5. heinäkuuta 2014

Ihan pökerryttävää puuhaa ...

Tänä kesänä ei oo kuulemma ollut tarpeeksi pölyttäjiä liikenteessä jotta tulis marjoja. Mä vähän ihmettelen tota, sillä mun laskujen mukaan toi meidän Mastodontti on ollut oikea sarjapölyttäjä. Sillä on ollut nyt kaksi tyttökaveria ja mun täytyy sanoa, että Fasu on hoitanut hommansa oikeen pieteetillä, ihan niin että enoakin oikein pyörryttää. Enoa ei tosin pyörrytä niin paljoa kuin Fasua, joka lakosi viimeisellä hyppykeikallan maahan kaikkensa antaneena.

"Noi riiuureissut on lähes epäinhimillisiä - pelkää nakuttelua eikä naatiskelua ollenkaan", Fasu puolustautui. Kuulemma narttu ei hetkeksikään anna sen siunatun rauhaa, vaan heti tulee läpsyttelemään takapuolellaan naamaan jos ei oo välittömästi hyppäämässä selkään ja heti pitäis vielä uudestaan. "Ota nyt noista nartuista selvää - ensin tulee hammasta jos ei hyppää selkään ja seuraavan kerran sitä hammasta tulee jos yrittää hypätä selkään - vähemmästäkin pientä poikaa kummastuttaa", Fasu pyöritteli päätänsä. "Ei kai se oo mikään ihme jos alkaa maailma pyörimään silmissä jos on viikon pois kotoa, syömättä ja aina on narttu läpsimässä kuonoon ja vaatimassa hoitoa?!" Mä vaan annoin niin kaikkeni...

2. heinäkuuta 2014

Nyt sattui Toffea leukaan ...

tai oikeammin anturoihin. Ihmisiskä on käynyt jo useasti rullaluistelemassa mastodontin kanssa ja nyt mäkin halusin mukaan. Mä en huomannut itse ollenkaan, eikä ihmisikäkään kuin vasta illalla kun pesi meidän tassuja. Fasulla ei ollu mitään vammaa, mutta mä olin onnistunut kuluttamaan molemmat etuanturat ihan sakkorenkaiksi. Nyt mä oon sitten tänään kulkenut sukissa etten mä nuolis niitä koko ajan. Tää taitaa tarkoittaa sitä, että mulle täytyy kai hankkia tossut, jotta mä pääsisin joskus uudestaan juoksemaan. Niin ja lisäksi, että mä oon agitauolla jonkin aikaa.

Nyt harmittaa - sekä mua että ihmisiskää. Mut mä oon ottanut kaiken ilon irti - mua halitaan ja rapsutellaan paljon enemmän kuin yleensä, eikä Fasu saa kaikkea huomiota.