28. kesäkuuta 2011

Hauskaa meillä ainakin oli.

Meillä oli eilen viimeinen virallinen alkeis- kurssipäivä. Illan ohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu kuvassa esitetyn kaltaisella radalla. 

Jostain syystä mä olin eilen vähän kiukkuisella päällä - kaverit ärsytti mua aikalailla enkä oikein jaksanut olla "juttelematta" niille. Rommi - se mun luokkakaveri pentukurssilta - käyttäytyy aina oikein hyvin, enkä mä saanut sitä nytkään hermostumaan. Ihmisiskän toki sain hermostumaan. No se siitä - mun täytyy varmaan treenata tota muiden koirien kanssa olemista.

Me mentiin kaksi kertaa toi rata läpi - ekalla kerralla Rommi teki nollat meistä ainoana. Toisella kerralla sekin vähän sävelsi, mutta kyllä se selväksi teki kuka meistä kunkku on. Rommi on ihan ykkönen.

Ekalla kerralla ihmisiskä valitsi aloituspisteeksi kakkoshypyn ja putken välisen tilan. Me olitiin harjoituksissa menty silleen vaikka kuinka monta kertaa. Meidän pelastus oli, että ajanlasku otettiin vasta kun mä olisin mennyt ekan esteen yli. Mä tapitin ihmisiskää silmä kovana - mä olin päättänyt, että mä teen kaiken oikein hienosti. Just sillä hetkellä kun ihmisiskä antoi mulle aloitusluvan, mä huomasin että se rupes miettimään jo sitä putkea - no mä tietysti luulin et se haluu mut sinne putkelle - ja sinne putkelle mä meninkin. Onneksi ei oltu oikeissa kisoissa. No oikean lähdön ihmisiskä otti vähän lähempää ja me mentiin oikein hienosti molemmat hypyt, putki, A , putki, hyppy ja putki, mutta sitten ihmisiskältä ja multa katos kontakti. Joo ja vähänhän se valitti siitä A:stakin kun pysähdyin siihen niin pitkäksi aikaa. No mitä oli jättänyt mulle jarrunameja niin paljon sinne A:n pintapysähdykselle. Mä söin ne nimittäin ihan kiltisti kaikki, vaikka ihmisiskä sanoi että ollaan kilpailuissa ja etten saisi kuluttaa siinä enempää aikaa. Lautanen vaan on aina syötävä tyhjäksi. Toisella kerralla se olikin sitten oppinut, ettei kannata kattaa sinne mulle lounasta.

Se kontakti siis meiltä vähän hukku ja siksi jouduttiin ottamaan viimeistä putkea edeltävä hyppy uudella lähestymisellä - ennen putkea mentiin vähän solmuun ja putkittaakin piti uudestaan. Mä oon ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni - oonhan mä harrastanut tätä vasta muutaman kerran. Toisella kerralla aika oli vähän parempi, mutta jotain siinäkin tuli sählättyä puolin ja toisin. Rommin eka suoritus oli niin suvereeni, että tokan kerran säveltelyistä huolimatta se voitti meidät muut ihan 10-0. Onnea Rommille!

Ennen kun lähdettiin kotiin ihmisiskä meni sen radan vielä läpi yhen Viivin kanssa - se on sellainen 5v meidän toisen opettajan perrotyttö. Ne teki nollat ja jotenkin mä mietin josko munkin pitää joskus katsoa peiliin - ehkä se ei ihan aina ole kokonaan ihmisiskän vika ...

Onneks meillä on vielä yks kerta jäljellä. Ens maanantaina vielä viimeisen kerran. Me mennään varmaan taas joku rata läpi. Siitä sitten ens viikolla. Joo ja hopee ei oo häpee.

21. kesäkuuta 2011

Kiikkaa - kiikkaa ...

No nyt ne mut ihan hulluun harveliin laittoi - siihen keinuun nimittäin - varsinainen koirien linnanmäki. Ne sai mut houkuteltua sinne toiseen päähän ja sitten mua namitettiin ja samalla kiikutettiin - aikun mahanpohjasta otti. Onneksi ne lopetti nopeesti - hyvä niin - musta tuntui, että mä laattaan ihan just.


Vielä on yksi oikea kurssipäivä jäljellä ens maanantaina, ja sitten kuulemma joku varapäivä vielä heinäkuun alussa. Mä oon edistynyt oikein kiitettävästi kaikilla esteillä, mitä nyt keinussa vähän keinuttaa liikaa. Ihmisiskäkin on parantanut kuin sika juoksuaan, vaikka kyllä se välillä edelleenkin hosuu aikalailla.


Meitä koiria oli siellä lopulta vain viisi ja siksi pääsimmekin treenaamaan oikein kunnolla. Mä laitoin kaiken peliiin ja siksi sitten lopulta olinkin vähän väsy. Viimeisessä ohjausharkassa mua rupes kiinnostamaan enempi muut jutut kuin ihmisiskän heiluvien käsien seuraaminen ja  siihen me sitten lopetettiinkin.


Ihmisiskä ilmoitti mut halukkaaksi jatkamaan - saas nähdä mitä sitten kesän jälkeen tapahtuu. Ne harkat onkin sitten kuulemma sellaisia, että mulla on käytössä ihan koko kenttä. Miinuspuolena tosin on että sitten 3/4 ajasta joutuu odottamaan autossa. Rakentaiskohan se ihmisiskä mulle esteitä kotipihalle? Tuskin, kun ei se oo saanu sitä remonttiakaan vielä tehtyä - ihmisäiskä käy sille vähän lämpösenä siitä.


Vielä reilu pariviikkoa ja sitten mä meen äiskälle kylään. Mun isoisäkin on siellä. Tulee hauskaa.



17. kesäkuuta 2011

Mä osaan uidaaaaaa !!!

Me oltiin mun vesikoirakamujen kanssa lenkillä eilen - ja arvatkaa mitä. Mä olen aina kuvitellut, että mä en tykkää vedestä. No nyt mun täytyy sanoa, että mä olen varsinainen vesipeto - ihan kuten perrojen pitää ollakin. Ihmisiskä tosin sanoi ilkeesti mulle, että tassupohjaa uivat ei vielä voisi kutsua itseänsä uimamaistereiksi. Tassupohjaa - ja pöh - mä uin ihan oikeesti.


Kävi muuten ihan kuin ihmisiskälle nuorena jollain rippileirillä. Lapissa pidetyllä leirillä kaikki muut pojat meni uimaan - ihmisiskä ei - vesi kun oli ollut niin kylmää ... No sitten oli kuulemma kaksi mukavaa tyttöäkin menneet uimaan hileiden joukkoon ja ihmisiskänkin oli ollut "pakko".  


Eilen Rico, Sonny, Feno ja Poju säntäilivät heti veden nähtyään ihan päättömästi veteen keppien perässä, mä vähän ihmettelin sivusta sitä puuhaa. Rupes vähän ärsyttämään miks ne sai kaikki kepit. No ekaks mä uskaltauduin laittamaan etutassut veteen takatassujen ollessa vielä turvallisesti kuivalla maalla - no eihän siitä mitään keppejä saa kiinni. Kohta mä huomasin olevani jo kahlaamassa mahaa myöten - mutta ei silleenkään niitä keppejä kiinni saanut. Ihmisiskä kun ärsyttävästi heitti aina niin kauas ettei niitä saanut kiinni rannasta. Ja kaiken lisäksi - aina kun mä oli saamassa kahlaten kepistä kiinni - niin eikö Sonny sitten tullut ja rymistellyt veteen mut kastellen - ja aina se ehti ekaks kepille.


No sitten mä huomasin, että Iiris oli varsinainen vesipeto. Siellä se ui keppien ja frisbeen perässä kuin Johnny Weissmuller. Se katto mua vähän kieroon kun mä vaan kahlasin ja tais mulle jotain "kannustavaa" haukahtaakin. No pakkohan sitä oli uimaan sännätä. Mä päätin, että mä haen ton kepin tosta läheltä ennen kuin kukaan pojista huomaa.


Ensin mä tosin yritin vaan kurottaa sitä keppiä kohden - sitten huomasin sivusilmällä , että Sonny on spotannu sen mun kepin. No mun ei auttanut kuin sännätä sen kepin perään. Aika pitkälle mä onnistuin uimaan "hevosta" sitä keppiä kohden. Hevosta uidaan silleen pystyssä - takatassut pohjassa ja etutassut vedessä teutaroiden. Sonny alkoi siinä vaiheessa olla jo niin lähellä, että mun piti ottaa myös takatassut pohjasta ja polkea niilläkin vauhtia. Vähänkö mä kiljahdin riemusta kun mä huomasin, että mä uin. Tassut ei ottaneet ollenkaan pohjaan - pari tiukkaa vetoa kohti keppiä - napsakasti keppi suuhun ennen Sonnyä - ja äkkiä takaisin kohti rantaa.


Sanotte mitä sanotte - mä uin ihan oikeesti ja ensimmäistä kertaa ihan vapaaehtoisesti. Viime kesäistä ja sitä uimahallia ei silleen oteta mukaan laskuihin ...


Toffe on uusi uimamaisteri - hei! - uimamaisteri - hei! - uimamaisteri.







14. kesäkuuta 2011

Rauhotu hyvä mies!

... nimittäin ihmisiskä. Silleen sille sanottiin siellä koulussa - ja katso! - heti meni paremmin. Mun on niin vaikea seurata sen ohjauksia, kun se heiluu kuin heinämies - vähemmästäkin menee vesikoira sekaisin. Nyt se hellitti ja sitä oli paljon helpompi seurata - ja sitten meitä kehuttiin - tai mua, mutta ihmisiskä varmaan luuli että ne tarkotti sitä.


Twist, pakkovalssi - ne oli ihmisiskän harjoituksia ja mulle tuli uutena juttuna toi keinu. Mä en muuten voi ymmärtää miten ihmispennut tykkää keinua - se keinuhan on ihan kamala. Se ei oo vielä mitään kun pitää nousta jyrkkää mäkeä ylös, mutta mun mahaan ihan käy se heiluminen. Ja vaikka ihmisiskä pitääkin keinun toisesta päästä kiinni, niin silti musta tuntuu kuin olisin myrskyävällä merellä. Mä tosin en tykkää siitä vedestä joten oikeesti en tiedä miltä myrskyävä meri tuntuu ... saas nähdä millä se saa mut houkuteltua?


Torstaina nähdään taas pitkästä aikaa muiden meilläpäin asuvien vesikoirien kanssa lammen rannalla. Ne menee uimaan - mä en.


Ai niin - oikeesti ihmisiskällä ei oo mitään käsitystä mitä twist tai pakkovalssi on, mutta se ei varmaan kenellekkään ole uusi juttu ...

8. kesäkuuta 2011

Ei kai sitä aina voi haukkua ...

Ei kai sitä ihmisiskää parane aina haukkua, vaikka ei se kyllä taaskaan ollut parhaimmillaan. No kai sitä on pakko kestää - sehän vasta opettelee ja yrittää kovasti. Tällä kertaa aloitettiin ihmisiskän ohjausharjoituksilla. Ihmisiskä kertasi sitä valssia ja uutena otettiin takanaleikkaus. No alkuksi se ei edes pysynyt pystyssä, mutta kunhan sitä kädestä neuvottiin niin sitten alkoi sujua. Minähän teen vaan mitä ihmisiskä mun pyytää käsillä huitoen tekemään - ja sen teen täydellisesti ja mitään lisäämättä.

Siitä ihmisiskästä ihan näki, että sitä ottaa päähän. Oliskohan niin, että se on huomannut joutuvansa tekemään ihan oikeasti ton ohjauksen harjoittelun kanssa töitä - ei se ollutkaan pelkästää hauskaa ... No, mä oon luottavaisin mielin, kyllä siitä vielä jotain tulee, jos se oikein kovasti yrittää.

Uutena esteenä mentiin pussin läpi, mua ei pelottanut se ollenkaan. Sinne vaan on mentävä vauhdilla ja tungettava kuono edellä kohti valkeutta. Yhden kerran ihmisiskä piti mulle pussia auki, mutta sitten jo tokalla kerralla mä aukaisin reitin itse.

Mentiin me nyt sitten myös puomille, mutta se puomi on mulle sellainen puolituttu juttu. Silloin rally-tokon harkoissa kerran mentiin puomi. Se puomi on taas sellainen juttu missä joutuu lopussa pysähtymään silleen peppu ilmassa jonnekin "pinnalle" Ehkä siinä pysähtymisessä olis mulle sellainen harjoittelun paikka?

Keppejä tietysti mentiin kanssa muutaman kerran ja sitä A:ta kanssa, mutta ne olikin jo tuttuja juttuja 

Mä luulen, että ens maanantaina ihmisiskä on ihan pulassa - silloin tanssitaan taas. Uudet ohjaukset; twist ja pakkovalssi. Se on varmaan taas kauhusta kankea ...

1. kesäkuuta 2011

Ei se voi olla näin vaikeeta!

Hei kuulkaa kaikki kohtalontoverit! Mä tarviin hyviä neuvoja miten mä saisin koulutettua tosta mun ihmisiskästä oikeen agilityohjaajan - se ei nimittäin suoriudu. Se ei muista kuin 3 ensimmäistä ohjausta ja estettä ja sitten se jäätyy paikalleen silleen h.moilasena ja vääntyy kysymysmerkiksi. Jatka siinä sitten ... EI SE VOI OLLA NÄIN VAIKEETA!?


Kolmansissa harkoissa harjoiteltiin valssia ja takaakiertoa muutaman uuden esteen lisäksi. Uutena esteenä tuli A-este ja rengas. Se A-este on musta oikeestaan aika hauska, mutta mä en tajua miksi siellä alhaalla pitää pysähtyä silleen, että peppu on pystyssä, takajalat esteellä ja etujalat maassa. Kuulemma joku sääntönikkari on päättänyt, että mun täytyy koskee jollekin "pinnalle" ennen etenemistä. Mälsää ...


Ihmisiskä oli ihan hajalla kun mentiin taas lopuksi yksi kokonaisuus läpi valsseineen ja takaakiertoineen - tai siis yritettiin mennä. Hyppy - putki - takaakierto ja hyppy - takaisin putkeen - takaakierto - hyppy - valssi - hyppy - putki. Joo ei onnistunut ei. Illalla mä kuulin ihmisäiskältä, että ihmisiskä jännittää aina noita tanssiaskelia. Pelkkä valssi-sana saa sen kuulemma ihan jähmeeksi ja se sekoo askelissaan vaikka kulkis suoraan. Ehkä munkin pitäisi rueta kuiskaamaan sille korvaan "yks-kaks-kol yks-kaks-kol jne.."


Mutta mulla oli kyllä hirveen hauskaa taas harkoissa, ja odottaminen oli jälleen tylsää. Autossa piti häkissä odottaa.... no häkissä en odota enää. Ihmisiskä oli korjannut sen vetoketjun jonka sain auki - en siis saanut enää. Onneksi mulla on kynnet - siinä kangashäkissä ei ole enää tarvetta niille vetoketjuille ...