Kuitenkin!

Onkohan mulla joku melkeen yksvuotiaan syndrooma, kun mä en oikein jaksa uskoa itseeni? Kaikista odotuksistani huolimatta, mut hyväksytiin Agility-kouluun. Varmaankin se mun väläyttämäni hymy siinä hypyn aikana vakuutti tuomariston.


Anyway - taas sitä sitten mennään ja mitähän siitä sitten tuleekaan? 


Ai juu - nähdään kaikkien sisarusten kanssa ennen kesää. Nyt ei Tarron sitten tarvii leveillä agility-jutuilla yksin ... Ihmisiskä tosin kertoi mulle, että me mennään sisarusten kanssa metsään harjotteleen jotain jälkiä. Ihmisäiskän mukaan mun ei tarvitsis yhtään enää harjoitella. Osaan kuulemma tehdä jo riittävän hyvin jälkiä esim. olohuoneen ikkunaan kun töllöttelen ikkunasta milloin mihinkäkin suuntaan. Mä en oikeestaan ymmärrä mikä sitä siinä korpee, kun mä kuitenkin aina välillä nuolen ne ikkunat ihan puhtaaksi!


Ai juu II, mä huomasin just, että mun täti saa pentuja kesällä. Mistral / Mistralille pentuja. Aika jännää, mä olen muuten menossa hoitamaan niitä heinäkuussa - auts!. Toisaaltaan ehkä Mistral ei anna mun kuitenkaan hoitaa niitä pentuja ja keksii mulle jotain muuta huolehdittavaa

Pääsykokeissa

Oltiin ihmisiskän kanssa pääsykokeissa. Ne testasivat olisiko ihmisiskästä viemään mua agilityn alkeiskurssille. Ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, mä luulen, että ihmisiskä mokas koko jutun. Mä en voi ymmärtää miksi mut aina viedään toisten koirien seuraan ilman, että mä saan leikkiä niiden kanssa. Siellä testissä oli mukana myös Ines - enkä mä saanut leikkiä edes sen kanssa.

Ensin ne kävi juttelemassa mun kanssa vähän mitä mieltä mä oon tosta ihmisiskästä. No mä kerroin niille, että mä olen vähän kyllästynyt, kun se aina vie mut kouluihin ja koulut on ihan tyhmiä. (sen mä olen kuullut ihmissisaruksilta).

Sitten ne käski meidät pujottelurinkiin, ja tätä mä en ymmärtänyt pentukoulussakaan - toiset koirat tulee tarkoituksella härnäämään, mutta siihen ei saisi reagoida mitenkään - eihän ne ihmiset edes ymmärrä millaisia solvauksia me heitellään toisillemme. Ole siinä sitten nätisti.

Seuraavaksi ihmisiskää pyydettiin leikkimään mun kanssa - no eihän se leiki mun kanssa koskaan! Pihallakin mä yritän kovasti saada sitä leikkimään mun kanssa, mutta aina se valittaa mulle; "Jos et kuule Toffe tuo sitä ja tätä tänne mun luo ja aina vaan juokset karkuun, niin tää loppuu tähän!" Varsinainen raukkis - koskaan se ei yritä saada mua kiinni. No nyt se sitten päätti "leikkiä" mun kanssani ja ärsytti mua heiluttamalla MUN lelua mun edessä. Aina kun olin saamaisillani siitä kunnolla kiinni, niin eikö se laittanut sitä sitten selkänsä taakse! Lopulta sitten se antoi mun vähän retuuttaa sitä tipua, mutta ei se sitä mulle sitten vieläkään antanut.

Viimeiseksi testattiin sitä miten omistaja osaa houkutella koiraansa hyppäämään esteitä. Sen mä vaan sanon, että jos siitä hypystä jää kiinni meidän pääsy sinne kouluun (vaikka en mä enää kouluun haluaisi) niin on sitten kumma. Kaikki muut löntysteli esteelle ja hyppäsi silleen "lömps" just ja just riman yli. Meikäläisen suoritus oli kyllä vertaansa vailla, vaikka itse sanonkin. Reipas ponkaisu metriä ennen ... ja valtaisa hyppy. Se hyppy vei mut suorastaan liihoitellen esteen yli. Ja jos siinä olisi ollut kamera kuvaamassa, niin mä olisin sen hypyn aikana kerennyt kohentamaan turkkiani ja vetämään naamalleni suloisimman poseerauksen ikinä - ja vielä olisi ollut aikaa tehdä täydellinen alastulo. Juu ja aivan varmuuden vuoksi tehtiin se vielä toisenkin kerran. Hyppyjen jälkeen mä sain ihmisiskältä sen tipun ihan kokonaan itselleni - ja ajattelin heti varmistaa, ettei se vie sitä multa. Sivusta katsoen joku olisi voinut - ja tulkitsikin - jutun ihan väärin. Teknisesti ottaen nimittän saatoin ehkä - nippanappa - olla karkumatkalla, mutta näin niiden ihmistätien yllättyneet ilmeet ja kuulin niiden opastavan äidillisesti ihmisiskää "Sä saat sen varmaan kiinni namilla!!!" Mä huomasin, että Ihmisiskä oli suorastaan jäätynyt paikalleen ja sen ilmeestä näki "Toffe tää juttu nyt kyllä kaatu tähän!" Ensin mä ajattelin jatkaa matkaa kunnes mä saisin ihmisiskän kerrankin kunnolla "lämpiämään" mun leikkeihin ... mutta sitten mä kuulin kun se sanoi "Toffe - KII-TOS!" ja ojensi kättään. En mä ole tota koskaan aikaisemmin varsinaisesti ottanut kuuleviin korviini, mutta nyt mä näin sen epätoivon ja ajattelin armahtaa ... no olihan se siten onnellinen kun mä annoin sen mun lelun sille.


Mä vähän luulen, että mä olen liian hyvä, eikä mua siksi oteta kurssille - tai jotain sellaista ;-)

Töissä

Mä olin kolme päivää ihmisiskän mukana töissä. Mun vastuualueena oli vartionti, eli mä en saanut päästää ketään lähelle. Musta mä hoidin tehtäväni oikein mallikkaasti - kukaan ei päässyt yllättämään meitä. Ihmisiskän työkaveri kertoi saaneensa musta koirakuumeen. Mä en kyllä omasta mielestäni ole kipeä.

Illalla mentiin sellaiseen taloon jossa ihmiset käy nukkumassa, joo mä nukuinkin vain sellaista koiranunta kun katsoin tärkeämmäksi taas vartioida. Ihmisiskän piti siirtää sänky mun ja oven väliin, etten olisi vartioinut niin kovasti. Vartioin kuulemma niin tehokkaasti, ettei ihmisiskä muka saanut unta.