan Sallan ja näytti sen mahapuolta ihmispennulle ja sanoi "Kato vaikka itte!" Hetken näytti siltä, että jekku olis mennyt läpi, mutta sitten se ihmispennuista vanhin heräs koomasta ja sanoi lakonisesti "heh-heh"

Mä oon ollut ihan onnessani kun Salla on meillä mun kanssa. Me on käyty jo pitkällä lenkillä ja kaikkee. Pihalla Salla ei hirveesti haluu leikkiä mun kanssa, mutta mua se ei haittaa - kunhan se mastodontiksi kasvanut rääpäle ei oo jatkuvasti roikkuvassa mun ihossa kiinni ja haastamassa mua.

Fasu - aika kaunis poika

Fasu näyttäisi olevan se meidän perheen kaunispoika. Oltiin ihmisiskän, nuorimman ihmispennun ja Fasun kanssa meidän agilityseuran uuden hallin avajaispippaloissa. Ensin aamupäivällä oli Match Show - sellainen epävirallinen missikisa ja sitten iltapäivällä epäviralliset agilitykisat.

Fasun ihmisiskä ilmoitti sinne missikisoihin, kun se vie Fasun ens viikonloppuna Hyvinkäälle erkkariin - sinne missä mäkin olin kaks vuotta sitten . Ettei totuus pääsis unohtumaan, mä tulin sieltä erkkarista ERIn kanssa takaisin! No - siis ihmisiskä ilmoitti Fasun sinne missikisoihin, että vois harjoitella käyttäytymistä kehässä ja hirveessä hälinässä.

Mun täytyy kyllä kehua tota Fasua miten lungisti se otti koko jutun, vaikka yks bortsu sitä takaapäin kyljestä näykkäskin. Fasu ei ollut millänsikään, mutta bortsu sylki Fasun karvoja pitkän aikaa suustaan. Hyvä Fasu. 

Toi meidän Fasu on silleen rennosti cool, kun sen hetki tulee - se ei paljoo höntyile. Se kerto mulle, että sitä vähän ihmetytti et mihin se ihmisiskä sitä oikeen taas raahaa. Joo silleen se on - joskus on koiran vaan mentävä minne hihnanjatke määrää. Fasun mielestä siellä kehässä ei ollu mitään oikeen mielenkiintoista - piti vaan juosta ihmisikän kanssa ympyrää - kolmiota ja vaikka mitä kuvioita.

Isojen pentujen luokassa oli 15 osallistujaa ja ne aloitti sen kisan sellasena parikilpana - toinen jatkaa punaisella nauhalla finaaliin ja toinen menee sinisellä nauhalla uintitermejä käyttääkseni B-finaaliin. Fasu sano mulle olleensa pari kilpailussa täysin suvereeni ja menneensä kuin heittämällä jatkoon. Joo - ihmisiskä kerto mulle vähän lisää ja sano Fasun olleen se 15. osallistuja. Ketähän vastaan se Fasu oikein kuvitteli kisanneensa? Kaunispoika tais olla sitten onnekaspoikakin.

No finaalissa niitä oli kuulemma 8 koiraa ja Fasusta oli tyhmä seisoa paikallaan. Ihmisiskä kun on meille opettanut, että istuminen on hyvä juttu. No kait se ihmisiskä oli sitten kannatellut Fasun takapäätä karvoista - ihan niinku muakin siellä Hyvinkäällä, että tuomari sai katteltua runkoa ja sen muotoja.

Vauva tahtoo syliin!

Ennen kun Fasu oli saanu kaivettua namit ihmisikän kädestä niin kuulemma niitä oli ollu enää neljä jäljellä ja sitten enää kaks, kun kaks kanssakilpailijaa oli pallitettu paikoille 4 ja 3. Fasu sano, että tässä vaiheessa se ei enää jaksanu olla. vaikka tuomari käskikin ne menee taas kehää ympäri. Omien sanojensa mukaan Fasu oli tanssinu ihmisiskän kanssa lambadaa pitkin kehää - enää se koomin ei mun etutassut maata koskettanut. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ...

Onnee vaan Fasulle kun siitä tuli aika kaunis poika kakkossijalla!

Ihan omaksi iloksemmehan me tätä vaan - just joo!

Kuinkahan monta kertaa mä oonkaan kuullu ihmisiskän vastaavan jollekin; "Ihan omaksi iloksemmehan me tätä vaan tehdään - ei me silleen oo ajateltu kilpailla"

Just joo - pitihän tää tietää. Nyt se on ilmoittanut mut virallisiin agilitykilpailuihin toukokuussa. Sitä ennen käydään vielä oman seuran uuden hallin avajaisepiksissä ens sunnuntaina.

Paree äijän on olla sitte itteki ihan tikissä, mä nimittäin hilpasen maisemaan välittömästi, jos sillä alkaa ohjaaminen pykeltää. Kattellaan sitten miten se saa kasattua ittensä siihen jälkimmäiseen starttiin - se kun meni ilmoittamaan meidät kahteen starttiin. Joo ja mun onneks kisat pidetään täällä meidän kotopuolessa Pennalassa - mä osaan nimittäin sieltä itteki kotii - ja nopeesti.

Kattellaan miten äijän käy toukokuun kolmastoista.

Ihmisiskä ei mökötä enää

Oltiin lauantaiaamuna ihmisiskän kanssa Helena Tiaisen koulutuksessa. Matkalla sinne se sano mulle, etä kyllä se mua ymmärtää ja et mä tarviin vaan lisää häiriötreeniä. No Tiaisen koulutuksessa ei tehty sitä häiriötreeniä, kun siellä meidän uudessa agilityhallissa - tai siis oikeesti VAU Koiraurheilukeskuksessa - on hyvä tilanjakajat ratojen välillä. Ehkäpä siinä se on ongelmakin on.

Ihmisiskä kerto aluksi Helenalle vähän ittestään sekä koiruuksistaan ja jostain syystä Helena sitten jossain välissä päivitteli sille "Jestas! jos tää on kerran niistä sun perroista se hitaampi, niin kuinka lujaa se toinen kulkee?) No kyllä se ihmisiskä sitten korjas, että kyllä tää Toffe on se meidän raketti.

Ihmisiskälle se Helena sano, että sen täytyy ryhdistäytyä - selkä suoraksi tai mä laitan sinne kepin! (sitä samaa sano se Lehtosen Sannakin). No ihmisiskä otti taas opista vaarin ja niinhän me sitten liidettiin rataa tuulispäänä läpi. Ope kysy ihmisiskältä miksei se oo päästäny Toffea kilpakentille kun kerran tääkin rata on sellasta 2/3 -luokan tasoa ja niin hienosti meni? Ihmisiskä sanoi, että siksi kun sillä on sellanen koiruus joka ei kuulemma aina malta pysyä radalla. Höh nyt mä en kyllä ymmärrä ;-)

Tosta radasta mun täytyy sanoa, että ekat ongelmat tuli ton keppikulman kanssa. Ihmisikällä oli varma käsitys siitä, että se voi liikkua kepeillä mun kulkusuuntaan nähden ensin vähän vastakkaiseen suuntaan. No, sikäli se oli totta, että mä menin sekasin vasta neljännessä keppivälissä - siihen tuli sitten tehtyä sellanen paikallaanpyörähdys - mutta kunhan se ihmisiskä kerkes siihen viereen niin mä jatkoin keppejä oikeasta välistä. Seuraavalla otolla mä olin jo ihan sekaisin mitä ihmettä se ihmisikä oikeen tahtoo kun se aluksi lähtee harppomaan ihan väärään suuntaan kiertäessään keppien yläpuolelle. No sitten muutettiin suunnitelmaa ja ihmisiskä jatkoi ysin takaakierrolle keppien alapuolelta ja kaikki menikin hyvin.

Olisitte nähneet miten ihmisiskä loisti kuin naantalin aurinko kun mä käännyin putkelta ykstoistaselle putken reunaa hipoen - enkä jatkanut putken suuntaisesti. Tää me oltiin opeteltu siellä Lehtosen Sannan kurssilla. 

Aluksi mä tein liian laajaa kaarretta tohon 12 ja 13 välille, mutta sitten ihmisiskä teki siihen pakkovalssin kun Helena opetti sille, että täytyy osata ohjata koiran etenemistä. Toisinaan on syytä laittaa koiruuteen lisää vauhtia ja välillä höllätä jotta kaaret ei mee pitkäksi. Tolla korjaamisella se menikin sitten hienosti.

Lopun kieputus meni hienosti kun ihmisiskäkin vielä muisti nostaa selän suoraksi ja jättää laiskan ohjaamisen. Ja just kun mä näin ihmisikän naamasta, että nyt alkaa sedällä piiputtamaan niin Helena sanoi opettajillekin tyypilliseen tapaan "Uudestaan! Nyt alusta saakka" No sittenhän me mentiin ja ihmisiskän hengitys tais tasaantua vasta kotona. No en mäkään enää sen kieputuksen jälkeen ihan ykköstikissä ollut.

Sittenhän siitä mentiin kotiin lepäämään muutamaksi tunniksi ja lähdettiin koirakavereilemaan. Mun täytyy todeta, että mä kyllä kotiin päästyäni nukuin sitten koko loppupäivän, vaikka Fasu välillä yrittikin saada mun kierroksia nousemaan.

Tänään sunnuntaina sitten jatketaan sillä meidän normaaliagivuorolla tota kieputusta.

Ihmisiskä mököttää mulle ...

Mä en älyy mikä tohon ihmisiskään oikeen on mennyt. Käytiin eilen naapuriseuran epiksissä ja sen mielestä sieltä ei juuri mitään ollut kotiin viemisinä. Ja kissanviikset - mulla ainakin oli hauskaa! Mulla oli jopa niin hauskaa, että kun mulla ei ollut hirveen hauskaa puomilla, niin mä päätin, että mulla vois olla hauskaa kavereiden kanssa siellä radan ulkopuolella. Kävin siinä sitten vähän pöristelemässä Rico-kamulle.

Toi ekassa pätkässä näkyvä putki ei jostain syystä menny oikeeseen päähän, enkä mä tässä yhteydessä oikeen osaa itsekään sanoa mikä ihmisiskällä meni ohjauksessa pieleen. Lopussa tosta puomilta lähtien (kunhan mut oli sinne ensin palautettu) kaikki meni ihan tyylikkäästi. Just - mutta lopputuloksena oli siis se, että nyt toi ihmisiskä mököttää mulle siitä kun mä karkasin tonne katsomoon. Oikeesti sitä jurppii se, että se ei oo musta yhtä kiinnostava kun mun kaverit tuolla radan ulkopuolella.

Se mitä ihmisiskä ei tiedä on se, että mua oikeesti jurppi kun se otti aamulla Fasun mukaan töihin. Ihmisiskän pitäis ymmärtää, että mä saatan keljuilla jos se kuvittelee, että se voi tehdä Fasun kanssa mitä se lystää.

B -luokan juttu

Mulle tuli tossa taannoin postissa tieto, että mulla on B-lonkat. Ihan hieno juttu, vaikken mä siitä mitään ymmärräkään. Ihmisiskästä se oli kuitekin mukava juttu ja hyvä niin. Niillä lonkilla kuulemma kelpaa sitten hypellä niitä agilityesteitä.

Piiri pieni pyörii ja koirat siinä hyörii ..