Joulusta vielä ...

Mähän ihan unohdin mainita, että sainhan mä toki joululahjankin. Oli erikivaa aukaista sitä pakettia. Noista kuvista vähän saa ideaa siitä miten avaaminen sujui. Sitä viimeistä kuvaa tässä ei ole, mutta sanoivat mun kelpaavan vaikka sellaiseksi turhien vakuutusmaksulappujen repijäksi sitten kun se kultainen noutaja jää eläkkeelle.

Joulu tuli ja meni ...

Hirvee kohkaus koko tapahtumasta ja siitä kuusesta mihin ei saanut koskea. Ei sinne meille siirrettyä kuusta ihan metsäksi voinut sanoa - hyvä yritys kuitenkin, mutta olisivat samalla tuoneet enemmän. Joo ja sitte jos ihan vaikka vähän yritti haistella oksia niin heti ne oli kieltämässä. Nopeastihan sitä koira ymmärsi, että kuusi täytyy jättää rauhaan - siis ainakin päivällä.


Onneksi mulla oli hyvin aikaa tutkia sitä kuusta sitten yöllä kun ihmiset oli nukkumassa. Menin kuitenkin ihan entiseen tapaan nukkumaan säädylliseen aikaan sinne ihmisiskän ja -äiskän luo. Niistä alkaa sitten vähän ajan päästä kuulua sellainen ääni, josta tietää että ne ei oo enää täysillä tässä maailmassa. Siitä on sitten hyvä hipsiä hipihiljaa koristelemaan kuusta uudelleen. Mä oon yrittänyt olla silleen varovasti ettei ne huomais mitä mä puuhaan yöllä, väittävät kuitenkin että olen levittänyt kuusen neulasia ympäri taloa. Se ei muuten ole mun vika - mitä hankkivat sellaisen kuusen josta lähtee niin hirveesti neulasia! ja mua ne ei selkeesti ajattele yhtään! On nimittäin todella ärsyttävää kun ne neulaset jää mun turkkiin kiinni. Mutta kuten jo sanoin, "Mä en oo ollu lähelläkään tota kuusta - se oli joku toinen!". Tää - "joku toinen" - on opittu meidän ihmispennuilta. 


Oltiin me joulupäivänä vähän vieraisillakin. Käytiin nääs ihmismummilla. Mä pääsin ensin vähän juoksentelemaan yhteen koirapuistoon ja sitten lopulta musta tuli hyvä kaveri ihmismummin miehen kanssa. Ihmisäiskä oli ihan ihmeissään kun mä käyttäydyin siellä niin hyvin - ihmisiskän mielestä se ei ollut mikään ihme koska mä kuulemma käyttäydyn aina hyvin. No nii käyttäydynkin!

Tekstareita ...

Mä olen vähän ihmetellyt miten toiset on saaneet läheteltyä noita tekstareita niin monen puun, kannon, liikennemerkin ja sähkötolpan juureen - kunnes nyt älysin, ettei kerralla kannata kaikkea tekstata (pissata) samaan paikkaan. 


Ja ettei toi tekstailu olisi liian helppoa, olen alkanut nostamaan koipea oikein kunnolla. Toi koiven nostaminen vaan on välillä varsin vaikeata - meinaa tasapaino mennä siinä samalla kun tekstailee. Eikä siitä huolellisesta tähtäyksestäkään ole silloin mitään hyötyä - tulee tekstattua (ruikittua) välillä kintuillekin. Ihmisiskän mieliksi tekstailen kuitenkin pihassa vielä ilta- ja aamutekstarit yhteen ja samaan paikkaan.


Olen kuullut jotain juttua, että siirtävät kohta osan metsästä sisälle. Olisiko ne todellakin ajatelleet mua noin pitkälle - oma tekstailuharjoituspaikka sisälle? Vau - on se hienoa olla koira rakastavassa perheessä.

Pikkujoulut!

Käytiin ihmisiskän ja yhden ihmispennun kanssa pikkujouluissa mun syntymäkodissa. Siellä meitä odottelikin entiseen tapaan Mikku-äiskä, Salla-täti ja Mistral , joka on niinku täti vaikka ei oo samaa lajia. No olihan siellä Remu-iskäkin, mutta se ei tykännut musta. Jostain syystä se kurmotti mua koko ajan ja alisti selkään hyppäämällä. No tultiin me sitten lopulta iskänkin kanssa ihan hyvin juttuun - ja opinhan mä siltä miten tyttöjen kanssa pitää olla ;-)


Tossa vieressä on meidän perhepotretti - mitä nyt Bubbe puuttuu kun se asuu niin kaukana siellä pohjanmaalla. Toivottavasti me nähdään sekin vielä. Äippä näyttää olevan tuolla taustalla meitä vähän valvomassa - kattelee ettei me höntyillä ihan hirveästi. Äipälle kuitenkin kunniaksi, että antoi meidän riekkua ihmeemmin puuttumatta. On sillä pitkä pinna ja mahtaa se taas olla onnellinen kun pennut palas koteihinsa.

Riekuttiin siinä kotitalon pihalla ensin aikamme ja lopulta lähdettiin kahlaamaan lumihangessa joenvarteen. Me pennut upottiin sinne lumihankeen silleen kokonaan. Tarro löysi jostain ihan käsittämättömän ihanan kepin, mutta koska se on niin itsekäs (ainakin mun mielestä) se ei lainannu sitä mulle ollenkaan. Siellä joella oli paikoin vähän kosteaa, mutta kyllä se jää ainakin meidät koirat kesti. Ihmiset kiersi yhden kosteikon lumihangessa kahlaten.

TARRO! senkin mustanaamio - anna mullekin välillä se keppi!

Niin ja kyllähän me sellainen veljellinen tappelukin saatiin aikaiseksi tuosta kepistä - on se velipoika vaan niin kovapäinen tyyppi. Mun piti sitten lopulta järkevämpänä antaa periksi ;-) No hei - toi Tarro osaa olla ihan oikeasti täydellinen jääräpää. Pitäköön keppinsä. Mä en kyllä vieläkään tajua miten se pääs multa lopulta karkuun!? Toivottavasti Tarrollakin oli yhtä hauskaa kun mulla.

Me sovittiiin että nähdään taas viimeistään keväällä - tehdään vähän uintiharjoituksia. Meillä kaikilla sisaruksilla onkin aikaslailla samanlaisia kokemuksia uimisesta ja varsinkin sitä edeltävistä kommelluksista. No ens kesänä me ollaan kaikki vesipetoja - ollaanhan me vesikoiria.

Mätshou

Ihmisiskän kanssa käytiin nyt sitten siinä mätshoussa, mätsäreissä tai mitä ikinä ne sitten olikaan. Aamulla tosin aloitettiin sunnuntaiaamujen mukaisesti koirakentältä ja mä olin taas ihan intopinkeänä enkä oikein jaksanut kiinnostua mistään. Olisinkohan lähestymässä sitä ekaa uhmaikää kun ei noi isännän puheet enää oikein aina jaksa kiinnostaa.


Siellä mätäreissä joutui odottamaan ihan kamalan kauan, mutta onneksi siellä oli paljon kavereita. Entuudestaan mä en tuntenut kuin Inezin ja Penun, mutta ne on jo aikuisia. Uusi tuttavuus mulle oli Trivi - semmonen vajaa 5kk vanha perro. Ihmisiskälle Trivi ja sen porukat olikin jo nettituttuja. Toivottavasti tavataan vielä oikein monta kertaa.


Mä käyttäydyin odotellessa mielestäni ihan hyvin ja samaa mieltä oli kyllä ihmisiskäkin. Meitä koirakoita meni sinne arvosteltavaksi aina kaksi kerrallaan. Trivin "kilpakumppania" en muista mutta mulla oli mukana sellainen kamalan iso koira - varmaan isompi kun ihmisäiskän auto. Me saatiin Trivin kanssa molemmat sellaiset puruluut jossa oli punainen nauha. Se tarkotti, että meidän piti vielä jäädä odottamaan seuraavaa arvostelua. Lopulta sitten se tuomari tuli kättelemään meidät, joka tarkoitti että voidaan lähteä kotiin.


Hauska kokemus kaikkiaan. Hirveesti koiria samassa tilassa ja koska mä olin päättänyt olla kiltisti niin ihmisiskäkin oli iloinen - se kiitti mua kovasti kun mä olin niin hyvin kontaktissa siellä kun se juoksutti mua ympäri kehää. Tammikuussa mennään sitten sinne Turkuun.


Tämmöttistä ja hyvää itsepäisyyspäivää kaikille!

Pitäisköhän kirjottaa Joulupukille ...

Täältä löytyis tassukoita koiruleille - ei tarttis aina hampailla jyrsiä kinttuja puhtaaksi