Isäntä sanoi löytäneensä minun kuvan jostain netistä. Väitti vielä, että se olen minä muutaman kuukauden päästä. Voin olla vielä pieni ja piskuinen, mutta tuota en kyllä osta. Eihän se ole mahdollista!
No sitten se isäntä näytti sen kuvan. Laitoin sen tuohon mukaan. Tarkemmin ajateltuani huomasin, että onhan tuossa jotain perin hurmaavaa. Ehkä se kuitenkin olen minä? Mitä sinä siitä ajattelet?
Nyt täytyy vain odottaa josko minusta todellakin tulee tuollainen muutaman kuukauden päästä. Paitsi, että minusta tulee komeampi.
Ne ihmiset ja ihmispennut jotka kävivät minua muutamaan otteeseen katsomassa ovat kaapanneet minut ihan tuntemattomaan paikkaan. Siis - hei APUA!
Ilman mitään varoitusta minut sullottiin sellaiseen kuljetushäkkiin - en tykännyt. Ihmettelen kovasti miten ihmiset tykkää matkustaa pyörin varustelluissa kuljetushäkeissä. Huusin äitiä, Sallaa ja Mistralia apuun. Yrittivätkin tulla, mutta eihän ne autolle mitään mahtaneet. Lopulta en jaksanut enää huutaa, kun ei siitä sitten näyttänyt olevan mitään hyötyä. Ehkei tuo uusi isäntä ole kuitenkaan niin pelottava?
Ensin käytiin kuitenkin jossain ihan ihmeellisessä paikassa, mutta minua ei pelottanut yhtään, vaikka ihan selvästi isäntää joku juttu jännitti. Kamalasti uusia naamoja, joille isäntä sanoi minun olevan ihan pieni pentu. Siis törkeetä!. Lopulta isäntä hali joitain tuntemattomia ihmisiä ja lakkasi jännittämästä. Ei ne tainneetkaan sitten olla tuntemattomia. Sanovat, että käytiin lentokentällä. Mitähän sekin on?
Uudessa paikassa, jota sanovat kodikseni, minua odotti ne loput ihmiset jotka olivat käyneet katsomassa. Ihmellinen paikka - kauheasti jalkoja - ihan joka puolella - ja niitä lahkeita! - tykkäsin. Paitsi, että sitten minua kiellettiin ja kiellettiin - en tykännyt.
Nukkumaan menin siihen kuljetushäkkiin, kun se alkoi itse asiassa vaikuttamaan ihan hyvältä paikalta. Uusi emäntä oli laittanut sinne pesänrakennustarvikkeitakin. Aamu viiden aikoihin alkoi vaikuttamaan siltä, että voisin käydä pissalla. Muutama pieni vikinä - ja katso - minua kiikutettiin kovaa vautia ulos. Vähänkö hei helppoa - ei tarvitse itse kävellä. Ovat minua kovasti kiitelleet kun teen asiat ulos - no kuka nyt sitä sisälle?
Aamulla vanhin tyttöihmispennuista otti minut hoiviinsa, kun ne isot lähti jonnekin. Meillä oli ihan kivaa niiden ihmispentujen kanssa. Sain nukkuakin aina kun tykkäsin - älysivät olla häiritsemättä. Herättyäni pääsin heti ulos - pihalla onkin aika mukavaa.
Tämmöiset oli meikäläisen ensivaikutelmat - taidan olla kotona.
ps. kohta täytän 2kk.
