Huvipuistossa

Pikkuihmiset olivat jo jonkin aikaa vinkuneet ihmisiskälle matkasta Särkänniemeen - niinpä sinne sitten mentiin. Automatka meni oikein mukavasti - ihmisiskällä oli sellainen puhuva laatikko, joka ohjasi meidät perille. Oli muuten perin ärsyttävää - aina kun oli saanut unenpäästä kiinni niin se sama tympeä ääni antoi ajo-ohjeita. "Tee U-käännös heti kun voit", "Ota neljäs erkanemiskaista", "Tee sitä ja tee tätä". Miksei ihmiset käytä nenäänsä kuten me?


Särkäniemessä oli paljon ihmisiä - erityisesti ihmispentuja. Kotona minua kielletään näykkimästä kun haluan jotain, mutta minkä ihmeen takia ihmiset sallivat sen sitten ihmislapsilta. Näin kamalan monta ihmispentua roikkumassa äitiensä tai isiensä vaatteissa vaatimassa milloin mitäkin. "Haluan hattaran - HALUAN!", "Haluan jäätelön - HALUAN!" Meikä jos tekisi noin niin kyllä kieltäisivät jämäkästi. Meidän ihmispennut käyttäytyivät paremmin - melkein kukaan ei vikissyt - ainakaan hirveästi.


Mitä huvipuistossa voisi syödä? Maassa on kaikenlaista kivaa, mutta jostain kumman syystä minua estetään syömästä niitä. Yhden kerran ihmisiskä ei huomannut, että joku oli jättänyt jäätelön loput penkin alle. Ai että se olikin hyvää! Lopulta kuitenkin minulle laitettiin kuppiin taas niitä kirottuja naksuja - vähänkö minua kiinnosti niitä syödä kaikki ne tuoksut siinä ympärillä. Lopulta pakotin ihmisiskän syöttämään minua kädestä.


Missäs koiran pitäsi käydä asioillaan huvipuistossa? Ihan siinä keskellä kaikkea vai? No onneksi ihmisiskä löysi minulle sitten sellaisen mukavan rauhallisen paikan ja läntin nurmikkoa - ja kyllä sitten taas kelpasi matkaa jatkaa.


Tapasin siellä muutaman koiran - tosin ihan kaukaa vain. Ihmisiskä ei vienyt minua niiden lähelle ollenkaan - paitsi sen yhden jota se ei huomannut ajoissa. Minä nimittäin pelkäsin sitä pientä valkoista - mutta taisi sekin sitten pelätä minua, kun kerran aloitti sen hirveän huutelun. Pakkohan minunkin oli huudella sitten takaisin.


Ja voi että minulla oli siellä puistossa tylsää - mitään ei saanut tehdä. Piti ainoastaan maata paikallaan ja sosiaalistua - no voi hyvää päivää! Onneksi ihmisiskän kanssa lähdettiin ennen muita tekemään vähän lenkkiä ennen kotimatkaa. Mentiin metsään kävelemään ja kuvittelin, että nyt olisi sitten keskitytty meikäläiseen. Ja vielä mitä! Ihmisiskä otti puhelimensa esiin, käynnisti geokätköilyohjelman, ja sitten etsittiin pakastusrasioita metsästä. Se oli oikeastaan kyllä aika hauskaa, nyt olen löytänyt kaksi geokätköä. En ollutkaan ihmisiskän kanssa ollut aikaisemmin "kätsäämässä". Uusia reissuja odotellessa!


Oltiin matkalla takaisin autolle, kun vastaan tuli sellainen sähisevä rouvaihminen, en tiedä mitä se yritti, mutta minun oli ihan pakko haukahtaa sille pari kertaa rumasti. Ihmisiskä jatkoi tyynesti matkaa autolle, vaikka se sähinä minulle takaisin huutikin "Tommoset räksyt minä heitän järveen, jos vielä lähelle tulee" Jos en olisi ollut hihnassa, niin olisin kyllä haukkunut tuollaiset sitruunat itse järveen. Ja sitä paitsi mä osaan uida.