23. syyskuuta 2011

Retiisi silmässä - nyt musta tais tulla konsultti

Ihmisiskä käytti tänään mua niissä testeissä, joiden tarkoitus oli varmistaa olisko musta sulhaseksi Wilmalle. Siellä lääkärissä ihmisiskä ensin täytti kaikenmaailman papereita ja sitten siihen tuli yks hoitaja, joka laittoi mun silmiin varmaan jotain sellaista tajunnanlaajentajaa. Tai ainakin se siltä vaikutti, kun näkymät alkoi oleen silleen aika psykedeelisiä. Yht'äkkiä kaikki alkoi oleen ihan sumeeta enkä mä enää nähnyt kuin hahmoja.


Siinä me sitten odoteltiin lääkäriin pääsyä odotustiloissa. Oli nimittäin pikkasen hankalaa kun ei nähnyt muita potilaita - niistä oli vain hajuhavainto. No enhän mä tarvii mitään näköhavaintoa, kun mähän tunnen kaikki vaikka silmät kiinni. Jotenkin vaan ei ollu intoa moikata niitä kaikkia, ja niinpä olin aika hiljaista poikaa.


Lopulta kuulin kun mun nimeä huudettiin. Lääkäritäti pyysi ihmisiskää nostamaan mut pöydälle ja sitten kohta jo sammutettiinkin valot. Ihan silleen varottamatta se lääkäritäti häikki mun silmiin sellaisella ihan mahdottomalla valonheittimellä, vähän sellasella mitä ihmisiskä pitää ulkona otsallaan. Ihmisiskä piti kiinni, joten ei siitä karkuunkaan päässyt. Vasen silmä tuli tarkastettua yhdessä hujauksessa, mutta oikean silmän kanssa sitten alkoikin tapahtua. Hmm-m, haa-a, hmm-m, harvoin on näin selvä tapaus! Ainoa mitä mä ymmärsin lääkärin sanovan oli "Retiisi silmässä - juu-u". Ihmisiskän mukaan se kyllä sanoi "oikean retinan ablaatio" 


"Harvoin näkee näin selvää tapausta!", sanoi lääkäritäti ja pyysi josko mä suostuisin näyttämään mun silmääni muutamalle muulle lääkärille - ne ei kuulemma valmistuis lääkäriksi ilman mun silmää. No kyllähän mä sitten siihen suostuin.


No valuvika mikä valuvika, mutta siinä meni sitten treffit tyttöjen kanssa kun se saattaa olla periytyvää. Kyllä mua nyt harmittaa, mutta tyttöjä varmaan vielä enemmän. Ihmisiskä sanoi mulle, että mun olis syytä ryhtyä totuttelemaan siihen ajatukseen, että musta tulee konsultti.


Ihmisiskäkin haluaa mainita jotain: Pentuaikana ihmettelin, miten Toffe meitä metsässä yms. ohittaessaan aina välillä törmäili meidän jalkoihin. Yhtälailla betoniporsaat yms. olivat vähän ongelmallisia toiselta puolen ohitettaessa. Nämä törmäilyt loppuivat aikanaan ja niitä pidettiinkin "pentuiluna", vaikka käytiinhän niitä silmiä lääkärissäkin näyttämässä, ilman virallista peilausta tosin. Nyt selvisi, että tämä näköongelma oireilee pentuaikana juuri näin. Kun sitten ikää ja kokemusta karttuu, korvaa koira puutteen muilla aisteillaan. Toffesta näkövammaa ei huomaa mitenkään - vauhti niin agi-radalla kuin metsässäkin on suorastaan lentävää. Heppu pääsee siis suunniteltua nopeammin konsultiksi ...

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    7-vuotiaalla kultsullamme todettiin eilen retinan ablaatio ja sitä googletellessani löysin bloginne. Hauska blogi teillä!:) Kirjoituksestasi näyttää olevan jo 2 vuotta aikaa, joten olisinkin kysynyt, että onko Toffella tuo vaiva oireillut jollakin tavalla tänä aikana? Tuo kun voi kuulemma aiheuttaa niin silmän paineen nousua, kuin toistuvia silmätulehduksiakin, jotka pahimmillaan johtavat silmän poistoon. Hirvittää hiukan, mitä tuleman pitää, mutta Toffe ainakin näyttää tuolloin viettäneen aivan normaalia ja onnellista koiranelämää. Eipä meidän haukullamekaan näytä tällä hetkellä vaivaa siitä olevan, paitsi ettei näe, ja toivottavasti ei tulekaan muuta.
    Kiitos jo etukäteen, jos viitsit vastailla!:)

    VastaaPoista
  2. Nyt vasta satuin näkemään tämän kun linkitin Fasun kuvaukset tänne. Ei toi silmä oo mua mitenkään haitannut - ainakin toistaiseksi mennään ihan sata lasissa. Ihmisiskä aina välillä uhkaa mua kaikenlaisten lisäkkeitten nipsaisulla ja on se uhannu silmänkin multa pois ottaa - mutta vasta sitten jos musta tuntuu siltä.

    VastaaPoista

Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!