Alakulmurit

Käytiin ihmisiskän kanssa lääkärissä näyttämässä näitä mun alakulmureita. Ja arvatkaa mitä! Se lääkäri oli mun luokkakaverin ihmisäiskä - vähänkö hei hienoo. Ja miten se sitten meni? Mä kyllä annan mun ihmisiskän katsoo mun hampaita ihan nätisti, mutta en mä tykkää kun toiset työntää sormensa mun suuhun. No siinä ne sitten ihmisiskän kanssa väänsi mun suuta auki. Lopputulemana oli, että oikomishoidoksihan se menee - nyt ne sitten tunkee sormensa mun suuhun useasti päivässä ja vänkää niitä kulmureita kohdilleen. Saas nähdä miten käy. Samaa vaivaa on niillä mun sisaruksillakin.

Vilskettä ja vipinää

Koulu alkaa olla loppusuoralla - vielä yks kerta jäljellä. Me saadaan kai joku todistus. Viimeks oli taas vähempi kuin edellisellä kerralla. Nyt kaksi ryhmää yhdistettiin ja koulu tais loppua vähä ennen aikojaan, kun ihmiset ei nähny enää pimeässä. Tehtii normisettii mut kukaan ei jäänyt leikkiin - tylsää.


Perjantaina ihmisiskä vei mut työpaikallensa - siellä oli kivaa. Siellä oli sellasia ihmistätejä jotka piti mua hyvänä. Kerran ihmisiskä pelkäs kadottaneensa mut, mutta mä olinkin jo toisten tätien luona. Ne tädit oli niin kilttejä että ne aukas mulle oven ja sit pääsin taas silitettäväksi. Toivottavasti pääsen vielä toisenkin kerran.


Huomenna mennään kuulemma lääkäriin - lähinnä kysymään mitä näille mun alakulmureille pitäisi tehdä - kirjoitellaan siitä sitten.

Kuudes koulupäivä

Ihmisiskä alkaa jo hiljallen vähä kehittyyn. Nyt me päästii jo hienosti pujotteleen muita koiria ilman, että mulle tuli halu kattella muualle kuin ihmisiskän silmiin. Vähänkö upeeta.


Me harjoteltiin maahan menoa, se sujuu kyllä tosi hyvin - en tosin hirveän kauaa jaksa siinä maata toljottaa.


Mua vaan ihmetyttää missä ne loput koirat oikeen on. Luokkatovereita jää tulematta - nytkin oli taas yksi jättänyt leikin kesken, no ne ei varmaan oo jaksanu isäntäänsä tai emäntäänsä. Tai sitte nää pimenevät illat ja koirankelit on vaikuttanu.


Joo ja lopuksi me sitten taas leikittiin muitten kanssa - Bella Bellissimo vaan ei tullu - höh. No piti sitten taas niitten sussareitten kanssa riekkua.

ne alakulmurit - ne alakulmurit!

Hitsi - vinksallaanhan ne on ne rautaalakulmuritkin - vaikka muuten ovatkin vakuuttavan komeat. Näyttäis siis siltä, että lekurikäynti odottaa ... Ihmisiskä yrittää saada mua nappaamaan pallon suuhuni jotta pääsis vetämään kulmureita hieman ulommas, mutta kun se kitalaki on kipee...

Vähäks sokee

Vähäks sokee - nimittäin ihmisiskä. Oltiin eilen tekemässä lähimetsään sellasta geokätköilyjuttua. Ihmisiskä ripusteli sellasia heijastavia nastoja puihin - jokasen uuden nastan jälkeen mentiin aina edelliselle pisteelle ja tuikittiin lampulla missä se juuri laitettu uusi nasta oikein on. Tätä tämmöstä ees-taas meininkiä kesti niin kauan et mä jo hermostuin - kun ihmisiskä ei sitte välillä edellisellä pisteellä lampullakaan tuikkimalla löytänyt juuri laittamaansa heijastinta sieltä seuraavalta pisteeltä - varsinainen pahvi! Tässä vaiheessa meikä ajatteli, ettei tästä mitään tuu jos en rupee auttaan. No aina kun rupes vaikuttaan siltä, että ihmisiskä on taas hukannu sen just laittamansa nastan - meikä meni sinne seuraavalle pisteelle istumaa ja odottaan - ja koska mulla on sellanen heijastinliivi, niin ihmisiskäkin sai sitten paikallistettua meikäläisen mukana sen juuri laittamansa nastan. Kätevää - kyllä meistä koirista on moneksi. Lopuks mentiin sitten ihmisiskän kanssa koko reitti läpi - eikä se olisi sitä reittiä saanu mentyä ellei olisi seurannu mua - jep.

Viides koulupäivä

Mun pravuuriaine on koulussa ollut aina luoksetulo, joten en ymmärrä miksi sain siitä eilen hylätyn (4). Mä en kyllä sanoisi, että suoritukseni olisi ollut ihan hylkäyksen arvoinen. Mä en vaan voinut itselleni mitään. Mut oli ruokittu just ennen koulua, joten ihmisiskän kädessä ollut kämänen juustontynkä ei juuri silloin tuntunut tavoiteltavan arvoiselta palkinnolta - joten jatkoin täyttä matkaa eteenpäin, koska siellä edempänä oli jotain tosi mielenkiintoisia hajuja. Ja sitä paitsi, mä menin kuitenkin loppujen lopuksi ihmisiskän eteen istumaan. Mun olo oli just silloin kuin lottovoittajalla - olin päässyt haistelemaan tolla "omallalomalla" kivoja hajuja ja ihmisiskän luokse palatessani sain vielä sen juustonkin. No me jouduttiin sitten kertaamaan ja päästiin läpi, kun ei mun sitten uusinnassa enää tehnyt mieli käydä niillä hajuilla vaan menin suoraan sinne minne pitkin.


Mulla oli koulussa nyt paljon hauskempaa kuin aikaisemmin. Ihmisiskä tuli töistä kotiin vähän normaalia aikaisemmin ja me mentiin ensin siellä koulun lähistöllä lenkille. Niin ja puhumattakaan siitä, että mulla ei ollut nyt niin kamala nälkä kun ihmispennut antoivat mulle ruokaa ennen koulua. Miksei ihmisiskä ole tajunnut, että tyhjällä mahalla ei koulunkäynti suju kun ajatus ei juokse?


Lopuksi riekuttiin taas Bellan kanssa - niin ja tietysti vähän muidenkin kanssa. Se Bella on ihan bellissimo ku me ollaan molemmat 5kk nuoria. Ihmisiskä vaan sanoo, ettei Bella ole mua varten kun on erirotuinen - hirveetä rotusyrjintää sanon minä!

Hilla

Hilla tuli eilen leikkimään mun kanssa meidän pihalle - siinä me juostiin edestakaisin. Se on tosi kiva tyyppi vaikka onkin likka. Hilla on sellainen vähän yli 1v Nova Scotia tytsy ja mikä kaikkein mukavinta - me ollaan aikalailla samaa kokoa. Siis ainakin vielä, mutta mä kyllä tästä vielä kasvan. Mä oon nyt sellaisen 12,5 kiloo. rockrock!

nuorempi hortonomi

Jouduin eilen tosi kiusalliseen tilanteeseen kotipihalla. Oli ihan pakko mennä neuvomaan ihmisäiskää ja yhtä meidän ihmispennuista miten kanervia istutetaan - ja sain huutia. On niin mahdottoman vaikeaa olla paras ja oikeassa.


Kun eivät mua uskoneet, niin piti sitten suorittaa vähän jälkikäteisistutustyötä kun olivat mennet sisälle. On itsestään selvää, että erikat ja Ccllunat eivät sovi samaan ruukkuun. Mun mielestä erikat tulee parhaiten esille sellaisessa vapaamuotoisessa installaatiossa - ja ne jotka väittää, ettei ne muka juurru nurtsille yksitellen aseteltuna ja pureskeltuna - ovat varsinaisia pahanilmanlintuja. Sellaiset ei halua nähdä asioiden oikeaa laitaa tai ovat liian sokeita ja vastaanottokyvyttömiä uusille ideoille. Ei tää fengsui oo niin vaikeeta ymmärtää kun miltä se aluksi vaikuttaa - asioille pitää antaa tilaa että energiat virtaa pihassa oikeinpäin.


Ne Callunat vasta vihoviimeisiä onkin - miksi niitä pitää värjätä? Onneksi ne callunat oli tosi helppo siirtää aidatun pihan toiselle puolelle. Se, miten sen tein - jääköön kuitenkin salaisuudeksi - mutta sieltä toiselta puolelta ne ihmiset ne callunat sitten löysivät.


Lopputuloksena oli, että sain pitää pääni (niin kuvaannolliseti kuin käytännössäkin). Meidän pihalle ei tullu callunoita ja erikatkin on siirretty koristamaan sitä aitaamatonta osaa pihasta - tää alkaa pikkuhiljaa sujumaan.

Neljäs koulupäivä

Ai miten aika meneekään nopeasti - kohta on jo viides koulupäivä, enkä ole ehtinuyt edellisestäkään kirjoittaa mitään. No neljäs kerta oli sellainen vähän erilainen - mä en tiedä olinko se mä vai tuo isäntä joka sähelsi. Niin tai näin - normaalisti me ollaan oltu siellä vanhan raviradan takakaarteessa, mutta nyt sitten jostain syystä meidät kaikki 60 koiraa emäntineen ja isäntineen sullottiin vieressä olevalle koirakentälle.


Arvaahan sitä - ei siitä tullut juuri mitään. Uusia kavereita joka puolella ja kaikille olisi pitänyt vastata. Opettaja kehui meitä kaikesta huolimatta - varmaankin vaan hälventääkseen tuon ihmisiskän alakuloa. Ehkä meistä tulee joskus ihan oikea koirakko. Mä ainakin yritän kaikkeni - jos vain juustoa riittää. Osa mun luokkakavereista on jo lopettanut ja sitä mä en kyllä ymmärrä.


Entisiä juttuja kerrattiin ja "maahan" komentoa harjoiteltiin - niin ja lopuksi sitten taas leikittiin kavereiden kanssa - se on kyllä ihan kaikista hauskinta. Mä olen rohkaistunut aikalailla ja nyt mä kävin vähän haastamassa yhtä dopperia ja paria sakemannia. Siinä sivussa piti vähän yhtä bellaa käydä nyl- siis alistamassa. Ihmisiskä ei siitä jostain syystä tykännyt ja komensi mut aina pois. En mä kyllä näistä jutuista vielä juuri oikeesti tiedä - mutta oon ihan varppi et se misu tykkäs siitä kuitenkin. Olenhan mä tämmöinen komea ja tulinen viiskuukautinen espanjalainen hurmuri- vaikka koulun nuorin olenkin.


Niin joo ja musta tulee setä. Tai ainakin isovelipuoli, kun iskä saa sen uuden nartun kanssa pikkuisia. Wau!.