Toffe on ihan nolla - siis agi-nolla. No oikei - mölliradalta se tuli ja tuomarin ystävällisellä avustuksella - mutta nolla mikä nolla! Nolla yhdistettynä nopeisiin kinttuihin tarkoitti myös maksi-sarjan voittoa (10 koirakkkoa). Mukavan illan täydensi hyppärin 2. sija. Tuo toinen sija tuli siksi, että ihmisiskä ohjasi hänet kiertämään putken. Tuolla nollaradalla hänen keskittymisensä ja jalat käväisi hetkeksi kentän ulkopuolella palloilevien poikien potkupalloon, josta oikeiden sääntöjen mukaan olisi pitänyt antaa hylly, mutta tuomari katsoi, ettei se ollut Toffen vika, kun pojat oli päästetty palloilemaan heti ratalinjan ulkopuolelle.
Hän on nyt niin pollea itsestään ja saavutuksistaan, että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa kuten merkittävät hahmot kautta historian! Onnea Toffelle! Kiitos kovasti Toffe. Ei kestä Toffe!
31. elokuuta 2012
29. elokuuta 2012
Rääpälettä sosiaalistamassa ...
Koska toi meidän rääpäle, jota jotkut kutsuvat myös Fasuksi, Fasu-Armakseksi tai Fassbinderiksi, on nupiltansa vähän arempi kuin mä, niin me ollaan ihmisiskän kanssa pyritty sosiaalistamaan sitä niin paljon kuin mahdollista vaikkei sillä vielä rokotuksia olekaan. Fasulle pitää näköjään esitellä kaikki jutut erikseen, oli sitten kyseessä seinää vasten nojaava harava tai maassa oleva harava - saatikka jos sillä vielä haravoidaan. Kaikki jutut ne on sille uusia ja koska sitä välillä pelottaa ne niin se murisee niille ja sitten juoksee ihmisiskän tai mun luo turvaan.
Oltiin siis eilen sosiaalistamisreissulla Hyvinkäällä. Ensin tehtiin vähän lenkkiä ja arvatkaa mitä? Pitihän ihmisiskän käydä näyttämässä Fasua myös velipojan ihmisille. No soitettiin niiden ovikelloa ja sieltähän se Kaunis Poika tuli ovea avaamaan. Vanhat kataluudet ei unohdu meillä koirillakaan - niinpä molemmille meillä velipojan kanssa tuli heti mieleen pentulaatikolla vastaanotetut jäynät - ja pöristelyksihän se sitten meni puolin ja toisin. Fasu lipesi porukasta ja ryhty kavereeraamaan Tarron kanssa - lipo sen huulia ja kaikkea. Mua rupes ihan ärsyttään ja mä jouduinkin Tarrolle sanoo pari sanaa ett jättää mun siskonpojan rauhaan vaikka ihan heti! No mun täytyy jutella Tarron kanssa sitten uudestaan kun mennään paimentamaan lampaita muutaman viikon päästä.
Siellä lenkillä me kierrettiin sellaista junaradan varressa kulkevaa kävelytietä ja mä olin ihan ihmeissäni, kun Fasua ei edes läheltä ohi kiitävät junat pelottaneet. Toki ne kulki siellä mäentöyräällä 5m korkeemmalla kuin me, mutta aluksi ne junat meinasivat yllättää mutkin. Se lenkki on kuulemma sellainen, että siellä on moni koiruli päässyt äkisti sateenkaarisilloille - junaa kun ei kuulemma kannata käydä puremassa renkaaseen. Ihmisiskän veli on aloittanut kanssa niiden purkkien tonkimisen - siis sitä samaa juttua mitä me ollaan ihmisiskän kanssa tehty koko mun elämä. Se tartti vähän jelppiä harjaantuakseen kyseisessä lajissa ja siksi me käytiin ihmisiskän kanssa sitä perehdyttämässä. Mulla oli tosi hauskaa, kun yhdellä kätköllä ne ei meinanneet löytää sitä purkkia heti - mä kun olin bonggannut sen heti kun me tultiin siihen huudeille. Olisivat kysyneet multa tai Fasulta missä se purkki on niin oltais päästy etenemään nopeemmin. Ihmisiskänkin etsimistouhu oli sen verta verkkaista, että Fasu kerkes jo nukahtamaankin.
Oikeesti me käytiin siellä Hyvinkäällä katsomassa futismatsia kun meidän ihmislasten ihmisserkkupojat oli kentällä. Fasu tosin nukkui autossa ekan matsin - taisi pientä se tehty lenkki vähän väsyttää, vaikkei ihmisiskä antanut sen kävellä itte juuri ollenkaan - se kantoi sitä suurimman osan matkasta ja sen mitä ei kantanut niin me katkokäveltiin, jotta Fasu oppis kulkeen hihnassa. Ei kuulemma haittaisi muakaan kuulemma jos oppisin vihdoinkin olemaan hihnassa nätisti. Höh nyt en ymmärrä!? ;-) Siellä kentällä oli valtavasi pallon perässä juoksevia ihmislapsia, sekä tyttöjä että poikia. Mä olisin halunnut kanssa, mutta en taaskaan saanut. Fasu pääsi mukaan katsomaan pelejä sitten kun oli ottanut tirsat. Mä olin ihan kummissani, että se ei pelännyt oikeasti yhtään mitään. Ei edes niitä meidät ihmisiskän selän takaa ohittaneita jotka mä huomasin ennen Fasuakin. Ihmisiskä huomasi ne vasta sitten kun se englanninbulldog työnsi nenänsä ihmisiskän jalkojen välistä Fasua tervehtiäkseen. Fasu otti tilanteen ihan rennosti vaikka se eb rupeskin soittaan mulle suutaan. Ihmisiskä oli oikein tyytyväinen kun mä en louskuttanut sille eb:lle mitään takaisin.
Mikku - siis mun äiti ja Fasun mummi - varoitteli mua tuossa taannoin, että toi meidän rääpäle kasvaa vielä joku kerta isommaksi kuin mä. Sille ei kuulemma siksi saisi pitää niin kovaa jöötä. No en mä kyllä mitään kovaa jöötä sille pidä, vaikken ruokakupilleni sitä laskekaan. En oo oikeesti joutunut näyttään sille hammashymyä kertaakaan ja enhän mä edes ole sellanen että mä sellasta tekisin tollaselle rääpäleelle. Saa siltä rääpäleeltä luun tai lelun ittellensä muullakin keinoin ... Ihmisäiskän äiskä kävi tuomassa Fasulle sellasen röh-ääntä päästelevän sikapehmiksen. Mä olisin kanssa halunnut sellaisen, mutta ei mulle vaan sellasta tuotu - rääpäleet saa aina kaikkea kivaa. Fasu omi sen itsellensä eikä halunnut mulle sitä antaa ja koska mä olen niin ystävällinen mä en ottanut sitä voimalla siltä pois. Fasu piti sitä suussansa ja sanoi mulle "Lälläslää! - et saakkaa tätä ittelles!" Kuvitteli varmaan, että mä olisin lähtenyt kisaamaan siitä sen kanssa. Tommosta pikkusta vaan on niin helppo höynäyttää - mä kävin hakeen mun oman ketun ja roikotin sitä suussani - eikä aikaakaan kun Fasu halus nyt vuorostaan sen. No sillä samalla hetkellä kun se iski silmänsä siihen kettuun ja lähti sitä voittamaan multa, mä tiputin sen maahan. Voitte vaan kuvitella Fasun ilmettä kun se tajusi, että se oli vaan juoni. No myöhäistä sillä kertaa - ja kyllä mulla sen röh-röhin kanssa olikin hauskaa koko loppupäivän.
Eilinen päivä oli Fasulle niin rankka, että se nukkui kiltisti koko yön, eikä edes tullut haastamaan mua normiaikaan (04:00) leikkiin, niin ku se yleensä tekee. Pisut teki siinä neljän viiden aikaan kiltisti paperille ja jatko uniaan. Väsymyksen lisäksi osasyynä taisi olla se, että se on nyt parina yönä laitettu nukkumaan sellaiseen kehään - kai se muuten olis tullut upottamaan hampaansa mun nahkaan varomatta ja sanonut taas "Leikitään Eno - leikitään, jookos!" Kai se sitten joskus tajuaa, että yöllä nukutaan eikä kukuta.
Ai niin juu - telkkarissa menee sellainen koiraohjelma, jossa kerran yksi vanha missi sanoi, että pentujen sosialisoiminen on tosi tärkeetä. Hih! - oliskohan sillä menny senat sakasin? No mä pidän kyllä huolta siitä että meidän Fasua ei kukaan käy sosialisoimassa!
Oltiin siis eilen sosiaalistamisreissulla Hyvinkäällä. Ensin tehtiin vähän lenkkiä ja arvatkaa mitä? Pitihän ihmisiskän käydä näyttämässä Fasua myös velipojan ihmisille. No soitettiin niiden ovikelloa ja sieltähän se Kaunis Poika tuli ovea avaamaan. Vanhat kataluudet ei unohdu meillä koirillakaan - niinpä molemmille meillä velipojan kanssa tuli heti mieleen pentulaatikolla vastaanotetut jäynät - ja pöristelyksihän se sitten meni puolin ja toisin. Fasu lipesi porukasta ja ryhty kavereeraamaan Tarron kanssa - lipo sen huulia ja kaikkea. Mua rupes ihan ärsyttään ja mä jouduinkin Tarrolle sanoo pari sanaa ett jättää mun siskonpojan rauhaan vaikka ihan heti! No mun täytyy jutella Tarron kanssa sitten uudestaan kun mennään paimentamaan lampaita muutaman viikon päästä.
Siellä lenkillä me kierrettiin sellaista junaradan varressa kulkevaa kävelytietä ja mä olin ihan ihmeissäni, kun Fasua ei edes läheltä ohi kiitävät junat pelottaneet. Toki ne kulki siellä mäentöyräällä 5m korkeemmalla kuin me, mutta aluksi ne junat meinasivat yllättää mutkin. Se lenkki on kuulemma sellainen, että siellä on moni koiruli päässyt äkisti sateenkaarisilloille - junaa kun ei kuulemma kannata käydä puremassa renkaaseen. Ihmisiskän veli on aloittanut kanssa niiden purkkien tonkimisen - siis sitä samaa juttua mitä me ollaan ihmisiskän kanssa tehty koko mun elämä. Se tartti vähän jelppiä harjaantuakseen kyseisessä lajissa ja siksi me käytiin ihmisiskän kanssa sitä perehdyttämässä. Mulla oli tosi hauskaa, kun yhdellä kätköllä ne ei meinanneet löytää sitä purkkia heti - mä kun olin bonggannut sen heti kun me tultiin siihen huudeille. Olisivat kysyneet multa tai Fasulta missä se purkki on niin oltais päästy etenemään nopeemmin. Ihmisiskänkin etsimistouhu oli sen verta verkkaista, että Fasu kerkes jo nukahtamaankin.
Oikeesti me käytiin siellä Hyvinkäällä katsomassa futismatsia kun meidän ihmislasten ihmisserkkupojat oli kentällä. Fasu tosin nukkui autossa ekan matsin - taisi pientä se tehty lenkki vähän väsyttää, vaikkei ihmisiskä antanut sen kävellä itte juuri ollenkaan - se kantoi sitä suurimman osan matkasta ja sen mitä ei kantanut niin me katkokäveltiin, jotta Fasu oppis kulkeen hihnassa. Ei kuulemma haittaisi muakaan kuulemma jos oppisin vihdoinkin olemaan hihnassa nätisti. Höh nyt en ymmärrä!? ;-) Siellä kentällä oli valtavasi pallon perässä juoksevia ihmislapsia, sekä tyttöjä että poikia. Mä olisin halunnut kanssa, mutta en taaskaan saanut. Fasu pääsi mukaan katsomaan pelejä sitten kun oli ottanut tirsat. Mä olin ihan kummissani, että se ei pelännyt oikeasti yhtään mitään. Ei edes niitä meidät ihmisiskän selän takaa ohittaneita jotka mä huomasin ennen Fasuakin. Ihmisiskä huomasi ne vasta sitten kun se englanninbulldog työnsi nenänsä ihmisiskän jalkojen välistä Fasua tervehtiäkseen. Fasu otti tilanteen ihan rennosti vaikka se eb rupeskin soittaan mulle suutaan. Ihmisiskä oli oikein tyytyväinen kun mä en louskuttanut sille eb:lle mitään takaisin.
Mikku - siis mun äiti ja Fasun mummi - varoitteli mua tuossa taannoin, että toi meidän rääpäle kasvaa vielä joku kerta isommaksi kuin mä. Sille ei kuulemma siksi saisi pitää niin kovaa jöötä. No en mä kyllä mitään kovaa jöötä sille pidä, vaikken ruokakupilleni sitä laskekaan. En oo oikeesti joutunut näyttään sille hammashymyä kertaakaan ja enhän mä edes ole sellanen että mä sellasta tekisin tollaselle rääpäleelle. Saa siltä rääpäleeltä luun tai lelun ittellensä muullakin keinoin ... Ihmisäiskän äiskä kävi tuomassa Fasulle sellasen röh-ääntä päästelevän sikapehmiksen. Mä olisin kanssa halunnut sellaisen, mutta ei mulle vaan sellasta tuotu - rääpäleet saa aina kaikkea kivaa. Fasu omi sen itsellensä eikä halunnut mulle sitä antaa ja koska mä olen niin ystävällinen mä en ottanut sitä voimalla siltä pois. Fasu piti sitä suussansa ja sanoi mulle "Lälläslää! - et saakkaa tätä ittelles!" Kuvitteli varmaan, että mä olisin lähtenyt kisaamaan siitä sen kanssa. Tommosta pikkusta vaan on niin helppo höynäyttää - mä kävin hakeen mun oman ketun ja roikotin sitä suussani - eikä aikaakaan kun Fasu halus nyt vuorostaan sen. No sillä samalla hetkellä kun se iski silmänsä siihen kettuun ja lähti sitä voittamaan multa, mä tiputin sen maahan. Voitte vaan kuvitella Fasun ilmettä kun se tajusi, että se oli vaan juoni. No myöhäistä sillä kertaa - ja kyllä mulla sen röh-röhin kanssa olikin hauskaa koko loppupäivän.
Eilinen päivä oli Fasulle niin rankka, että se nukkui kiltisti koko yön, eikä edes tullut haastamaan mua normiaikaan (04:00) leikkiin, niin ku se yleensä tekee. Pisut teki siinä neljän viiden aikaan kiltisti paperille ja jatko uniaan. Väsymyksen lisäksi osasyynä taisi olla se, että se on nyt parina yönä laitettu nukkumaan sellaiseen kehään - kai se muuten olis tullut upottamaan hampaansa mun nahkaan varomatta ja sanonut taas "Leikitään Eno - leikitään, jookos!" Kai se sitten joskus tajuaa, että yöllä nukutaan eikä kukuta.
Ai niin juu - telkkarissa menee sellainen koiraohjelma, jossa kerran yksi vanha missi sanoi, että pentujen sosialisoiminen on tosi tärkeetä. Hih! - oliskohan sillä menny senat sakasin? No mä pidän kyllä huolta siitä että meidän Fasua ei kukaan käy sosialisoimassa!
25. elokuuta 2012
Oman puutarhan satoa osa 2 ...
Aika korjata sato. Me tykätään ton rääpäleen (Fasu) kanssa ompuista. Ihmisiskä tosin ei anna meille kuin omien syömiensä siemenkodat ja siksi mä ajattelin, että mä ryhdyn keräämään vähän satoa - uskon, että sitten on ihmisäiskäkin tyytyväinen. Lisäksi tää on oikein hyvää jumppaa ...
21. elokuuta 2012
Sidoste-sukka kestää ...
Tähän nyt ei tartte ihmeempiä löpinöitä laittaa kun toi filmi kertoo kaiken. On se vaan huvittava ...
No ehkä kuitenkin muutama rivi tähän lisäksi, täytyy nimittäin todeta, että toi rääpäle on ihan oppivaista sorttia. Se ei oo tehnyt lattialle enää yhtään niin paljon kuin aikaisemmin - ykköset osuu paperille järjestään ja kakkosista osa. No kait siitä tulee sisäsiisti ennen ekoja lumia ...
20. elokuuta 2012
Rääpäle ja mä
Ihmisiskä kysyi multa tänään miksen mä anna rääpäleen leikkiä pallolla. Ei mulla ole mitään sitä vastaan jos rääpäle leikkii pallolla, mutta kun rääpäleellä ei ole palloa! Kuka on kuningas!? Toffe on!
Tänään tosta rääpäleestä on ollut jo vähän seuraakin - mä olen opettanut sille vähän ystävällisen painin perusotteita ja näykkäisyjä. Sillä - siis tolla rääpäleellä, jota meidän ihmiset kutsuu Fasuksi, on ihan hyvät elkeet ja perusliikkeet. Kokoahan tietysti näin aluksi puuttuu. Sitkeäkin se on ja nousee sillasta ylös yhä uudelleen ja uudelleen kuin joku heikkoälyinen, joka ei älyä hävinneensä.
Vaikka toi rääpäle onkin aika ärsyttävä, niin en mä ole joutunut sanoon sille tiukasti kuin kerran - tai oikeastaan kahdesti kun ei ekalla ymmärtänyt. Mä olin syömässä siinä ihan rauhassa ja toi kuvitteli, että se pääsis jaolle mun sapuskoihin. Ekalla pintamurinalla se ei vielä älynnyt ja yritti uudestaan - sitten piti sanoa kahdesti ennen kuin se uskoi. Pointsit rääpäleelle kun älyää kuka täällä tätä letkajenkkaa johtaa.
Mulla on sellanen kutina, että ens yönä me ei enää nukuta makuuhuoneessa - taidettiin olla ton siskonpojan kanssa nyt aamulla liikkeellä turhan aikaisin - saas nähdä saako edes ihmisiskä jäädä makkariin. Niin ja se haisee - siis rääpäle - vähän kuin minäkin pentuna.
Tässä vähän kuvia tosta mun siskonpojasta.
19. elokuuta 2012
Ipanasta ...
No nyt se ipana on ollut täällä jo kaksi yötä. Emmä oikein tiiä mitä mä sanoisin, siinä se jaloissa pyörii, mutta ei siitä oikein oo mitään hyötyä. Ihmisiskä ja -äiskä sanoivat, että mä saisin leikkikaverin - ja pah. Vähän kun yrittää haastaa sitä leikkiin, niin siinä se on heti sillassa kuin Suomen painimaajoukkue Lontoossa. Muutaman kerran se on kyllä pyytänyt mua leikkimään. "Leikitään Eno hippaa!", mutta kun mä sitten olen antanut sille tukevasti etumatkaa ja lähden kiitämään kuin tuulispää ottaakseni sen kiinni, niin se rupee ulvomaan ja kiljumaan kauhusta ja lähtee ihmisten jalkoihin turvaan. Leiki siinä sitten.
Mä oon ittekseni pitänyt vähän kirjaa tosta sisäsiisteydestä. Silloin kun mä tulin taloon, niin mä en tehnyt juuri mitään sisälle. Ihan yhtälailla sitä kiikutetaan ulos aina kun se herää, mitä muakin silloin aikanaan. Parit pisut ja kakit vielä, niin toi ipana tehnyt sisälle enemmän asioita päivässä kuin mä koko pentuaikana - eikä aina edes paperille. Mä oon kyllä huomattanut sille asiasta, mutta se ei vaan välitä - se on ihan mahoton! Se vaan hymyilee ja sanoo, "Ei sitä aina ehdi eikä kerkeä tai viitsi pyytää ulos , ja kyllä toi ihmisiskä näyttää siivoavan ne aika sukkelaan!"
Eikä tässä vielä kaikki. Se ipana on kamalan huono syömään omasta kupistaan, mutta kyllä sille sapuska mun kupista kelpaisi. Mä en kyllä anna sille yhtään mitään vaikka se siihen nokkansa tunkeekin - syököön omiansa ja sitä paitsi se tarvii niitä pentunappuloita kasvaakseen.
Ainii joo - ne kutsuu sitä nimellä Fasu.
Mä oon ittekseni pitänyt vähän kirjaa tosta sisäsiisteydestä. Silloin kun mä tulin taloon, niin mä en tehnyt juuri mitään sisälle. Ihan yhtälailla sitä kiikutetaan ulos aina kun se herää, mitä muakin silloin aikanaan. Parit pisut ja kakit vielä, niin toi ipana tehnyt sisälle enemmän asioita päivässä kuin mä koko pentuaikana - eikä aina edes paperille. Mä oon kyllä huomattanut sille asiasta, mutta se ei vaan välitä - se on ihan mahoton! Se vaan hymyilee ja sanoo, "Ei sitä aina ehdi eikä kerkeä tai viitsi pyytää ulos , ja kyllä toi ihmisiskä näyttää siivoavan ne aika sukkelaan!"
Eikä tässä vielä kaikki. Se ipana on kamalan huono syömään omasta kupistaan, mutta kyllä sille sapuska mun kupista kelpaisi. Mä en kyllä anna sille yhtään mitään vaikka se siihen nokkansa tunkeekin - syököön omiansa ja sitä paitsi se tarvii niitä pentunappuloita kasvaakseen.
Ainii joo - ne kutsuu sitä nimellä Fasu.
8. elokuuta 2012
Nuutuksen Toffee ylpeänä esittelee ...
(rumpujen pärinää) Nuutuksen Armas - tä-dää!. Toi ipana tulee meille kuulemma reilun viikon päästä. Armas on aikas valkoinen ja sen tumma karva on sellasta suklaan ruskeaa - toisin kuin sen veikoilla, joilla toi tumma karva on monesti tummempaa. Mä oon vähän miettinyt tolle ipanalle sellasta perehdyttämissuunnitelmaa ensimmäisten viikkojen ajaksi, että kotiutuu meille ja ymmärtää miten täällä eletään. Mä oon tehnyt sellaset "Toffen tontilla säännöt", joita noudattamalla tulee mun kanssa hyvin juttuun. Sääntö 1 - Kysy aina Toffelta ensin mitä saa tehdä. Sääntö 2 - muista sääntö 1. Mä uskon, että me tullaan ihan hyvin juttuun. Tervetuloa vaan!
2. elokuuta 2012
Oman puutarhan satoa ...
vai pitäiskö sanoa, "Leijonaa mä metsästän..." No siis joka tapauksessa meidän ihmisäiti on painottanut sitä seikkaa, että oman puutarhan sato on kaikista parasta. Meillä puutarhassa kasvaa; omenoita, karviaismarjoja, mustia-, punaisia ja valkoisia viinimarjoja ja taitaa siellä olla jokunen villi vadelmapensaskin. Mä en juurikaan noista marjoista perusta, paitsi karviaismarjoista, mutta niitä on niin hiivatin vaikea poimia. Joskus ihmisiskä kuitenkin niitä mulle antaa.
Siis toi ihmisäiskän ohjenuora tarkoittaa, että omasta puutarhasta ja sen tuotoksista saa nauttia täysin palkein. No tänään mä sitten nautin niistä oikein olan takaa. Mä olin auttamassa ihmisäiskää pyykkien ripustamisessa, kun mä näin, että ihmisiskä tuli kotiin. Mä lähdin välittömästi sitä vastaan ja samalla kun mä tervehdin ihmisiskää niin mä havaitsin, että siellä meidän puutarhassa kasvanut pupu oli valmis poimittavaksi.
Mä katsoin velvollisuudekseni ryhtyä auttamaan sadonkorjuussa ja niinpä mä juoksin kuin tuulispää pitkin meidän puutarhaa sen pupun perässä. Sillä ei ollut mitään mahkoja - mä sain sen kiinni alta aika yksikön ja kun mä pääsin sen viereen mä huusin kovaan ääneen sen korvaan "PÖÖÖ!" Se pupu kaatui niiltä jaloiltaan maahan ja jäi siihen makaamaan kyljelleen. (Tämä on siis se virallinen selitys mitä mä kerroin ihmisiskälle, mutta mun kyllä täytyy sanoa, että mun ravistus on aika vahva)
Mä en kyllä käsitä miksi ihmisiskä hätisti mut heti pois kun saapui paikalle ja vielä vähemmän ymmärrän, miksei sitä pupua säilötty pakastimeen samalla tavalla kuin puutarhan muu sato säilötään. Mä yritin kyllä pyytää siltä pupulta anteeksi nuolemalla sen korvia, mutta ihmisiskä irrotti sen viimeisenkin elämänlangan ja kaivoi sille kuopan, vaikka mä oletin sen päätyvän pataan. Näköjään kaupunkilaisihmiset on etääntyneet luonnosta jo aikalailla kun ne on noin avuttomia ...
Siis toi ihmisäiskän ohjenuora tarkoittaa, että omasta puutarhasta ja sen tuotoksista saa nauttia täysin palkein. No tänään mä sitten nautin niistä oikein olan takaa. Mä olin auttamassa ihmisäiskää pyykkien ripustamisessa, kun mä näin, että ihmisiskä tuli kotiin. Mä lähdin välittömästi sitä vastaan ja samalla kun mä tervehdin ihmisiskää niin mä havaitsin, että siellä meidän puutarhassa kasvanut pupu oli valmis poimittavaksi.
Mä katsoin velvollisuudekseni ryhtyä auttamaan sadonkorjuussa ja niinpä mä juoksin kuin tuulispää pitkin meidän puutarhaa sen pupun perässä. Sillä ei ollut mitään mahkoja - mä sain sen kiinni alta aika yksikön ja kun mä pääsin sen viereen mä huusin kovaan ääneen sen korvaan "PÖÖÖ!" Se pupu kaatui niiltä jaloiltaan maahan ja jäi siihen makaamaan kyljelleen. (Tämä on siis se virallinen selitys mitä mä kerroin ihmisiskälle, mutta mun kyllä täytyy sanoa, että mun ravistus on aika vahva)
Mä en kyllä käsitä miksi ihmisiskä hätisti mut heti pois kun saapui paikalle ja vielä vähemmän ymmärrän, miksei sitä pupua säilötty pakastimeen samalla tavalla kuin puutarhan muu sato säilötään. Mä yritin kyllä pyytää siltä pupulta anteeksi nuolemalla sen korvia, mutta ihmisiskä irrotti sen viimeisenkin elämänlangan ja kaivoi sille kuopan, vaikka mä oletin sen päätyvän pataan. Näköjään kaupunkilaisihmiset on etääntyneet luonnosta jo aikalailla kun ne on noin avuttomia ...
1. elokuuta 2012
Ken on heistä kaikkein kaun(h)ein ...
No mun puolesta niistä kuka tahansa saa tulla meille - ainakin käymään - kunhan eivät vaan häiritse mua.
Kotipuolessa oli ihan mukava käydä - olihan siellä Pepe -vaari ja Ticokin. Tico tosin katseli meitä muita ruudun takaa. Ihmiset ajatteli, että me ei Ticon kanssa telmutessa oltaisi huomattu niitä pentuja. Salla otti mut vastaan iloisesti, "Kiva Toffe kun tulit katsomaa mua ja mun pentuja!" Äippä kävi siinä mulle jotain komentelemassa, mutta se pääsi sitten Ticon kanssa sisälle, että mä pääsen tutustumaan niihin Sallan pentuihin.
Kiva reissu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)