Retiisi silmässä - nyt musta tais tulla konsultti

Ihmisiskä käytti tänään mua niissä testeissä, joiden tarkoitus oli varmistaa olisko musta sulhaseksi Wilmalle. Siellä lääkärissä ihmisiskä ensin täytti kaikenmaailman papereita ja sitten siihen tuli yks hoitaja, joka laittoi mun silmiin varmaan jotain sellaista tajunnanlaajentajaa. Tai ainakin se siltä vaikutti, kun näkymät alkoi oleen silleen aika psykedeelisiä. Yht'äkkiä kaikki alkoi oleen ihan sumeeta enkä mä enää nähnyt kuin hahmoja.


Siinä me sitten odoteltiin lääkäriin pääsyä odotustiloissa. Oli nimittäin pikkasen hankalaa kun ei nähnyt muita potilaita - niistä oli vain hajuhavainto. No enhän mä tarvii mitään näköhavaintoa, kun mähän tunnen kaikki vaikka silmät kiinni. Jotenkin vaan ei ollu intoa moikata niitä kaikkia, ja niinpä olin aika hiljaista poikaa.


Lopulta kuulin kun mun nimeä huudettiin. Lääkäritäti pyysi ihmisiskää nostamaan mut pöydälle ja sitten kohta jo sammutettiinkin valot. Ihan silleen varottamatta se lääkäritäti häikki mun silmiin sellaisella ihan mahdottomalla valonheittimellä, vähän sellasella mitä ihmisiskä pitää ulkona otsallaan. Ihmisiskä piti kiinni, joten ei siitä karkuunkaan päässyt. Vasen silmä tuli tarkastettua yhdessä hujauksessa, mutta oikean silmän kanssa sitten alkoikin tapahtua. Hmm-m, haa-a, hmm-m, harvoin on näin selvä tapaus! Ainoa mitä mä ymmärsin lääkärin sanovan oli "Retiisi silmässä - juu-u". Ihmisiskän mukaan se kyllä sanoi "oikean retinan ablaatio" 


"Harvoin näkee näin selvää tapausta!", sanoi lääkäritäti ja pyysi josko mä suostuisin näyttämään mun silmääni muutamalle muulle lääkärille - ne ei kuulemma valmistuis lääkäriksi ilman mun silmää. No kyllähän mä sitten siihen suostuin.


No valuvika mikä valuvika, mutta siinä meni sitten treffit tyttöjen kanssa kun se saattaa olla periytyvää. Kyllä mua nyt harmittaa, mutta tyttöjä varmaan vielä enemmän. Ihmisiskä sanoi mulle, että mun olis syytä ryhtyä totuttelemaan siihen ajatukseen, että musta tulee konsultti.


Ihmisiskäkin haluaa mainita jotain: Pentuaikana ihmettelin, miten Toffe meitä metsässä yms. ohittaessaan aina välillä törmäili meidän jalkoihin. Yhtälailla betoniporsaat yms. olivat vähän ongelmallisia toiselta puolen ohitettaessa. Nämä törmäilyt loppuivat aikanaan ja niitä pidettiinkin "pentuiluna", vaikka käytiinhän niitä silmiä lääkärissäkin näyttämässä, ilman virallista peilausta tosin. Nyt selvisi, että tämä näköongelma oireilee pentuaikana juuri näin. Kun sitten ikää ja kokemusta karttuu, korvaa koira puutteen muilla aisteillaan. Toffesta näkövammaa ei huomaa mitenkään - vauhti niin agi-radalla kuin metsässäkin on suorastaan lentävää. Heppu pääsee siis suunniteltua nopeammin konsultiksi ...

Iskä ja Mummi

Iskä, Mummi ja Mä

Iskä ja mummi kävi meillä. Heti ekaks mä kerroin iskälle ja mummille miten hienosti me pärjättiin pikkuveikan kanssa Hyvinkäällä. Mä itkin mummille, että Tarro pyyhki mulla pöytää mennen tullen. Mummi oli meistä tosi ylpeitä ja se sanoi, että ne ties iskän kanssa, että me pärjätään Tarron kanssa luomuperrojen sarjassa hienosti ja lisäks ne sanoi, että "Älä Toffe välitä, vaikka Tarro sut voittikin - ens kerralla siellä saattaa olla tuomari joka tykkää rääpäleistä". Joo hei tosi kivasti sanottu, mut se olikin kuulemma jotain sarkasmia. 


Mun isäsuhteeni on ollut hieman vaikea, kuten tarkkaavaisimmat tän blogin lukijat jo tietävätkin, mutta nyt kun iskästä on tullut konsultti, meillä meni heti paremmin. Iskä tyytyi vain pörisemään mulle ja koska mä osaan jo lukea koiraa niin mä ymmärsin olla menemättä liian  lähelle. Ekaks me mentiin lenkille metsään ja pelloille ja siellä me intouduttiin iskän kanssa ihan riekkumaankin kahdestaan ilman että iskä pöris mulle yhtään. Iskä tosin on vähän tosikko ja siksi parhaimmat jutut mulla olikin mummin kanssa. Mummi rules ja se jaksaa vielä heiluakin!


Mentiin perhepotrettiin meidän alapihalle ja tehtiin me siellä vähän keppejäkin. Iskä ja mummi menee kepit tosi hienosti, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että mulla oli kyllä vauhti kohdallaan. Se perhepotretti on tossa ihan ekaks.


Lopulta mentiin meille sisälle ja me jatketiin mummin kanssa mukavia leikkejä. Iskä tyytyi pöriskelemään mulle aina välillä, mut ei se mua haittaa, ihan mukava se kuitenkin on. Mummi ja iskä paijautti itseään meidän ihmisillä, mutta mä otan vahingon takaisin sitten illalla. Musta oli tosi kivaa että iskä ja mummi kävi. Pitäis vaan nähdä useammin - ihan kuten sisaruksiakin.

Pidä ittes miehenä!

Kaunis Poika poseeraa!

Pidä ittes miehenä! - nimittäin pikkuveli Tarro jota nykyisin kutsutaan nimellä "Kaunis Poika" Oltiin pikkuveikan kanssa Hyvinkään Ridasjärvellä näyttelyssä. Mä olin erittäin hyvä ja Tarro oli joku eri juttu. Lisäksi Kaunis Poika se keräs jotain hempeitä tyttömäisiä värejä, kun mä keskityin miehekkään siniseen. Joten pidä hei Kaunis Poika ittes miehenä! No onnee sulle kuiteski!


Tuomari oli sellainen mies joka puhui ihan ihmeellistä kieltä. Ihmisiskä kuitenkin osasi mulle kertoa, että sen mielestä mä olen liian pieni ja kevyt koira. No oho - pitääkö muka olla oikein Puolasta tuotu tuomari, että ton osaa sanoa? Ihmisiskä näkee sen otsallaankin. Mun pää on kuulemma sopusuhtainen, niska/kaula oikean pituinen. Sitten se sanoi, että mulla on "weiche ruecke" eli pehmeä selkä - mitähän sekin sitten tarkoittaa? Runsas rinnansyvyys, keskikokoinen luusto. Miten muka pieneksi mainitulla koiralla voi olla keskikokoinen luusto? Hei jotain johdonmukaisuutta - saanko pyytää!? Hyvä kulmat kuulemma löytyy vaikka vielä hoikaksi lopulta mainitaan.

Kauniit Pojat rivissä

Oli siellä toinenkin mun kamuista, nimittäin Trivi ja sekin on sellainen Kaunis Poika. Trivi tais olla tosin sellainen Oikein Kaunis Poika jo ennestään. Tossa ne meidän Kauniit Pojat on samassa kuvassa.


Lähdettiin sitten ton mun pikkuveikan kanssa vähän riekkuun hiekkakuopille siihen ihan lähistölle ja kyllä meillä oli mukavaa. Paitsi, että Tarro taas piti koko ajan keppiä eikä antanut sitä mulle ollenkaan. Enkä mä oikeastaan yrittänyt sitä siltä oikein viedäkkään kun mä ajattelin, että paistatelkoon nyt sitten parrasvaloissa koko päivän.

Tarro ei anna mulle keppii!

 Sitten Tarro joutu lähteen kotiin ja mä jäin vähäks aikaa uimaan

Kekekekekekekekekekekekeke!