Vaihdettiin Fasu parsoniin

Paimenkoira Toffe

Äippä ja iskä vei meidät paimentamaan lampaita. Me perrothan ollaan sellasia paimenkoiria, vaikkei kaikki sitä tiedäkään. Mun isoisä Pepe on ollut ihan oikeasti lammaspaimenena Espanjassa. Mukana oli äipän ja iskän lisäksi mummi, Salla-sisko ja velipojat Tico ja Tarro sekä tietysti Mistral. Pentuosastokin oli mukana meidän Fasun ja iskän ja mummin pentujäsenen Arpan myötä.

Äippä oli ihan mahtava - sillä ei mennyt hetkeäkään ihmetellessä, vaan se oli tilanteen tasalla jo ennen kuin tilanne oli alkanutkaan! Hienoa äippä! Meillä kaikilla oli aluksi sama ongelma - meidän ihmiset ei älynneet mitä niiden piti tehdä. Aamupäivällä me mentiin aluksi kaikki yhden kerran pyöröaitaukseen ja sitten iltapäivällä vielä toisen kerran. Iltapäivällä meidän ihmiset oli jo vähän oppineet mitä niiltä odotettiin. Mun mielestä Mistral oli kyllä kaikken hauskoin - se kun tuli aitaukseen se kysyi niiltä lampailta onks täällä lintuja ja alko sitten hengailemaan niiden lampaiden kanssa. 

Ok - mä haen ne sulle!

Non-nii -pidä hyvänäs!

Tää menee vähän itsensä toistamiseksi, mutta kun valitettava tosiasia on se, että kyllähän mä, mutta ihmisiskä ei. Meidän ensimmäinen kerta meni sitte taas ihan plörinäksi - ohjaajakin sanoi, että toi sun koiras on hyvä, mutta sä oot ihan surkee. Mä olin kyllä jutussa hyvin mukana, mutta kun ihmisiskä ei osannut niin mä otin johdon itelleni - ehkä vähän liikaakin, koska mä kävin tarkistamassa pitikö ihmisiskän aamulla sanoma juttu paikkansa. No tällä kertaa se tiesi mitä puhui - lammas todellakin maistuu ihmisiskän märiltä ja hikisiltä villasukilta. No en mä oikeesti maistanu, mutta mun vaan piti kertoo sille yhelle uuhelle kuka täällä määrää. Ohjaaja tosin sitten kerto, että lammasta ei saa koskee, mutta lehmää pitää napsasta. Mua alko sillä ekalla kertaa jurppia niin pahasti, että mä sanoin ihmisiskälle pari kertaa, että "Heippa, mä läheen menee ku sust ei saa mitää selkoo!" ja lähin siitä aitauksesta pois alimmasta lautojen välistä. Mä pidin tauolla ihmisiskälle tekniikkapalaverin ja sitten me paistateltiin auringossa kun ohjaaja kehui mua vuolaasti. No - olinhan mä varsin taitava ja nopee - eihän sitä voi kieltää. Ja alko se ihmisiskäkin vähän päästä kärryille siitä ohjaamisesta.

Ai miten muilla sitten meni jos kerran mä olen ihan vahvasti Pepe-vaarin verta ja lihaa? No Tico ja Tarro pärjäs nekin oikein hyvin. Kauniista pojasta mun täytyy kyllä vähän todeta että mä ihmettelin ku se kuitenkin oli muhun verrattuna vähän vaimee. Se kerto, ettei se oikeen voi vetää täysillä, ku se varoo ettei sen turkki mee piloille - jätkä oli laittanut aamulla turkin kuntoon näyttelyä varten. Sillä kun oli hetkensä estradilla sitten heti seuraavana päivänä. Mä en oo vielä kuullu siltä miten kävi, mutta mä uskon että se pärjäs hyvin. Toivottavasti ei ollu laittanut paplareita turhaan.

Sitten kun me muut oltiin päästy paimentamaan kaks kertaa niin meidän rääpäle tuli siihen palloilee. Se meidän paimennusohjaaja kyseli jotta kukas toi on? No ihmisiskä sanoi, että se on meidän Fasu 12 viikkoo. Ohjaaja sitte kysy rääpäleeltä haluukse se mennä aitauksee pistään villaa kiertään? No Fasuhan oli töpäkästi valmiina ja laitto ne villat kiertää jo hihnassa ollessaan. 

Sitte se ohjaaja halus nähdä mitä Fasu tekee vapaana ja ihmisiskä päästi Fasun irti. Fasu laitto villat heti linkoukseen ja pyöritti niitä siinä oikein kunnolla. Mä kutsunkin Fasua nykyään Whirlpooliksi. Fasu ei tiennyt, ettei oo tarkotus, että ne lingotaan pyörryksiin ja mun täyty huutaa sille et laitta ne pakettiin ja ajaa ne ihmisiskän luo. No sehän teki työtä käskettyä. Se meidän ohjaaja kysyi josko Fasu haluis alkaa harrastaan paimennusta. Mä luulen, et siihen tarvittais kyl lampaita ja Fasulle ihan tiedoks, että mä en oo lammas. Se kuvittelee nykyään, että mä oon sen lammas ja että mua täytyy paimentaa. Tais rääpäleelle nousta jotain päähän.

Rääpäleestä on moneksi ...

Ihmisäiskä komensi mut siivoamaan lattioita, ja siivosinhan mä sitten vähän ...

Tiedän mitä teit viime kesänä pentulaatikossa ...

 eli pentupeuhuamassa Fasun ja sen sisarusten kanssa. Mä vähän luulen, että tossa rääpäleessä on vähän machoilijan vikaa - tai sitten se muisti Aishan ja Minnin temput pentulaatikossa. Tytöt oli kuulemma kahdestaan terrorisoineet poikia ihan 6-0. "GirlPower!", ne olivat vaan huutaneet ja sitten se myllytys oli alkanut. Milloin oli ruoat ryövätty tai vallattu maitobaarin parhaat paikat. Tytöt kuulemma teki pientä jäynää aina mahdollisuuden tullen.

Aisha - mä niin muistan!

Mä yritin sille sanoa, että tytöt ei tykkää noin rajuista otteista, mutta siitä huolimatta se paino menemään ihan hullun kiilto silmissä - katso vaikka tota kuvaa tossa oikealla! Minnille ja Aishalle täytyy antaa propsit siitä miten ne laitto rääpäleelle kampoihin. Ihan helpolla eivät antaneet periksi - jos silloinkaan. Ja jos siskot ei olleet lähistöllä niin sitten piti haastaa velipoikaa kädenvääntöön. No osansa sai rääpälekin - tietääpähän miltä noi riivatun naskalihampaat tuntuu ihossa, korvissa, hännässä tai yhessä tosi arassa paikassa!

Mä vähän juttelin äiskän kanssa kuulumisia ja kyllähän me sitten vähän leikittiin äipän kanssa hippaakin, mukava oli että se tykkää vieläkin leikkiä mun kanssa. Mistralin kanssa me vähän mentiin pellossa ja pellon reunassa vähän omia polkujamme. Etsittiin vähän jotain syötävää - mä etsin pupuja ja Mistral fasaaneja. Sallalla oli niin kiire hauskuttaa noita pentujansa, ettei me keritty hirveesti jutteleen mitään, vaikka ei se kyllä sitä possua niille pennuille antanut hetkeksikään.

Ens lauantaina me mennään Äipän, Iskän, Mummin, Sallan, Mistralin, Ticon ja Tarron kanssa paimentamaan jonnekin Iittiin. Sinne tulee turisteiksi toi meidän rääpäle ja Iskän ja Mummin pentujäsen Arpa. Mä luulen, että Iskä antaa mulle taas selkään vaikka se onkin nykyään konsultti. Siitä paimentamisesta sitten lisää myöhemmin ...

Vartiokoirana ja muuta semmoista ...

Oltiin ihmisiskän ja rääpäleen kanssa vartioimassa agilityn nuorten SM -kisapaikkaa. Nukuttiin autossa esteiden ja muiden kamojen vieressä koko yö - tai siis se osa yöstä jonka toi rääpäle antoi meidän nukkua. Rääpäle halusi päästä asioille siinä ennen puolta neljää. No rääpäleen kunniaksi pitää sanoa, ettei se sotke omaa kuljetuskoppaansa. Lopun yöstä se sitten rapsutteli kuljetuskopan kangasta eikä me enää juuri saatu nukuttua. Ihmisiskällä hermo kesti yllättävän pitkään ja se puki päällensä vasta ennen seiskaa ja heitti meidät rääpäleen kanssa ulos ja kytki peräkoukkuun.

Se oli taas sellaista sosialis... siis sosiaalistamista koko päivä. Koiria oli joka puolella ja niitä meni ohi vasemmalta ja oikealta, enkä mä jaksanut edes haukkua kaikille. Rääpäle oli siinä mun vieressä eikä se tainnut olla juurikaan moksiksikaan niistä kaikista muista. Mun kimpussa se on melkein koko sen ajan kun se on valveilla. Roikkuu mun nahassa noilla naskalihampaillaan. Joskus mä kiipeän sohvan selkämyksien päälle, kun sinne toi rääpäle ei (vielä) pääse. Yrittäähän se kovasti, mutta onnistuu vaan hyppeleen tasatakajalkaa surkeesti - eikä ole vielä lähelläkään pääsyä sohvalle.

Mä kyllä luulen, että rääpäle ei tykkää yhtään ihmisiskästä. Se ei vinkunut siellä agikisoissa yhtään ihmisiskän perään, vaikka mä kuinka yritin opettaa sille. Se vaan kävi makaamaan paikoilleen odottamaan ihan kaikessa rauhassa. Mitäs jos ihmisiskä ei tulisikaan takaisin? Ja kaiken lisäksi toi rääpäle on aika ärsyttävä rapsutusmagneetti. Miksei mua tulla rapsuttamaan yhtä usein? Miksei mulle lässytetä samalla tavalla? Musta tulee kohta mustasukkainen.

Ton rääpäleen sisäsiisteysopiskelu alkaa kohta käymään ihmisiskän hermoon. Rääpäle pissaa ensin kiltisti paperille, sitten se leikkii ihan pienen hetken - ja pissaa ison lätäkön matolle (sille viimeiselle matolle jota sitäkään ei enää ole lattialla) ja kun ihmisiskä on saanut ne siivottua ja tolutettua - niin eikö se mene keittöön ja pissaa uuden ison lätäkön. Tämä kaikesta siitä huolimatta, että sen pissauksiin ei kiinnitetä mitään huomiota eikä sitä mitenkään keskeytetä. Sanomattakaan on selvää, että se oli tehnyt pisut ulkona just ennen kun tuli sisälle.