28. huhtikuuta 2013

Yksin kotona ja sitten ylläri!

Niin ku mä viimeksi mainitsin, ihmisiskä mainitsi aikaisemmin, että se vie Fasun Hyvinkäälle näyttelyyn. Mä vaan en tajunnut, että mä en pääse mukaan ollenkaan ja joudun oleen kotona ihan yksin.

Ne siis jätti mut ihan yksin - tai no olihan mun seurana yksi ihmispennuista, mutta ihmisiskä ja Fasu eivät olleet kotona. Ei mun sitten auttanu tehdä muuta kun ryhtyä mököttämään. Siinähän mä sitten odottelin niitä tulevaksi ihan koko päivän. Ne tuli takaisin sieltä Hyvinkäältä vasta joskus hieman ennen kasia. 


Seuraavassa vähän mulle kerrottuja näyttelyjuttuja. Mä tiesin, että Fasu liikkuu sujuvasti kehässä vain vertikaaliseen suuntaan, mutta tää kuva voisi hyvinkin kertoa, että se käyttäytyi ihan siivosti. Todellisuus oli tosin sitten ihan toista - tuomari kirjoitti Fasun arvosteluun "Necesita mäs entrenamiento para ring" joka vapaasti suomennettuna kuuluu "Tartteeko näyttelyyn edes tuoda koiria joita ei oo näyttelykoulutettu?" Mä niin silmissäni näen kun Fasu yrittää tanssia ihmisiskän kanssa lambadaa. Fasu varmaan ajatteli hurmaavansa naispuolisen espanjalaistuomarin osamalla tanssia jotain perinteistä espanjalaista tanssia. Oliskohan flamengo kuitenkin purru paremmin?

No pisteet Fasulle - tuomari kuulemma tutki koirat tosi tarkkaan - ja siitäkin huolimatta Fasu ei karannut kehästä - niin kuin kuulemma yksi kilpakumppani - eikä Fasu myöskään yrittänyt tällä kertaa antaa tuomarille kielaria. 

Kaikkiaan siitä sanottiin: "Buena cabeza y proporciones, cierre correcto, cuello fuerte, pecho bien descendido, linea superior solides, necesita mäs entrenamiento para ring. Koska tää espanja on vähän niinku kotikieli - niin tässä mun suomennos niille jotka ei muita kieliä hauku. "Hyvät mittasuhteet, oikea purenta, vahva kaula, rinta riittävän alas, kiinteä ylälinja, ja sitten se koulutusmaininta ..." Arvosana oli EH eli erittäin hyvä - tais ERI mennä siihen koikkelehtimiseen - vaikka ei kai sen pitäisi vaikuttaa ...


Kaikenkaikkiaan mä olen ylpee mun suvusta. Pepe 13,5 v oli veteraaniuroksista paras vaikkei tuomari sitä ymmärtänytkään (ERI). Pepella alkaa jo ikä näkymään ja sen ryhti ei oo enää entisensä. Ihmisiskä tosin kerto mulle, että Pepen säkä kasvoi monta senttiä kun viereen tuli juoksuinen narttu - olis varmaan pitänyt kehässäkin olla kirittäjä! Hyvä, hyvä vaari!. Äippä vetäs oman kehänsä läpi asenteella ja tuloksena myös ERI. Salla kävi kans kurvaamassa kehässä EHn arvoisesti. Hyvä - hyvä mun suku!

Sitten siihen ylläriin. Ihmisiskä tuli autolla pihaan ja mä näin kuinka Fasu hyppäsi autosta ulos - paitsi, että se tais olla jotenkin kutistunut. Ihmisiskä ei kovin kauaa ollut paikallaan kun se vei meidät koirat alakertaan kerittäviksi. Siinä kävi noita ihmispentuja useampikin lepertelemässä "Voi Fasu kun sä oot nyt ihan alaston!" " Voi Fasu sitä ja tätä" Mä en meinannut pysyä karvoissani, kun mua niin hihitytti. 

Ihmisiskä siis trimmas meidät ja kutsuu meitä nyt espanjanvesirotiksi. Mä en ymmärrä!?. Trimmauksen lopuksi ihmisiskä pesi meidät, ettei meitä kutittais ja lopuks me mentiin lämmitteleen Sallan kanssa saunaan - vaikkei siellä lämmintä ollutkaan. Tossa kuvassa me poseerataan Sallan kanssa, ja Salla on tolleen häveliäästi sivuittain - onhan se nakuna. No naku oon mäkin, mut ei se mua haittaa!

Lopulta se tais olla ihmisäiskä joka ekas huomas että Fasu olikin Salla! Meidän vanhinta ihmispentua Ihmisiskä jekutti sitten ihan kunnolla. Toi vanhin ihmispentu tuli kotiin kun aamu jo sarasti ja se tais olla vähän "väsy". Ruokapöydässä ihmisiskä sanoi sille, että sillä kävi paha virhe Fasua trimmattaessa - oli kuulemma vahingossa kastroinut sen. Ihmispentu ei meinannut uskoa joten ihmisiskä meni hakemaan Sallan ja näytti sen mahapuolta ihmispennulle ja sanoi "Kato vaikka itte!" Hetken näytti siltä, että jekku olis mennyt läpi, mutta sitten se ihmispennuista vanhin heräs koomasta ja sanoi lakonisesti "heh-heh"

Mä oon ollut ihan onnessani kun Salla on meillä mun kanssa. Me on käyty jo pitkällä lenkillä ja kaikkee. Pihalla Salla ei hirveesti haluu leikkiä mun kanssa, mutta mua se ei haittaa - kunhan se mastodontiksi kasvanut rääpäle ei oo jatkuvasti roikkuvassa mun ihossa kiinni ja haastamassa mua.

22. huhtikuuta 2013

Fasu - aika kaunis poika

Fasu näyttäisi olevan se meidän perheen kaunispoika. Oltiin ihmisiskän, nuorimman ihmispennun ja Fasun kanssa meidän agilityseuran uuden hallin avajaispippaloissa. Ensin aamupäivällä oli Match Show - sellainen epävirallinen missikisa ja sitten iltapäivällä epäviralliset agilitykisat.

Fasun ihmisiskä ilmoitti sinne missikisoihin, kun se vie Fasun ens viikonloppuna Hyvinkäälle erkkariin - sinne missä mäkin olin kaks vuotta sitten . Ettei totuus pääsis unohtumaan, mä tulin sieltä erkkarista ERIn kanssa takaisin! No - siis ihmisiskä ilmoitti Fasun sinne missikisoihin, että vois harjoitella käyttäytymistä kehässä ja hirveessä hälinässä.

Mun täytyy kyllä kehua tota Fasua miten lungisti se otti koko jutun, vaikka yks bortsu sitä takaapäin kyljestä näykkäskin. Fasu ei ollut millänsikään, mutta bortsu sylki Fasun karvoja pitkän aikaa suustaan. Hyvä Fasu. 

Toi meidän Fasu on silleen rennosti cool, kun sen hetki tulee - se ei paljoo höntyile. Se kerto mulle, että sitä vähän ihmetytti et mihin se ihmisiskä sitä oikeen taas raahaa. Joo silleen se on - joskus on koiran vaan mentävä minne hihnanjatke määrää. Fasun mielestä siellä kehässä ei ollu mitään oikeen mielenkiintoista - piti vaan juosta ihmisikän kanssa ympyrää - kolmiota ja vaikka mitä kuvioita.

Isojen pentujen luokassa oli 15 osallistujaa ja ne aloitti sen kisan sellasena parikilpana - toinen jatkaa punaisella nauhalla finaaliin ja toinen menee sinisellä nauhalla uintitermejä käyttääkseni B-finaaliin. Fasu sano mulle olleensa pari kilpailussa täysin suvereeni ja menneensä kuin heittämällä jatkoon. Joo - ihmisiskä kerto mulle vähän lisää ja sano Fasun olleen se 15. osallistuja. Ketähän vastaan se Fasu oikein kuvitteli kisanneensa? Kaunispoika tais olla sitten onnekaspoikakin.

No finaalissa niitä oli kuulemma 8 koiraa ja Fasusta oli tyhmä seisoa paikallaan. Ihmisiskä kun on meille opettanut, että istuminen on hyvä juttu. No kait se ihmisiskä oli sitten kannatellut Fasun takapäätä karvoista - ihan niinku muakin siellä Hyvinkäällä, että tuomari sai katteltua runkoa ja sen muotoja.
Vauva tahtoo syliin!

Ennen kun Fasu oli saanu kaivettua namit ihmisikän kädestä niin kuulemma niitä oli ollu enää neljä jäljellä ja sitten enää kaks, kun kaks kanssakilpailijaa oli pallitettu paikoille 4 ja 3. Fasu sano, että tässä vaiheessa se ei enää jaksanu olla. vaikka tuomari käskikin ne menee taas kehää ympäri. Omien sanojensa mukaan Fasu oli tanssinu ihmisiskän kanssa lambadaa pitkin kehää - enää se koomin ei mun etutassut maata koskettanut. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ...

Onnee vaan Fasulle kun siitä tuli aika kaunis poika kakkossijalla!




16. huhtikuuta 2013

Ihan omaksi iloksemmehan me tätä vaan - just joo!

Kuinkahan monta kertaa mä oonkaan kuullu ihmisiskän vastaavan jollekin; "Ihan omaksi iloksemmehan me tätä vaan tehdään - ei me silleen oo ajateltu kilpailla"

Just joo - pitihän tää tietää. Nyt se on ilmoittanut mut virallisiin agilitykilpailuihin toukokuussa. Sitä ennen käydään vielä oman seuran uuden hallin avajaisepiksissä ens sunnuntaina.

Paree äijän on olla sitte itteki ihan tikissä, mä nimittäin hilpasen maisemaan välittömästi, jos sillä alkaa ohjaaminen pykeltää. Kattellaan sitten miten se saa kasattua ittensä siihen jälkimmäiseen starttiin - se kun meni ilmoittamaan meidät kahteen starttiin. Joo ja mun onneks kisat pidetään täällä meidän kotopuolessa Pennalassa - mä osaan nimittäin sieltä itteki kotii - ja nopeesti.

Kattellaan miten äijän käy toukokuun kolmastoista.


7. huhtikuuta 2013

Ihmisiskä ei mökötä enää

Oltiin lauantaiaamuna ihmisiskän kanssa Helena Tiaisen koulutuksessa. Matkalla sinne se sano mulle, etä kyllä se mua ymmärtää ja et mä tarviin vaan lisää häiriötreeniä. No Tiaisen koulutuksessa ei tehty sitä häiriötreeniä, kun siellä meidän uudessa agilityhallissa - tai siis oikeesti VAU Koiraurheilukeskuksessa - on hyvä tilanjakajat ratojen välillä. Ehkäpä siinä se on ongelmakin on.

Ihmisiskä kerto aluksi Helenalle vähän ittestään sekä koiruuksistaan ja jostain syystä Helena sitten jossain välissä päivitteli sille "Jestas! jos tää on kerran niistä sun perroista se hitaampi, niin kuinka lujaa se toinen kulkee?) No kyllä se ihmisiskä sitten korjas, että kyllä tää Toffe on se meidän raketti.

Ihmisiskälle se Helena sano, että sen täytyy ryhdistäytyä - selkä suoraksi tai mä laitan sinne kepin! (sitä samaa sano se Lehtosen Sannakin). No ihmisiskä otti taas opista vaarin ja niinhän me sitten liidettiin rataa tuulispäänä läpi. Ope kysy ihmisiskältä miksei se oo päästäny Toffea kilpakentille kun kerran tääkin rata on sellasta 2/3 -luokan tasoa ja niin hienosti meni? Ihmisiskä sanoi, että siksi kun sillä on sellanen koiruus joka ei kuulemma aina malta pysyä radalla. Höh nyt mä en kyllä ymmärrä ;-)

Tosta radasta mun täytyy sanoa, että ekat ongelmat tuli ton keppikulman kanssa. Ihmisikällä oli varma käsitys siitä, että se voi liikkua kepeillä mun kulkusuuntaan nähden ensin vähän vastakkaiseen suuntaan. No, sikäli se oli totta, että mä menin sekasin vasta neljännessä keppivälissä - siihen tuli sitten tehtyä sellanen paikallaanpyörähdys - mutta kunhan se ihmisiskä kerkes siihen viereen niin mä jatkoin keppejä oikeasta välistä. Seuraavalla otolla mä olin jo ihan sekaisin mitä ihmettä se ihmisikä oikeen tahtoo kun se aluksi lähtee harppomaan ihan väärään suuntaan kiertäessään keppien yläpuolelle. No sitten muutettiin suunnitelmaa ja ihmisiskä jatkoi ysin takaakierrolle keppien alapuolelta ja kaikki menikin hyvin.

Olisitte nähneet miten ihmisiskä loisti kuin naantalin aurinko kun mä käännyin putkelta ykstoistaselle putken reunaa hipoen - enkä jatkanut putken suuntaisesti. Tää me oltiin opeteltu siellä Lehtosen Sannan kurssilla. 

Aluksi mä tein liian laajaa kaarretta tohon 12 ja 13 välille, mutta sitten ihmisiskä teki siihen pakkovalssin kun Helena opetti sille, että täytyy osata ohjata koiran etenemistä. Toisinaan on syytä laittaa koiruuteen lisää vauhtia ja välillä höllätä jotta kaaret ei mee pitkäksi. Tolla korjaamisella se menikin sitten hienosti.

Lopun kieputus meni hienosti kun ihmisiskäkin vielä muisti nostaa selän suoraksi ja jättää laiskan ohjaamisen. Ja just kun mä näin ihmisikän naamasta, että nyt alkaa sedällä piiputtamaan niin Helena sanoi opettajillekin tyypilliseen tapaan "Uudestaan! Nyt alusta saakka" No sittenhän me mentiin ja ihmisiskän hengitys tais tasaantua vasta kotona. No en mäkään enää sen kieputuksen jälkeen ihan ykköstikissä ollut.

Sittenhän siitä mentiin kotiin lepäämään muutamaksi tunniksi ja lähdettiin koirakavereilemaan. Mun täytyy todeta, että mä kyllä kotiin päästyäni nukuin sitten koko loppupäivän, vaikka Fasu välillä yrittikin saada mun kierroksia nousemaan.

Tänään sunnuntaina sitten jatketaan sillä meidän normaaliagivuorolla tota kieputusta.





4. huhtikuuta 2013

Ihmisiskä mököttää mulle ...


Mä en älyy mikä tohon ihmisiskään oikeen on mennyt. Käytiin eilen naapuriseuran epiksissä ja sen mielestä sieltä ei juuri mitään ollut kotiin viemisinä. Ja kissanviikset - mulla ainakin oli hauskaa! Mulla oli jopa niin hauskaa, että kun mulla ei ollut hirveen hauskaa puomilla, niin mä päätin, että mulla vois olla hauskaa kavereiden kanssa siellä radan ulkopuolella. Kävin siinä sitten vähän pöristelemässä Rico-kamulle.

Toi ekassa pätkässä näkyvä putki ei jostain syystä menny oikeeseen päähän, enkä mä tässä yhteydessä oikeen osaa itsekään sanoa mikä ihmisiskällä meni ohjauksessa pieleen. Lopussa tosta puomilta lähtien (kunhan mut oli sinne ensin palautettu) kaikki meni ihan tyylikkäästi. Just - mutta lopputuloksena oli siis se, että nyt toi ihmisiskä mököttää mulle siitä kun mä karkasin tonne katsomoon. Oikeesti sitä jurppii se, että se ei oo musta yhtä kiinnostava kun mun kaverit tuolla radan ulkopuolella.


Se mitä ihmisiskä ei tiedä on se, että mua oikeesti jurppi kun se otti aamulla Fasun mukaan töihin. Ihmisiskän pitäis ymmärtää, että mä saatan keljuilla jos se kuvittelee, että se voi tehdä Fasun kanssa mitä se lystää.