Sallan kaa ...

No lopulta mullekin tuli uni silmään silloin toissa iltana. Aikanihan mä siinä Sallalle yritin oven takaa huudella, mutta ei sitä sitten ilman vastausta viitti itekseen elämää pitää. Ja äiskälle vaan tiedoksi, että mä oon jo iso poika ja mä osaan käyttäytyä, että Joojoo!


Sallan kanssa on ollut todella hauskaa - aamuisin me saatellaan noi meidän ihmispennut kouluun kunhan on ensin valvottu että ne syö aamupalansa. Aamupala on päivän tärkein ateria - sitä mä oon yrittänyt sanoa Sallallekin. Tänä aamuna ihmisiskä laittoi meille naksujen sekaan samaa purkkilihaa kuin eilen illallakin. Aivan kuten eilenkin, mä jouduin syömään keittiön toisessa nurkassa. Sallaa varmaan vielä vähän jännittää meillä, kun se ei ole kovin paljoa syönyt - vai onko se sellainen tyttöjen tapa napsia sieltä lautaselta vaan silleen valikoiden ja sit sanoo "Mä oon hei niin täynnä - mä en jaksa enää siis yhtää". Joka tapauksessa mä olin tänä aamuna ihmisiskän ajatustakin nopeampi. Ensin mä söin sen mun satsin ja sitten ennen kuin ihmisiskä huomasikaan mä singahdin sinne Sallan hylkäämälle kupille. Ja mitä siellä mua odottikaan! Salla toi mukanaan ihan maailman parhaan hajuisia naksuja - mä oon killittänyt niiden perään ihan siitä asti kun mä haistoin ne kun Salla tuli meille. No Salla oli siis syöny ne purkkilihat, mutta suurimman osan naksuista se oli jättänyt. Siinä vaiheessa kun ihmisiskä tajusi, että mä oon siellä Sallan kupilla oli jo myöhäistä - naksut oli mun navassa. Napakka röyhtäisy perään ja äkkiä ihmisiskän kiukkuisen katseen alta karkuun.

Eilen illalla me käytiin lenkillä siellä pellolla. Mua ihan hengästyttää toi Sallan nopeus. Se on jo matkalla kun mä tajuan, että olis jostain jotain haettavaa. En tiiä kuinka monta kertaa peräkkäin Salla sai sen pallon ekaks haltuunsa, mutta koska mua jurppi se niin älyttömästi niin en mä sitä palloa sitten enää luovuttanutkaan heitettäväksi - se on mun ny!


Salla on niin nopee, että ei siitä melkeen ehdi saada kuvaakaan. Sallalla on sellainen räjähtävä lähtönopeus - vähän niinku raketti. Me ollaan molemmat tosi tottelevaisia ihmisiskälle. Aina kun se huutaa "Hihna" niin me mennään sen luo. Se on ihan hyvä tyyppi kun ei se huuda tota hihnaa ku vaan sillon kun oikeesti tarvii.

Sit ku me päästiin meidän kotipihaan niin ihmisiskä heitti meille lumipalloa vähän aikaan. Toi Salla on siinäkin tosi taitava - se löytää sen lumipallonkin ihan helposti sieltä hangesta. Vähän mua ärsyttää kun se löytää sen niin paljon mua nopeammin - heitti ihmisiskä se lumipallon sitten ihan mihin tahansa. Tossa kuvassa Salla auttaa mua löytämään sen pallon. Salla vaan ei tienny että mä olin hyppinyt jo sen pallon päällä etutassuillani, että se pallo menis hangen alle piiloon - ei sen tarvii kaikkee aina ekaks löytää.

Ihmisiskä väittää, että mä olisin kateellinen Sallalle. Mistähän se on sellaista saanut mieleensä? Mä olin vaan vähän väsynyt päivän riekkumisten jälkeen. Salla saa mun puolesta olla ihan rauhassa meidän ihmisten rapsutettavana yksikseen. En mä yhtä siskolikkaa pelkää - ja ens yönä mä en anna sen nukkua mun sängyssä.