23. tammikuuta 2011

Mörkö ja minä

Oltiin ihmisiskän kanssa käymässä Turussa. Se on kotoa aika kaukana - joten sinne oli mentävä autolla. Autolla matkustaminen on ihan siedettävää, vaikken ympärille pysty katselemaan kun ei siellä tavaratilassa ole vieläkään ikkunaa.


Se siitä matkustamisesta. Aamulla varhain ihmisiskä alkoi pakkaamaan autoon tavaroita kotimatkaa varten ja jätti mut sisälle odottelemaan. Se ei huomannut, kun myöhemmin pääsin vähän varkain siihen pihalle. Siinä se ihmisiskä oli autoa pakkaamassa kun sitä kohti tuli sellainen tosi pelottava juttu. Kaikista ylimmäisenä sillä oli sellainen kirkas valo ja käsissä kasa jotain aseita tai pommeja. Tilanne oli siis uhkaava - joten mun oli syytä toimia - säikähtihän se ihmisiskäkin sitä aikalailla. Se mörkö tuli ihan kohti ja vaikka muakin pelotti ihan oikeesti, mä laitoin tassuihin vauhtia ja ryntäsin ajamaan sitä mörköä pois. Se heitti käsistään kaikki ne pommit ja muut pois ja rupes huutaman mulle ihan hirveästi. Siinä vaiheessa mun sydän pomppas ihan kurkkuun saakka, mutta kun kerran olin tälle tielle lähtenyt - piti se viedä sisukkaasti loppuun ja olihan siinä kyseessä mun ihmisiskän henkikin. Mä olin just valmistautumassa siihen viimeiseen ja ratkaisevaan loikkaan, kun tunsin ihmisiskän tiukan otteen ympärilläni - "Nyt Toffe lopetat!" 


No sitten Ihmisiskä sai aikansa keskustella sen mörkön kanssa silleen ihmisten tapaan ja pyysi mun käytöstä kovasti anteeksi. Mistä mä olisin voinut tietää mikä on lehdenjakaja? ja oliko sen pakko huutaa mulle niin rumasti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!