Temppuja

Ihmisiskä luki jostain että koiraa on vaikea opettaa kierähtämään - siis silleen, että liike aloitetaan istualtaan ja päädytään selän kautta kierähtäen takaisin istumaan tai makuulle. No olis kysynyt minulta onko se vaikeeta vai ei. Ja koska ei kysynyt vaan ryhtyi opettamaan, niin päätin olla sille vähän hankala.


Itse temppu - kuten me kaikki koirat tiedämme - on naurettavan helppo. Se taisi olla kolmannella kerralla kun oltiin ihmisiskän kanssa samaa mieltä miten suoritus tehdään. Ihmisiskä ihmetteli kovasti miten tämä nyt näin äkkiä opittiin. Jaa - niin miten niin ryhdyin hankalaksi jos kerran tein tempun heti? No katsokaas kun kaikki oikeat harjoitukset on tapana aloittaa suoritukset "sivulle!" käskyllä - tiedättehän te, niin minä ihan kurillani olen alkanut seuraavaksi siitä suoraan kierähtämään oli käsky mikä tahansa. Hih - ai että se on hauskaa nähdä kun ihmisiskä miettii miten tässä nyt näin kävi. Oliskohan niin, että meillä nää temppuilut saa jäädä tähän?

Lumi on kivaa!

Ensin mä vähän ihmettelin mitä tää valkonen hässäkkä on mitä maahan sataa tuolta ylhäältä, mutta se on kyllä mukavempaa kuin se vesi mitä sieltä tulee alas. Ihmisiskä sanoi, että se on lunta. No oikei kutsutaan sitä sitten lumeksi. Musta on kiva juosta pihalla ympäriinsä niin, että ympärillä pöllyää.


Täytyy kuitenkin samaan hengenvetoon mainita, että se lumi meinasi käydä aluksi vähän hermoon. Oltiin ihmisiskän ja -äiskän kanssa sillä meidän vakilenkillä metsässä ja arvatkaa mitä kävi. No se lumi tarttui mun tassuihin sellaisiksi paakuiksi. Ihmisiskä ei pimeässä saanut niistä kuvaa, mutta aina välillä pysähdyttiin putsaamaan jalkoja. Arvatkaa hei kuinka kivaa on kävellä sellaista tönkkökävelyä, kun jalat ei mahdu normaalisti liikkumaan vierekkäin. No se reissu kävi ihan hyvin sellaisesta lihaskuntotreenistä, kun koko matkan piti sellasia lisäpunnuksia jaloissa. Mä pyysin sitte joulupukilta sellasia säärystimiä lahjaksi. Saas nahdä kuunteleeko se tämmöisen koirulin toiveita.


Kohta nähdään taas siskon ja velipoikien kanssa ja tulee sinne meidän pikkujouluihin tietysti myös iskä, äiskä, mummi ja ukki ja vissiin joku serkkupoikakin - tätejä unohtamatta. Sisaruksista varmaan Bubbe ei pääse paikalle kun se asuu niin kaukana. Oikein mukavaa - odotan innolla.


Oltiin taas koulussa - viime kerta meiltä jäikin väliin kun ihmisiskän piti odottaa koko aamu sängyssä että se herätettäisiin. Musta oli vähän ärsyttävää kun se ei noussut sängystä. Kuulemma joku isänpäivä. Me oltiin silloin ekalla kerralla toisessa ryhmässä, nyt meitä ohjasi se sama kiva täti kuin pentukurssillakin - mä oon kuulemma hyvin jyvällä näistä hommista vaikka kuulemma olenkin sen tädin mielestä vielä ihan vauva. Ihmisiskällä oli muuten autossa sellaiset huopatöppöset ja hyvä niin - muuten sen tassut olis jäätynyt hangessa.

Oltiin ihmisiskän kanssa hippaa pihalla. Mitä luulette saiko se mua kiinni? No ei saanu ei, mutta kuvia kerkisi nappaamaan. Kattellaan taas mitä jatko tuo tullessaan - nyt näyttää ihan hyvältä kun hampaatkin on ihan paikallaan. Ihmisiskän kanssa mennään parin viikon päästä sinne matsäriin - no sittenhän on sekin koettu.

Koulua ja muita juttuja

Te kaikkihan jo tiedättekin, että pentukurssi on onnistuneesti läpikäyty - siitä todisteena on nyt kotona hieno diplomi ruusukkeen kera. Mä olin viime sunnuntaina sitten ekakertaa oikeassa isojen koirien koulussa. Siellä oli taas uusia luokkakavereita, mutta valitettavasti koulun jälkeen kukaan ei jäänyt riekkumaan ja tutustumaan. Se on varmaan sitten yläluokilla tämmöstä, vaikka pentuhan mä vielä olen.


Ihmisiskä nimittäin päätti ilmoittaa mut yhteen näyttelyyn ensvuoden alussa - me mennään Turkuun elvistelemään. Mä pääsen estradille pentuluokassa 7-9kk. Mulla ei ole pienintäkään käsitystä miten siellä pitää käyttäytyä, mutta ei tiedä ihmisiskäkään joten - Vapise Turku! Ihmisiskä tosin sanoi, että kysellään neuvoja ja mennään katsoon ensin jonnekin mätsäriin. Se on varmaan eri juttu kuin Mäntsälä.


Eilen käytiin ihmisiskän kanssa vähän kiertelemässä kotikylää suunnalta jos toiselta. Kotona sitten ihmisiskä huomasi mun turkin olevan ihan täynnä jotain siemeniä. Siinä sitä sitten olkkarissa ihmisiskä ja -äiskä nyppi mua aikansa. Ja hyvä, että nyppi, koska ne siemenet oli tosi ärsyttäviä enkä mä niitä itse saanut oikein irrotettua. Helppohan se on sormilla niitä nyppiä - olis yrittäneet hampaillaan.


Ainiijoo - ihmisiskä oli vähän ihmeissään siellä koulussa. Se ei tienny, että mukana olisi pitänyt olla tupperipurkki. Nyt se on ihan liekeissä - se sano ihmisäiskälle että koulussa opetetaan Toffelle geokätköjen etsimistä - nyt on sitte ihan satavarma että me mennään sinne kouluun jatkossakin. No joo onhan mä ollu ihmisiskän kanssa metsässä mukana "etsimässä" niitä geokätköpurkkeja ennenkin ja olenhan mä ne haistanut jo pitkältä, mutta onhan se kumma jos mun pitää rueta sille niitä purkkeja merkkailemaan. Jos mä en saa puuhailla siellä metsässä omiani, niin mä kyllä "merkkaan" ne purkit ihan samalla tavalla kuten mulle on kerrottu Väinön tehneen. Väinö oli tän mun ihmisperheen koiralapsi ennen mua. Se Väinö oli nimittäin kerran sellaisessa geokätköilykoirakoulussa - ja sitä ei kuulemma se puuha huvittanut yhtään. Kerran se sitten yllätti etsimällä yhden purkin ja samalla se sitten "merkkas" sen - että mua nauratti kun mulle kerrottiin sen tempusta. Se Väinö tais olla aika sankari - olis ollu kiva tavata se.

Hampaita ...

Nyt näyttäisi noiden mun hampaiden kanssa vähän paremmalta, ne alkaa olla suunnilleen oikeilla kohdillaan. Tarrokin tuossa kirjoitteli, että kotioikomishoito on auttanut silläkin suunnalla. Oikein hyvä juttu, se kitalakeen porautunut alakulmuri ei nimittäin ole yhtään kiva juttu.