Ihmisiskä on näemmä kuunnellut mua kuitenkin, vaikka välillä ei siltä ole tuntunut. Agiharkoissa se työntää naamaan sitä iänikuista juustoa ja välillä heittää palloa - eikö sen mielikuvitus muka parempaa keksi?
No keksii se kyllä - tehtiin pihalla vähän keppejä ja sellasta ja yleensä se palkkaa mua pallolla. No vähän se nytkin näytti siltä, että se sama vanha kälynen pallo lentää palkaksi tälläkin kertaa. Lensihän se, mutta sitten, kuin kirkkaalta taivaalta - JACKPOT! Ihmisiskä oli varannut mulle sinne marjapensaaseen tällä kertaa kunnon palkan. Se pallo lähetti sieltä puskasta matkaan 3 pupua - siis KOLME! Tämmönen sen aktivointipalkan pitää hei ollakin. Way to go ihmisiskä!
En mä kyllä tiedä - tai tiedänhän mä - miten tyytyväinen se oli sitten siihen kun mä kirmasin sen pupun perään. Sanoi kuulemma seuranneen mua äänen perusteella ja vähän huolestuneen näköinen se oli kun mut tavoitti tieltä ...
9. toukokuuta 2012
6. toukokuuta 2012
Rapsutettavana veljeskodilla ...
Lauantaina käytiin sitten kaverikoirailemassa siellä veljeskodilla. Ihmisiskä laittoi mut autoon ja lähdetiin kohti Lahtea. Pyörähdettiin siinä kaupungilla ensin vähän merkkailemassa puita ja pylväitä kun oli hyvää aikaa. Eikä sitten aikaakaan kun mä huomasin jo pitkälti nurkan takaa, että muutkin on saapuneet paikalle. No eiku sisälle tassujen siistimiseen ja hissillä ylös. Se hissi on semmonen jännä laite joka kulkee ylös ja alas ja jos häntää pitää liian lähellä ovea niin se piippaa kuin Pennalan VPK:n uusi paloauto peruuttessaan. Siinä oli tosi kiva heilutella häntää. Mä en muuten pelännyt sitä hissiä ollenkaan.
Kun meitä oli neljä niin me jakauduttiin kahteen eri porukkaan. Mä menin Nellin kanssa. Mä yritin sanoa Nellille monta kertaa moi - mutta jostain syystä se ei vastannu mulle mitään. Se ei edes komentanut mua rumasti niin kuin ne kaksi muuta tyttöä.
Siellä ylhäällä oli aika jännää kun siellä oli semmosia nelijalkaisia juttuja joita ne papat työnsivät edellään. Ensin mä ajattelin, että ne on sellaisia koirankarkottimia, mutta kuulemma siitä ei ihmisiskän mukaan ollut kyse. Mua ärsytti kun se Nelli ei ottanut mua mitenkään huomioon, mutta ne papat oli kyllä kivoja. Siihen viereen vaan kun menee niin saa silityksiä ja rapsutuksia. Yksi pappa oli musta tosi kiinnostunut, kun se kysyi tosi monta kertaa mikä rotuinen mä oon. Toisella papalla oli ollut lappalainen pystykorva, jonka se oli tuonut jostain Syväriltä mukanaan. Se pystis asui koko elämänsä ulkona, ja talvella sai olla talon alla. Eipä silti, talvella mäkin haluaisin olla vaan ulkona, varsinkin jos oon pitkässä turkissa. Yksi pappa sanoi, ettei se oo koskaan tarvinnu koiraa nilkkoihinsa räksyttämään, vaimo kuulemma hoiti oivasti senkin pestin.
Me oltiin siinä yläkerroksessa joku 20 minuuttia ja siirryttiin sillä piippaavalla hissillä muutama kerros alas päin. Siinä vaiheessa mäkin olin jo tottunut niihin koirankarkottimiin ja homma alkoi tuntumaan tosi hyvältä. Eikä aikaakaan kun sitten me jo lähdettiin pois. Seuraavat kolme kuukautta pidetään kesälomaa, kun siellä veljeskodilla on kesällä aivan liian kuuma koirille.
Joo me ollaan ihmisiskän kanssa nyt sitten vähän sellasia ehdokasjäseniä, prospekteja niinku liivimiehet sanois ja wannabee kavereita kuten meidän ihmispennut sanois. Virallinen kaverikoira musta tulee aikaisintaan 6 käynnin jälkeen eli yksikertaisella laskutoimituksella 6. käynti olis Joulukuussa. Mutta musta se oli oikein kivaa puuhaa ja mä ainakin haluan jatkaa ...
Toivottavasti Nelli ens kerralla noteerais mut jotenkin, ettei mun tästä hommasta tulis ihan epic fail, kun mä ihan vahingossa päästin suustani Nellille pari vienoa pyyntöä huomioda mut ja ne papat tais vähän pelästyä ... ja semmonen käytös ei kaverikoiralle sovi. Anteeks hei ihan oikeesti!
Kun meitä oli neljä niin me jakauduttiin kahteen eri porukkaan. Mä menin Nellin kanssa. Mä yritin sanoa Nellille monta kertaa moi - mutta jostain syystä se ei vastannu mulle mitään. Se ei edes komentanut mua rumasti niin kuin ne kaksi muuta tyttöä.
Siellä ylhäällä oli aika jännää kun siellä oli semmosia nelijalkaisia juttuja joita ne papat työnsivät edellään. Ensin mä ajattelin, että ne on sellaisia koirankarkottimia, mutta kuulemma siitä ei ihmisiskän mukaan ollut kyse. Mua ärsytti kun se Nelli ei ottanut mua mitenkään huomioon, mutta ne papat oli kyllä kivoja. Siihen viereen vaan kun menee niin saa silityksiä ja rapsutuksia. Yksi pappa oli musta tosi kiinnostunut, kun se kysyi tosi monta kertaa mikä rotuinen mä oon. Toisella papalla oli ollut lappalainen pystykorva, jonka se oli tuonut jostain Syväriltä mukanaan. Se pystis asui koko elämänsä ulkona, ja talvella sai olla talon alla. Eipä silti, talvella mäkin haluaisin olla vaan ulkona, varsinkin jos oon pitkässä turkissa. Yksi pappa sanoi, ettei se oo koskaan tarvinnu koiraa nilkkoihinsa räksyttämään, vaimo kuulemma hoiti oivasti senkin pestin.
Me oltiin siinä yläkerroksessa joku 20 minuuttia ja siirryttiin sillä piippaavalla hissillä muutama kerros alas päin. Siinä vaiheessa mäkin olin jo tottunut niihin koirankarkottimiin ja homma alkoi tuntumaan tosi hyvältä. Eikä aikaakaan kun sitten me jo lähdettiin pois. Seuraavat kolme kuukautta pidetään kesälomaa, kun siellä veljeskodilla on kesällä aivan liian kuuma koirille.
Joo me ollaan ihmisiskän kanssa nyt sitten vähän sellasia ehdokasjäseniä, prospekteja niinku liivimiehet sanois ja wannabee kavereita kuten meidän ihmispennut sanois. Virallinen kaverikoira musta tulee aikaisintaan 6 käynnin jälkeen eli yksikertaisella laskutoimituksella 6. käynti olis Joulukuussa. Mutta musta se oli oikein kivaa puuhaa ja mä ainakin haluan jatkaa ...
Toivottavasti Nelli ens kerralla noteerais mut jotenkin, ettei mun tästä hommasta tulis ihan epic fail, kun mä ihan vahingossa päästin suustani Nellille pari vienoa pyyntöä huomioda mut ja ne papat tais vähän pelästyä ... ja semmonen käytös ei kaverikoiralle sovi. Anteeks hei ihan oikeesti!
2. toukokuuta 2012
Jälkeen ja ennen synttäreiden ...
Synttärijuhlista toipuminen sujui nopeasti, vaikka sitä tulikin syötyä kaikenlaista herkkua. Sekaisinhan maha tuollaisesta riekkumisesta ja herkkujen syönnistä menee ja niinpä kuulemma haisin taas kuin aikamies ja sain häädön olkkarista alta aikayksikön. No musta on silloin juhlittava kun on jotain juhlittavaa! Luut vaan menee niin helposti mun päähän - eiku siis mahaan.
Sallan vierailun jälkeen elämä on ollut taas vähän sellaista tasaista puurtamista, juuri mitään ihmeellisempää ei oo mulle tapahtunut. Ollaan käyty normaaliin tyyliin lenkillä ja agissa ja silleen.
No käytiinhän me kaverikoiratestissä. Ihmisiskä kävi testauttamassa itsensä jo aikaisemmin ja mun vuoro oli tossa reilu pari viikkoa sitten. Mentiin pikkuveskun rantaan ja siellä sitten yhdet tädit kovasti tarkkaili osaanko mä käyttäytyä muiden koirien ja tuntemattomien ihmisten kanssa. No eihän siinä mitään ihmeellistä ollut ja joku aika sitten meille sitten tuli viesti, että mut on hyväksytty mukaan. Toistaiseksi ollaan vähän niinku wannabe eli ehdokasjäseniä. Ihan virallinen kaverikoira musta voi tulla sitten joskus alkuvuodesta. Käyntejä olis kerran kuukaudessa muulloin paitsi kesällä. Siitä sitten myöhemmin ...
Agilitystä ei sen ihmeempää - harrastettu ollaan ja muutamissa mölleissäkin käyty. Useammissakin olis voitu, mutta ihmisiskä on ollu vähän kipee eikä se oo päässy juoksemaan. Oman seuran mölleissä/epiksissä oltiin tekemässä täydellistä nollarataa ... aina viimeiselle esteelle saakka. Mä irtosin hyvin loppusuoralle - niille kahdelle peräkkäiselle hypylle - paitsi, että mä en innoissani huomannut, että siellä oli vielä kolmaskin hyppy vähän sivumpana. Jotain se ihmisiskä siinä taaempana taas kurkku suorana kiljui - no huomasinhan mä sen sitten kun mä olin jo tuulettanut viimeisen esteen jälkeen mun ekaa möllinollaa. Siinä se sitten vielä kiljui, niin mäkin huomasin, että yksi este on vielä hyppäämättä. No hyllyhän siitä sitten tuli - kun hyppäsin sen väärältä puolelta. Ihan reiluuden vuoksi mä en nyt syytä ihmisiskää tästä mokasta - ainakaan kokonaan.
Salla lähtiessänsä opasti mut miten ihmiset saa ihan lääpälleen ja miten niiltä saa rapsutuksia. Mulla on ihan kuninkaallinen olo - se Sallan neuvoma keino toimii tosi hyvin. Siitä vaan hyppy sohvalle ja tunge pää kainaloon - niin kohta sua rapsutetaan. Ihmisiskä on käynyt tervehtimässä Sallaa yksikseen ja oli siellä kuulemma myös se Sallan mainitsema Hugo. Kotiväen kuulumisia oli mukava kuulla. Sallalla oli nyt kuulemma ne juoksut ja siks se Hugokin siellä oli. Hugon lähdettyä Salla jäi kaipaamaan sitä Hugoa niin paljon, että ne lähti Muumin (mun isoäiti) kanssa etsimään sitä. Onneksi ne löyty aika nopeasti neuvokkaiden ihmisten avulla. Ne oli saarrettu sillalle ja siitä otettu kiinni. Nyt Salla ja Muumi-mummi kuulemma ulkoilevat tarkkailun alla. On ne tytöt hassuja ... hmm... juoksijoita.
Sallalle saattaa tulla niitä pentuja ja yksi meidän ihmispennuista menee sitte hoitamaan niitä pentuja joksikin aikaa. Mäkin haluaisin - ainakin Mistralin pentujen kanssa oli tosi kiva riekkua silloin viime kesänä.
Mä oon kuulemma menossa lisätutkimuksiin tosta mun retiisisilmästä (retina ablaatio). Mä meen vissiin sitä varten kotikotiin ens viikolla - toivottavasti tytöt ei muute enää juokse. Takasin mun ihmisperheeseen mä tuun kai sitten viimeistään lauantaina. Osaakohan ne olla ilman mua yhtäkään yötä?
Ai niin - lähettipä se velipoikakin (Tarro) terveisiä. Oli kuulemma käynyt hakemassa näyttelystä jonkun sertin. No onnee vaan sillekin - helppoohan toi sille oli kuin heinänteko, kun mä en ollu mukana. Ei vaiskaa - on se vaan aika komee sälli.
Sallan vierailun jälkeen elämä on ollut taas vähän sellaista tasaista puurtamista, juuri mitään ihmeellisempää ei oo mulle tapahtunut. Ollaan käyty normaaliin tyyliin lenkillä ja agissa ja silleen.
No käytiinhän me kaverikoiratestissä. Ihmisiskä kävi testauttamassa itsensä jo aikaisemmin ja mun vuoro oli tossa reilu pari viikkoa sitten. Mentiin pikkuveskun rantaan ja siellä sitten yhdet tädit kovasti tarkkaili osaanko mä käyttäytyä muiden koirien ja tuntemattomien ihmisten kanssa. No eihän siinä mitään ihmeellistä ollut ja joku aika sitten meille sitten tuli viesti, että mut on hyväksytty mukaan. Toistaiseksi ollaan vähän niinku wannabe eli ehdokasjäseniä. Ihan virallinen kaverikoira musta voi tulla sitten joskus alkuvuodesta. Käyntejä olis kerran kuukaudessa muulloin paitsi kesällä. Siitä sitten myöhemmin ...
Agilitystä ei sen ihmeempää - harrastettu ollaan ja muutamissa mölleissäkin käyty. Useammissakin olis voitu, mutta ihmisiskä on ollu vähän kipee eikä se oo päässy juoksemaan. Oman seuran mölleissä/epiksissä oltiin tekemässä täydellistä nollarataa ... aina viimeiselle esteelle saakka. Mä irtosin hyvin loppusuoralle - niille kahdelle peräkkäiselle hypylle - paitsi, että mä en innoissani huomannut, että siellä oli vielä kolmaskin hyppy vähän sivumpana. Jotain se ihmisiskä siinä taaempana taas kurkku suorana kiljui - no huomasinhan mä sen sitten kun mä olin jo tuulettanut viimeisen esteen jälkeen mun ekaa möllinollaa. Siinä se sitten vielä kiljui, niin mäkin huomasin, että yksi este on vielä hyppäämättä. No hyllyhän siitä sitten tuli - kun hyppäsin sen väärältä puolelta. Ihan reiluuden vuoksi mä en nyt syytä ihmisiskää tästä mokasta - ainakaan kokonaan.
Salla lähtiessänsä opasti mut miten ihmiset saa ihan lääpälleen ja miten niiltä saa rapsutuksia. Mulla on ihan kuninkaallinen olo - se Sallan neuvoma keino toimii tosi hyvin. Siitä vaan hyppy sohvalle ja tunge pää kainaloon - niin kohta sua rapsutetaan. Ihmisiskä on käynyt tervehtimässä Sallaa yksikseen ja oli siellä kuulemma myös se Sallan mainitsema Hugo. Kotiväen kuulumisia oli mukava kuulla. Sallalla oli nyt kuulemma ne juoksut ja siks se Hugokin siellä oli. Hugon lähdettyä Salla jäi kaipaamaan sitä Hugoa niin paljon, että ne lähti Muumin (mun isoäiti) kanssa etsimään sitä. Onneksi ne löyty aika nopeasti neuvokkaiden ihmisten avulla. Ne oli saarrettu sillalle ja siitä otettu kiinni. Nyt Salla ja Muumi-mummi kuulemma ulkoilevat tarkkailun alla. On ne tytöt hassuja ... hmm... juoksijoita.
Sallalle saattaa tulla niitä pentuja ja yksi meidän ihmispennuista menee sitte hoitamaan niitä pentuja joksikin aikaa. Mäkin haluaisin - ainakin Mistralin pentujen kanssa oli tosi kiva riekkua silloin viime kesänä.
Mä oon kuulemma menossa lisätutkimuksiin tosta mun retiisisilmästä (retina ablaatio). Mä meen vissiin sitä varten kotikotiin ens viikolla - toivottavasti tytöt ei muute enää juokse. Takasin mun ihmisperheeseen mä tuun kai sitten viimeistään lauantaina. Osaakohan ne olla ilman mua yhtäkään yötä?
Ai niin - lähettipä se velipoikakin (Tarro) terveisiä. Oli kuulemma käynyt hakemassa näyttelystä jonkun sertin. No onnee vaan sillekin - helppoohan toi sille oli kuin heinänteko, kun mä en ollu mukana. Ei vaiskaa - on se vaan aika komee sälli.
1. toukokuuta 2012
Töttöröö! Töttöröö! 2v Synttäriiiiit! Jee!!!
 |
| Töttöröö! Töttöröö! Synttäriiiiit! Jee!!! Mä oon 2v! |
 |
| Haammmm-mmm! |
 |
| Joko? |
 |
| Joko? joko? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)