Uimamaisterin alkeita?

Alkaa olla uimamaisterin elkeitä - eikös vain? Toi tossa vasemmalla oleva kotletinalku on muuten mun ihmisiskä. Mä pyysin, että mä pääsisin sellaiselle intensiiviuimakurssille. No nyt me on käyty uimassa ainakin joka toinen päivä ja tuloksia alkaa näkymään. Mä oon kuulkaa ihan täpinöissäni. Me on käyty Herrasmannissa ja Mukkulassa. Mä tykkään enemmän siitä Herrasmannista kun se on sellaisessa kivassa ja kauniissa paikassa että perhekin tykkää uida.

Tänään mulle ostettiin sellanen uusi juttu mitä musta oli tosi kiva noutaa järvestä. Se on ihmisten silmissä sellainen kirkkaan oranssi. 

Joskus aikaisemmin mainitsin miten mun kamut vaikutti Weissmyllereiltä, mutta pärskyy se vesi munkin kauhoessa itseäni suorastaan "plaaniin"

Kauas on pitkä matka, mutta ei haittaa eikä tee ees kipeää!

Kohta se on taas rannassa - ainakin sen aikaa kun ihmisiskä 
taas viskaa sen mulle haettavaksi. Tää on niin kivaa!!!

Kesälomalla Äipän luona!

Mä olin kesälomalla Äipän luona. Äippä otti mut hellään huomaansa, vaikka heti alkuunsa ilmoittikin, ettei maitobaari ole enää auki. No enhän mä enää mitää tissiä imiskään, mähän oon jo iso poika. Tossa kuvassa ollaan me kaikki perrot, Äippä ja mä rinnakkain, äipän takana Salla (isosiskopuoli) ja mun takana mun Ukki. Me ollaan kaikki tosi hyvän näköisiä, eritoten Salla, mut se onkin menossa näyttelyyn ja mä oon satavarma että se on kaikkein kaunein! Mä ajattelin mennä kans näyttelyyn - se on joskus syyskuussa.


Maitobaarista ja tisseistä puheenollen - Mistralilla on ne pennut - tiedättehän ne sellaset pienet riiviöt joilla on kauhean kamalan terävät naskalihampaat. Mistral ei enää tykkää pitää maitobaaria auki kun puree sen tissit verille. Mä olin niille välillä pennunvahtina ja mä järjestin niille kaikenlaista hauskaa tekemistä. Niiden pentujen mielestä ihan kaikkein hauskinta oli sellanen metsästysleikki. Mä "juoksin" niitä ensin karkuun, mutta sitte ne niinku saalisti mut mukamas kiinni. Vähänkö oli hei hauskaa kun ne pennut - eritoten Vellamo - oli niin tosissaan leikissä mukana - ihan niinku tossa kuvassa. Ja vähänkö hei oli hauskaa kun sellainen harvahammas sanoo mut kiinni saatuaan ihan tosissaan "Mä raatelen sut! Miettikää vaan miten hauskalta kuulostaa tollanen pieni pentu joka ei osaa vielä kunnolla haukkuakaan - saatikka haukkua ärrää kunnolla. Mä ihan suorastaan tipuin tassuilta joka kerta! Mä sain kehuja mun äiskän ihmisäiskältä kun mä osasin olla niiden rääpäleiden kanssa niin hienosti. 

Noiden riiviöiden lisäksi mä vähän paimensin pupuja. Nyt niitä oli sellainen 40 kappaletta, mut me tultiin keskenään ihan hyvin juttuun. Siitä mulla ei oo kuvia. Paitsi tää yksi vanha kuva jossa äippä hoitaa pupuja.


Mä haluaisin mennä ens kuussa sinne spanielien taippareihin, mutta se uiminen multa ei taida oikein onnistua. Äippäkin yritti mua houkutella uimaan, mutta en mä oikein uskaltanut. Mun ihmisiskä on sanonut, että kyllä se mut uimaan opettaa. Elokuu vaan taitaa tulla liian aikaisin. Tarro sinne taitaa ainakin mennä ja olis ollu kiva velipoikaa morjestaa, mutta katsotaan nyt ...


Niistä pennuista muuten vielä, ne kun oli jatkuvasti mun kimpussa niin mäpä kävin niiden ruokakipolla kun niille oli tarjolla aina jotain herkkuja ja mulle vaan niitä nappuloita. Tuskin sitä kukaan huomas - paitsi tietysti ne pennut kun niiden ruuat oli hävinnyt. Muutoin mä olen kyllä vieläkin huono syömään ja tolleen karvattomana painan just ja just 16 kiloo. Joo ja pitihän mun vähän äippän ihmisäiskälle järjestää ihmeteltävää. Kotona mä en saa norkoilla ruokapöydän lähimailla kun isäntäväki syö - enkä olis saanut äipän luonakaan. Aluksi mä olin varma ettei kukaan olis huomannu sitä pöydältä mun pöllimää koiranmakkaraa - mutta kiinnihän mä jäin.


Siellä äipän luona kävi paljon sellasia koiraihmisiä ja ne kovasti kehua mua. Mä olin kuulemma oikein hyväkäytöksinen ja komea. Oliskohan joku järjestämässä mulle muutaman vuoden kuluttua heilaa? Mistralin sukua oleva Cid oli kanssa aluksi meidän kanssa, mutta meitä ei oikein voinut pitää samassa tilassa - me pojat kun ei oikein tultu juttuun. No ei kai sitä kaikkien kanssa.


Mulla oli äipän huomassa ihan vietävän hauskaa ja mulla on jo ihan kova ikävä kaikkia ja erityisti tietysti äippää ja niitä penturiiviöitä. Nyt kun mä olen ollut kotona muutaman päivän mä oon oikeastaan vaan vähän lepäillyt ja muistellut niitä kaikkia hauskoja kesälomamuistoja. Toivottavasti me nähdään taas syksymmällä sitten, vaikka siellä Hyvinkäällä näyttelyssä


Äippä mä tykkään susta - terveisin Toffe

Kesäloma!

Vihdoin kaikkien näiden koulujen jälkeen mulla alkaa nyt kesäloma! Mä meen viettään kesää äipän ja ukin luo enkä mä usko että mä vähään aikaan päivitän näitä juttuja kun mä pidän lomaa silleen trendikkäästi ihan bitittömästi.


Viime maanantaina oli agility-kurssin viimeinen kerta, tai oikeasti se oli ensimmäinen ja viimeinen ylimääräinen kerta. Meidän ohjaajat oli niin höveleitä, että ne piti meille yhden extrakerran. Mentiin sellaista rataa missä oli hitaampia jaksoja ja nopeampia jaksoja. Yhellä sellaisella nopeella me melkeen törmättiin ihmisiskän kanssa yhteen ja se menetti tasapainon ja mätkähti parkettiin suoraan sen kipeelle polvelle. Tai siis ei se polvi ollut kipee ennen kuin se mätkähti maahan. Nyt me ei sitten ole käyty pitkällä lenkillä ...


Mutta hauskaa meillä kuitenkin siellä radalla oli - mä luulen että me jatketaan sitä agia sitten elokuussa.


Multa vietiin taas karvat, mutta hyvä niin, nyt on taas helpompi olla. Tarrokin on kuulemma laitettu  kanssa nakuksi. Toivottavasti selvitään ilman aurinkorasvoja.


Hyvää kesää kaikille - meikä lähti nyt.