Piiri pieni pyörii ja koirat siinä hyörii ..

Ihmisiskä rapsutettavana ... täh?

Käytii ihmisiskän kanssa kaverikoirailemassa. Me käydää normisti yleensä yhessä toisessa paikassa kuukauden ekana lauantaina, mutta nyt tehtii extrakeikka yhteen toiseen paikkaa, jossa oltiin kerran jo aikaisemminkin. Kuten kuvasta huomaatte, mä oon nyt huivijengin virallinen jäsen, enkä enää mikä wannabekaverikoira tai ehdokasjäsen, mutta senhän te jo tiesittekin.

Eilen meitä oli kolme koiraa ja viis kerrosta asiakkaita, eli oli vähän enempi liikkumista kuin yleensä, mutta ei mua haitannu - sainpahan vaan enempi rapsutuksia. Meistä oli ihmisiskän kanssa tosi mukavaa huomata miten ilolla meidät koiruudet otettiin vastaan. Meitä oli yks espanjanvesikoira - siis mä, yks whippetti ja yksi englanninsprinkku. Moni niistä rapsuttelijoista oli tosi innoissaan, kun ne vertaili meidän erilaisia turkkeja ja olivat tosi innoissaa.

Musta näillä reissuilla on aina ollut hauskaa, mutta nyt vasta hauskaa oliki. Mä oon siis niin nauranu itteni kipeeks - enkä oikein vieläkää saa naurulta mitää muuta haukuttuu. Kävi nimittäi niin, että kun me mentii sisään sinne palvelutaloon niin ihmisten kesken käytii seuraavan kaltainen insidenssi. 

Se meni vähän nii ku näin... paikalla oli; Siiri (hoitsu), Aila (rapsutusasiakas), Mies (Ihmisiskä), (huom. nimet muutettu) - nii ja tietysti mä. 

Siiri - "Aila tuus kattoon ketä tänne tuli!" 
Aila - "Häh" 
Siiri - "AILA TUUS KATTOON KETÄ TÄNNE TULI RAPSUTETTAVAKSI!"  Aila tulee huoneeseen ja näkee meidät. 
Aila -"No kyllähän mä tota poikaa tuun rapsuttamaan!" 
Siiri - "Mistä sä Aila muka tiedät, että tää koira on poika?" 
Aila - "TÄH? - emmää mistää koirasta puhunu". Aila lähestyy rollaattorilla ihmisiskää ja ihmisiskä työntää Toffen etulinjaan.

Semmosta. Saakohan ihmisiskä kohta kans oman huivin?

Sallittu hiihtäjille, jotka on pidettävä kytkettynä

Fasu oli käymässä seudun vesiäisten kanssa Koirapolulla ulkoilemassa yhdeksän perron ja yhden lagoton voimin. Fasu tuli kotiin hihitellen, se oli bongannu tollasen hauskan kyltin sieltä matkalta. Mä jäin kotiin, että Fasu pääs minglaamaan muiden koirien kanssa ja ihan hyvin sillä oli kuulemma sujunut. Ekaks se tosin ei ollu ymmärtänyt, että muiden poikien turkissa ei roikuta juostessa kuten sillä on tapana roikkua mun kanssa. Ihmisiskä kertoi, että se oppi sen aikas nopeesti.

Toffen ja Fasun perinteinen perhetalvipeuhu

Odottavan aika on pitkä

Mä olin kutsunut meille vähän sukua käymään, viime kerrasta kun alkoi olla jo tasan vuosi aikaa. Tossa viereisessä olevassa kuvassa mä odottelen mitä tuleman pitää ja koska ne sukulaiset oikeen tulee. Odottavan aika on pitkä, mutta kärsivällisyys palkitaan ja lopulta autoja alkoikin tulla pihaan. Ihmisiskä tosin ei päästänyt mua ja Fasua heti moikkaamaan sukulaisia vaan meidän piti vielä hetki malttaa ennen kun päästiin vaihtamaan kuulumisia.

Ihan niin kuin silloin viime vuonna, me lähdettiin ekaks vähän reippailemaan ulos ja mentiinkin se sama lenkki. Nyt oli mukana tota Fasun ikäluokkaakin niin mun piti kulkee kokoajan edestakasin jonossa vähän opastamassa kaikille muille mihin me mennään seuraavaksi ja kuinka kaikkien olis syytä pysyy porukassa, ettei kukaan eksy. Ihmisiskä tosin sanoi mulle, että jos mä en varo, niin mulla saattais tulla ääni käheäksi. Mä en ymmärrä yhtään mitä se tarkoitti!

Kaikkiaan meitä oli 13 vesikoiraa, 11 perroa ja kaksi barbettia. Mummi, iskä, äippä, ja velipojat Tarro ja Tico, Salla ja sen pennut Aisha, Allu ja meidän Fasu. Mistral -täti ja sen poika Vasco sekä Mummin ja iskän perheen Arpa -neiti ja tietysti mä. Mua harmitti kun Pepe-ukki ei ollu tällä kertaa mukana.

Kolmannessa kuvassa osa meistä menee jonossa kuin porsaat Vascon valvovan silmän alla. Vasco on mun peuhukaveri parin kesän takaa, kun mä olin äipän luona kesälomalla. Vasco puhuu nykyään norjaa, mutta kyllä me toisemme vielä tunnettiin ja tultiin ihan hyvin juttuun. Tosta edellisestä linkistä voi katsoa kuvan kun Vasco "saalistaa" mua.

Tarro järjesti mulle vähän sellasen yllätyksen. Ensin kun ne tuli niin mä luulin, ettei Tarro ookaan matkassa. Tarron ihmisperheen mukana autosta tuli sellainen tyyppi mistä mä en heti tienny mikä se oikein on. Se mukana tullut koira ei haissu yhtään Tarrolta eikä urokselta, niin mun pää meni ihan pyörälle. Mulla alko sitten jossain välissä olla sellanen tuntuma, et oisko tää nyt semmonen shemale. No mulle kelpaa, mä mietin ja ajattelin vähän hypätä sen selkään. Samalla mulle valkeni koko totuus! Se olikin Tarro josta on tehty konsulentti! Ja löytyihän sieltä se vanha tuttu velipoikakin, kun se kääntyi muhun päin ja karjahti, "Nyt Toffe lähe vetää ... , ettei tartte laittaa päin näköö!"

Joo - sitte lenkin jälkeen kaikki pitkässä karvassa olleet vietiin alas sulattoon. Mun ei tarttenu mennä, kun mä oon lyhkäsenä eikä lumipaakut siksi ottaneet kiinni. 

Mulla oli tosi kivaa mun oman puuman, Misukan kanssa, mutta jostain syystä se ei taaskaan lämmennyt mulle - mitä nyt vähän hymyili hampaillaan. Mä en ymmärrä noita narttuja yhtään. Lopulta Mistral katos jonnekin oven taakse. Tico taas oli hirveen kinnostunut tosta Fasun Aisha siskosta, mutta mä tykkään enemmän tommosesta vähän enempi elämää nähneestä niinku Mistral.

Katsokaapas mitä meille tuli tuljaisiksi! Mä oon aika sälli, kun ihan mua varten on tehty tollanen oma ihmisnami. Tosin perin tylsää - mä en saanut maistaa. Ihmisiskä on aina lesonnu mulle sen nimellä tehtävistä vaatteista - mutta nytpä on Nuutuksen Toffeella on oma suukkomaku - ei paha!

Ryhmähali!

Allu ja Fasu peuhas ihan nätisti ton Aishan kanssa, vaikka aika hunsvontteja ne oli. Pennut jaksoi vielä heilua, mutta me aikuiset oltiin taaempana ihan pötköllään.

Antaa pentujen (7kk) heilua nyt sydämensä kyllyydestä!

Kiitos kaikille käynnistä, meillä oli Fasun kanssa tosi mukavaa!

TÖKS!

En se ollu mä!

Fasun velipoika

Fasun siskolikka