Onko vesikoiran pakko uida? a.k.a Päijät­-Hämeen vesiäiset uimassa

Seuraava juttu on vähän tämmönen erilainen juttu, kun tää tapahtuma on ollut jo aikoja sitten. No tän mä naputtelin tota meidän Vesikoirat ry:n Vesipostia varten ja julkaistu siis nyt toukokuun numerossa.

Meidän isännät ja emännät päättivät lähteä Hyvinkään uimalaan juhlistamaan meidän alueen vesiäistreffien 5v synttäreitä. Meidän porukka on aika iso ja aktiivinen vaikkei me aina koko porukalla kokoonnutakaan. Meitä on siinä porukassa lagottoja, perroja, portugeesejä ja eksyyhän siihen porukkaan aina välillä joku ehdokasjäsenkin. Isolla porukalla kyllä nytkin mentiin, vaikkei meistä kaikki mukana olleetkaan. Tää poppoo on siis tapaillut jo hyvän aikaa ennen kun mua edes oli ja onpa tässä muutama kamu ikäväkseni ehtinyt vaihtaa maisemaakin sinne vehreämmille niityille, jossa uroksille riittää narttuja ja jossa narttujen vaivana ei oo yhtään urosta. 

Siinä samalla oli hyvä haukkua vähän kuulumisia ja miettiä oikeesti syntyjä ja syviä. Mä oon nimittäin niin monesti miettinyt sitä miksi meidän vesikoirien on pakko uida. Onko meidän pakko uida vain siksi kun me ollaan synnytty vesikoiriksi? Mua ei nimittäin olis yhtään huvittanut lähteä talvella uimaan ja Fasu taas - no se on Fasu eikä se tajuu mitään ja lähtee sinne minne muutkin. Mitä jos mä olisin syntynyt vaikka Bichon Friseksi? Olisko ihmisiskä aamulla ennen lähtöä mankunut mulle, sillä sellasella ärsyttävällä miehelle sopimattomalla äklösiirappisella väpäjävällä äänellä siinä tapauksessa ihan samoin? Toffee-e! Toffee-e! Kohta lähdetään uimaan, hei uimaan, kohta lähdetään uimaan! Onko hei kivaa - onko - hei nyt mennään uimaan! Vesikoirat on kovia uimaan - kohta sulla on tooo-si hauskaa! No ei tod oo kiva, sanon minä! Mä olisin mieluummin jäänyt kotiin - Toffe ui nääs vaan kesällä - eikä silloinkaan huvikseen.

Tässä osa meidän porukasta
tutustumisnuuskutuksessa

Reissuun oli lähtenyt mukaan Elda ja sen pentu Pihka, Feno, Hilma, Mea, Bentley, Milo, Helmi, Fii, Alli, Cria, Soni, Saga, Poju, Penu, Inez, Viva, Fasu ja mä. Joo ja oli siellä kans sellanen wannabevesikoirakin, Nessi - parson. Mä olin tässä vaiheessa jo vähän leppynyt ihmisiskälle ja niinpä mä suostuin tulla seuraamaan laidalta muiden uintia. Eldan kanssa katseltiin kun sen Pihka vauva sai sellasen pentuhöntsähepulin ihan heti aluksi - no on noi pennut aika hauskoja! Samaan aikaan oli uimassa myös Hilma ja Mea, joita mä jouduin opastamaan altaasta pois. Ne oli nimittäin möksällänsä tottuneet tikkaisiin, mut eihän siellä sellasia ollu! Rohkeesti vaan sitä ramppia ylös tytsät!

Feno - meidän porukan Grand Old Lagotto
tikkaa menemään kuin nuorena!

Fii, mun salarakkaan tyttö, ui tyttömäiseen tapaansa samalla kun veljekset Bentley ja Milo riekkuivat kuten vajaa 7kk ikäisten kollien pitääkin, Cria 2v taas näytti pojille mallia kuinka käyttäydytään - samaa jatkoi myös Soni, joka ui rauhallisesti ja arvokkaasti pitkin vedoin allasta päästä päähän - ja hyvä niin koska ryhmän juniori Alli oli samassa ryhmässä. Alli oli muuten porukan iloisin ja reippain! Siinä on muuten arvokkuus kaukana kun me Fasun kanssa ollaan uimahommissa - silloin ei uimarannalla kohta oo enää ketään muita kuin kuurot.

Edellisten tultua altaasta ylös Poju hyppäsi samoin tein pallon perään ja taisi siinä samassa imaista mukaansa Inez- rouvankin. Kuului vaan sellainen läiskähdys kun Innez pomppasi altaaseen  ja vesi nous ihan kattoon saakka. Inez on sellainen hyppyspesialisti - se ei varmaan osaa mennä veteen hyppäämättä. Mahtais se olla hauskan näköistä jos yrittäis mennä rannasta hyppäämällä veteen! No kyllähän mä oon kesällä sen kanssa käynyt uimassa ja tiedän ettei se rannasta mihinkään veteen hyppää. Oli siinä sitten Saga ja Inezin Penu rakaskin samassa ryhmässä, mutta ne vähän jäi näiden kahden aikaisemman roiskeiden taakse.

Joo no tähän saakkahan uimahallissa olikin ollut suht hiljaista - sitten oli mun, Fasun ja Vivan vuoro.  Fasu on ihan kauhee pitään meteliä, ja sillä on joku ihme pakkomielle saada aina dami multa pois ja viedä se pois rantaan. Mä olin päättänyt, että mä en sinne altaaseen Fasun hukutettavaksi mene ja aika kauan mä sainkin pidettyä päätöksestäni kiinni, mutta sitten ihmisikä piti Fasua kiinni ja heitti altaaseen mun suosikkidamin. Mä huomasin vasta ihan liian myöhään mitä mä olin tekemässä ...

Se tuli pyytämättä ja yllätyksenä kuin Jäätteenmäen faksi

Mastodontti laukkaa ...

Ihmisiskä löysi varaston kätköistä rullaluistimensa ja päätti lähteä lenkille. Mä olisin halunnut mukaan, mutta koska mä olin just palannut mun omalta reissultani, päätti ihmisiskä jättää mut rangaistukseksi kotiin. Mä olin aikaisemmin lähtenyt pihasta vähän reissuun, kun nuo puutarhassa vapaana juoksentelevat puput saivat mut sellaselle kevätmetsästystuulelle.

Tossa pätkässä ne on jo tulossa takaisin kohti kotia ja näemmä mastodonttikin on saanut purettu pahimman juoksuintonsa. Itseasiassa siinä kävi just niin kun mä ajattelinkin... Niiden vauhdinjako epäonnistui, aluksi täysiä ja sitten totaalinen romahdus. Mä vähän luulen, että lopuksi ne varmaan vaan kävelivät...

Kisanomaista harkkaa vai harkanomaista kisaa?

Pennalan teollisuusalue, Päijät-Hämeen Agilityurheililjoiden viralliset iltakisat, hiekkakenttä, viilentyvä ilta, kivat kaverit, kakkukestit (mä en saanut), pari agirataa, kontaktit ontuu - näistä on tämä juttu tehty.

Käytiin siis ihmisiskän kanssa juoksemassa pari Esa Muotkan rakentamaa rataa. Ei mitään sellaista vaikeata mistä me ei ihmisiskän kanssa selvittäisi. 

Toffe laitetaan lähtöruutuun, ohjuri (Ihmisiskä) menee kakkosesteen taakse aloitusasentoon. Hyppy - rengas - hyppy - mä olen niin elementissäni - lukitsen putken ja singahdan sisään ja sieltä ulos A-esteelle. Mun kierrokset alkaa olla ihan täpöllä. A-esteeltä ei tule kontaktivirhettä, mutta en millään malta pysähtyä 2on2off edes hetkeksikään. Näen silmäkulmasta (tais siis näkisin silmäkulmasta jos näkisin oikealla silmällä mitään), että ihmisiskää harmittaa. Putki edessä - sinne varmaan siis seuraavaksi! Kyllä - oikea valinta - Toffe on liekeissä. Nyt nupit kaakkoon ja lisää kierroksia koneeseen. Mitä nyt? Ihmisiskä on jarruttamassa putken jälkeen! MITÄ!? Aaarhg - kepit! Nelitassujarrutus viimetinkaan - kep-kep-kep-kep ja kepit menee loistavasti. Okei - täytyy myöntää, että ilman tota ihmisiskän jarrutusta mä en olis saanut itseäni taipumaan ekaan keppiväliin vaan olis mennyt pitkäksi. Kepeiltä putkeen ja putkesta keinuun. PINTA! Mitä? tähän? Kuule ihmisiskä, ei tää maailma silleen toimi, että aina kiireessä pysähdyttäis 2on2off johonkin pinnalle. Ei se vaan toimi silleen. Nyt on vaan mentävä kiiruulla eteenpäin! Onneksi ihmisiskä on jälleen kartalla ja pelastaa - kielto oli lähellä seuraavalla hypyllä, mutta ihmisiskän ohjauksella selvittiin siitä. Hyppy - hyppy - putki - hyppy - mä vedän niin täysiä kun ikinä pääsen. Kone käy kuumana ja kierrokset siellä mittarin punaisella alueella. Puomi - pituus ja maali - voiko tää olla tän helpompaa. Kiipee! no kiipeen kiipeen - ei tarvii huomauttaa - tää on nyt selvää kauraa! PINTAAA! Älä sä huuda siellä mä hoidan tän! PINTA! häh - taasko? - ei kerkee - tuuksä sieltä vai et! Vilkaisen oikealle taakse missä ihmisiskä kuuluu olevan ja ARGH? mistä toi pituus tosta nyt tohon eteen tuli - lähden hyppyyn ja huomaan, että tää linja vie suoraan esteen etummaista merkkiä päin. Kohta sattuu. Ilmassa saan kuitenkin väistettyä tolpan. Viimeinen hyppy - MAALI! SE ON TÄSSÄ! mun toinen nolla! Vilkaisen taakseni ja valmistaudun heittämään ihmisiskän kanssa "high five" - ihmisiskä on järkyttyneenä paikallaan. Sit se kysyy multa miksi mä hyppäsin ton pituuden tuolta tolppien välistä? Häh? Niinhän se pitääkin? "Joo-o", sanoo ihmisiskä, mutta ei mielellään noiden kulkusuunnassa peräkkäin olevien tolppien välistä ....

Toisesta radasta ei sitten tullut juuri mitään kerrottavaa jälkipolville, paitsi että ihmisiskä oli laittanut tavoitteekseen osata ohjata yhden vaikean kohdan - ja totta vieköön niinhän se sai sen tehtyä. Putki antoi suoraan kohti muuria, mutta kerrankin ihmisikä oli oikeassa paikassa napa oikeaan suuntaan ja mä tiesin, että piti taittaa vahvasti vasemmalle kohti keppejä! Hyvä ihmisiskä!

Kuten huomaatte, mun kommentoinnin sävy tota ihmisiskää kohtaan on muuttunut. Mä olen nimittäin kuullut sellaisesta positiivisen vahvistamisen metodista. Täytyy kuulemma kehua onnistumisista ja luoda sellasta hyvää tsemppihenkeä. Se näyttää toimivan! Ja täytyy mun vielä myöntää, että noi mun pinnat ei ollu tänään sellasta mitä mä joskus harkoissa olen tehnyt ...

Nahka- ja karvaemon kanssa metsäretkellä

Oltiin Isabellen, äipän, Sallan ja Fasun kanssa vähän eräilemässä Evolla. Oli huisin hauskaa. Mä luulen, että se eräkämpän ympäristö ei ole enää entisensä meidän vierailun jälkeen. Isabelle veti joukkoa, kun me kolmestaan Fasun kanssa kirmattiin ympäri maita ja mantuja. Talon ympäri - saunan ympäri - laiturille - veteen ja kaseikkoon - ja sitten sama uudelleen ja uudelleen. Äippä ja Salla katsoi meitä vähän paheksuvasti, mutta se on kai äitien tehtävä.

Käytiin sitten sellaisella metsälenkilläkin jossa oli mulle jos jonkinlaisia uusia hajuja. Ihmisiskä sanoi menevänsä sinne uudestaan Fasun kanssa kunhan oppii sillä pyssyllänsä osumaan johonkin. Fasun tehtävä on kuulemma sitten noutaa se saalis ihmisiskälle, kun ei se itse jaksa. Mä luulen, että ihmisiskälle olis kyllä helpompaa ja halvempaa käydä hakemassa se riista vaikka Lahden Kauppahallista ...

Me kaikki tehtiin verijälki, eikä meillä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Fasukin sai itseluottamusta rutkasti lisää, eikä enää viimeisen makuun jälkeen kysynyt ihmisiskältä apuja ollenkaan, vaan meni varmasti kohti kaatoa! Hyvä Fasu, kyllä sustakin vielä joskus tulee Toffe - enon kaltainen jäljittäjä! Isabell teki jälkeä vähän eri tyyliin kuin me perrot, mutta löysi tosi hienosti kaadolle ilmavainulla!

Yöksi ihmisiskä laittoi meidät häkkiin kun halusi nukkua rauhassa - se kun arveli, että me oltais vaan kiusattu Isabelleä. Mua ja ihmisiskää nukutti oikein hyvin. mutta toi meidän mastodontti ryhty heti auringonnousun jälkeen ulisemaan pissahätää tms. Ja niin me sitten jouduttiin vähän viiden jälkeen autoon loppuyöksi. Siinä autossa me sitten kuunneltiin kun joka puolelta kuului teerien soidinpuputusta. Fasu aatteli, että puputtakoon rauhassa niin on ihmisiskällä sitten syksyllä jotain ohiammuttavaa ...

Hyvä me! Hauskaa oli. Tytöille iso kiitos!

Jotkut kutsuu sitä vapuksi ...

... mutta minä kutsun sitä SYNTTÄRIPÄIVÄKSI! Näpsäkkäimmät pystyy kuvasta päättelemään montako vuotta mulla on nyt mittarissa. Kylläpä aika rientää - jne. jaada jaada - koira parhaassa iässä, ja niitä muita latteuksia. Mutta missä se mun lahja?

 Synttäripäivän kunniaksi sain ihan ikioman kakun johon ei Fasulla ollut mitään lupaa koskea. Kiltisti se odottikin kun mä sankarina aloitin ekana ton kakun tuhoamisen. Hyvää oli! 


Toi kuva on musta aika hassu - ihan kun mun pää olis jumalattoman iso! Pyytää tota ihmisiskää tekemään sitten ihan mitä tahansa niin ei tuu hyvää jälkeä. Miten ihmeessä se saikin musta otettua tollasen kuvan jossa mä näytän ihan sellaiselta auton kojelaudan päälle laitettavalta matkamuistolta joka muuten pysyy paikallaan mitä nyt sitten pää heiluu ees-taas ihan holtittomasti. On se vaikeeta.

Synttäripäivä meni muuten ihan tavallisesti - ei mitään ihmeempää edes sen suhteen, että syötyään synttärikadun toi mastodontti alkoi haisemaan niin pahalta, että meidät molemmat ajettiin olohuoneesta pois.

Onnea sisaruksillekin!