Kirkkaasti kolmanneksi

"Sissor bite, should have a little bit more skull, good muzzle, eyes and earset. medium neck, at this moment a little bit higher in the rear than in front, a bit flat ribcage, medium angulations, baby coat, at this moment a bit loose in front"


Niille jotka ei englantia ymmärrä nii mä voin haukkua ton saman suomeksi. Siinä sanotaan - "Toffe oli ylivoimainen voittaja ruskeiden urospentujen sarjassa - näyttelyn ilopilleri ja luokassaan ehdottomasti mainioin sekä kiistatta uusien sääntöjen mukainen luomuperro - todellista tulevaisuuden voittaja-ainesta"  


No jos totta puhutaan niin Turun Top Dog näyttelyn espanjanvesikoirien lopputulokset oli tämmöttiset. Mä olin kolmas - jee!  Hyvä Toffe - Hyvä Pennala! yks valkonen mustilla pilkuilla oli neljänneksi viimeinen, toinen valkoinen vaalean ruskeilla pilkuilla oli kolmanneksi viimeinen ja yks valkonen pienemmillä vaalean ruskeilla pilkuilla oli viimeinen. Eli mä voitin ruskeiden sarjan ylivoimaisesti. 2 tyttöö oli sitten vielä lisäks, mutta mä en oikein tiedä kuuluuks ne tähän juttuun.

"Saksipurenta, pää voisi olla isompi, kuono, silmät ja korvat ok, keskikokoinen niska, peräpää viistää taivasta, lätyskä rintakehä (äitilläs on!) keskimääräset kulmat, vauvakarva, löysähkö edestä" Siis tostako pitäsi jotain sitten ymmärtää? Ihmisiskä sanoi, että tolla tuloksella mun ei tarvii mennä armeijaan kun siellä täytyy osata pitää persaukset alhaalla.

Mörkö ja minä

Oltiin ihmisiskän kanssa käymässä Turussa. Se on kotoa aika kaukana - joten sinne oli mentävä autolla. Autolla matkustaminen on ihan siedettävää, vaikken ympärille pysty katselemaan kun ei siellä tavaratilassa ole vieläkään ikkunaa.


Se siitä matkustamisesta. Aamulla varhain ihmisiskä alkoi pakkaamaan autoon tavaroita kotimatkaa varten ja jätti mut sisälle odottelemaan. Se ei huomannut, kun myöhemmin pääsin vähän varkain siihen pihalle. Siinä se ihmisiskä oli autoa pakkaamassa kun sitä kohti tuli sellainen tosi pelottava juttu. Kaikista ylimmäisenä sillä oli sellainen kirkas valo ja käsissä kasa jotain aseita tai pommeja. Tilanne oli siis uhkaava - joten mun oli syytä toimia - säikähtihän se ihmisiskäkin sitä aikalailla. Se mörkö tuli ihan kohti ja vaikka muakin pelotti ihan oikeesti, mä laitoin tassuihin vauhtia ja ryntäsin ajamaan sitä mörköä pois. Se heitti käsistään kaikki ne pommit ja muut pois ja rupes huutaman mulle ihan hirveästi. Siinä vaiheessa mun sydän pomppas ihan kurkkuun saakka, mutta kun kerran olin tälle tielle lähtenyt - piti se viedä sisukkaasti loppuun ja olihan siinä kyseessä mun ihmisiskän henkikin. Mä olin just valmistautumassa siihen viimeiseen ja ratkaisevaan loikkaan, kun tunsin ihmisiskän tiukan otteen ympärilläni - "Nyt Toffe lopetat!" 


No sitten Ihmisiskä sai aikansa keskustella sen mörkön kanssa silleen ihmisten tapaan ja pyysi mun käytöstä kovasti anteeksi. Mistä mä olisin voinut tietää mikä on lehdenjakaja? ja oliko sen pakko huutaa mulle niin rumasti?

Uimakoulussa ... häh!?

Ette muuten arvaa mihin ihmisiskä mut sunnuntaina vei! Uimakouluun - voitteko kuvitella - se vei mut - siis koiran - uimakouluun. Enkä mä alunperinkään olisi sinne lähtenyt, jos olisin tiennyt että mut viedään kouluun. Eiköhän näitä kouluja ole ollut nyt ihan tarpeeksi? Se sai mut houluteltua mukaan kun se sano, että me mennään kylpylään - tiedättehän sen mainoksen "Kylpylään Ikaalisiiiiin!"  Tossa kuvassa mä olen jo siellä "kylpylässä" odottelemassa (ja mitään tietämättömänä mulle järjestetystä yllätyksestä) 


Meitä oli siellä kaikkiaan kymmenen ja mun kanssa altaalle lähti Rocky, Iiris ja niiden äippä Emma sekä Poju. Iiris ja Poju oli mulle entuudestaan tuttuja. Rocky ja Iiris on mua tasan 2kk vanhempia. Poju oli viimeksi tavatessamme 8kk mua vanhempi, nii nyt se varmaan on sitten just sen verran enemmän vanhempi vieläkin.

Mun puolesta saa jäädä tonne!

Iiris oli jo vanha tekijä siellä altaallakin, kesällä sitä oli kuulemma vaikea saada vedestä pois. Iskä heitti mun lelun sinne altaaseen, vaikka mä olisin halunnut leikkiä sillä. Tuolta vedestä mun olisi sitten täytynyt hakea se - no sinnehän se jäi. Mä nimittäin ihan yllättäin muistin viime kesän siellä yhdellä mökillä - vesihän on sitä märkää ja mä meinasin siellä uteliaisuuttani hukkua ihan kahteen kertaan. Onneksi ihmisiskä oli mua silloin heti nostamassa ylös. 


Mutta arvatkaa mitä! Tällä kertaa ne laitto mulle sellaset liivit päälle ja ihan multa mitään kysymättä kantoivat mut ilmassa veteen, silleen ettei tassut osuneet ollenkaan maahan. Ja siellä vedessähän sitten se mun neliraajajarrutukseni ei toiminut ollenkaan. Ja mikä kaikkein hirveintä niin sitten se ihmisiskä jätti mut yksin sinne veteen sellasen ihmisen kanssa, jolla oli kuminen turkki ja lähti kävelemään altaan toiseen päähän! Jätti mut sen kumiturkin kanssa yksin!

Mä olisin halunnut tulla sieltä vedestä pois ihan heti, vaikka just siitä laidan yli, mutta se kumiturkki väänsi aina mun kulkusuunnan toisaalle. Mä en ehtinyt hirveesti kuunnella mitä sillä kumiturkilla oli mulle asiaa, mutta kuulemma se sitten loppupelissä meni oikeastaan ihan mukavasti. Ensin mulla oli hirvee kiire pois altaasta ja mä uin ihmisiskän mukaan "plaanissa" vähän silleen pystyssä kuin joutsen lähtiessään lentoon. No siinä mä sitten aloin jo vähän väsymään kun ei ollut mitään pitävää tassujen alla ja niinpä en jaksanut enää yrittää lentoon. Se kumiturkki sitten sanoikin, että nyt alkaa jo löytymään vähän tekniikkaa mukaan kun et enää panikoi.

No siitä innostuneena se otti multa kellukkeet pois. Vähän aikaa esteltyään se anto mun uida altaasta pois ihan ittekseen, vaikka olihan ihmisiskä siellä mua vastaanottamassa ja kehumassa. "Hyvä poika - hienoa Toffe!" onko se äijä ihan sekaisin, kun se ilakoi siellä altaan reunalla vaikka mä meinasin hukkua?.


Ja mitäkö sitten seuraavaksi? Epäilenpä, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaikka en mä tiedä keneltä se oikeesti on pois jos koira ei ui? (ei koiran tarvii uida vaikka on vesikoira!) Jos mä en ui, niin en mä sitten ole märkäkään, enkä mä varmaankaan uinnin jälkeen pyörisi roskissa - joten isäntäväellä olisi vähemmän vaivaakin. Miettiköön sitä ittekseen!


Pahinta tässä varmaan on se, että kaikesta huolimatta - tota - ehkä mun mielestä toi uiminen ei vältämätä ole ollenkaan pöllömpää. Ainakin Fenolla, Inezillä, Penulla ja Unnilla näytti olleen tosi hauskaa niiden allasvuorolla (linkki). Musta oli kiva seurata niiden puuhailuja kun ne oikein hyppi sinne altaaseen. Ihan samalla lailla kun mä silloin viime juhannuksena (linkki) Ties vaikka mä pyydän ihmisiskää viemään mut sinne uudestaan. Lähtisköhän vaikka velipoika Hyvinkäältä mukaan?

Jaa missäkö me sitten oltiin? No täällä

Onpa kaunista!

Täytyykö mun aina teitä odottaa!?
 Tulkaa jo!

Tää kuva on sieltä meidän vakireitiltä. Lunta on paikoin niin paljon että tällaisella pennulla on vaikea kulkea eteenpäin -onneksi ihmisiskän jäljissä on helpompi kulkea. Sillä on sellaiset lumikengät joilla se tekee mulle kulku-uraa. Toisinaan mua alkaa kyllästyttään se hidas eteneminen ja mä ohitan ihmisiskän. Lopulta - aika nopeastikin - palaan takaisin seuraamaan ihmisiskää. Eilen oltiin peruslenkillä melkein koko perhe. Ihmisveli taisi olla toipumassa mun synttäreistä - musta se tais haistakin vähän ihmeelliselle. Vaikka lunta onkin paljon, niin paljon on myös uusia hajuja joiden perässä on mukava mennä ja tutkia. 

Haloo! onks täällä ketään?

Mä en ole vielä kertonut ihmisiskälle, mutta musta tuntuu, että mä olen alkanut kuulla ääniä. Ihan kuin joku puhuisi mulle sieltä lumen alta. Välillä mun on ihan pakko käydä katsomassa kuka siellä oikein on.

Uusi vuosi

Pitkin viime viikkoa musta tuntui siltä, että olis tapahtumassa jotain ihmeellistä kun meidän ihmiset oli vähän niinku pistoksissa. Puhuttiin joistain raketeista ja pommeista. No eilenhän sitä sitten saatiin selko mitä ne pommit ja raketit on. Ihmisiskän kanssa olitiin tuolla pellolla katselemassa alkuillan välähdyksiä - se tais kävelyttää mut sinne umpihankeen ihan tahallaan kun aavisti, että mä ehkä haluaisin kovasti juosta niiden rakettien perään. Hyvin se arvas vaikka eihän siinä hangessa pystynyt mitään raketteja jahtaamaan, että se siitä. Puolilta öin sitten alkoi sellainen oikea ilotulitus, ja miksei olisi alkanut - tulihan mulle samalla 8kk täyteen - että kovasti vaan onnea mulle itselleni. Ei ne raketit mua hirveesti säväyttänyt, vaikka olishan niitä ollut kiva vähän jahdata.


Hyvää uutta vuotta vaan kaikille ja sisaruksille hyvää 8kk synttäripäivää!