Kuitenkin!

Onkohan mulla joku melkeen yksvuotiaan syndrooma, kun mä en oikein jaksa uskoa itseeni? Kaikista odotuksistani huolimatta, mut hyväksytiin Agility-kouluun. Varmaankin se mun väläyttämäni hymy siinä hypyn aikana vakuutti tuomariston.


Anyway - taas sitä sitten mennään ja mitähän siitä sitten tuleekaan? 


Ai juu - nähdään kaikkien sisarusten kanssa ennen kesää. Nyt ei Tarron sitten tarvii leveillä agility-jutuilla yksin ... Ihmisiskä tosin kertoi mulle, että me mennään sisarusten kanssa metsään harjotteleen jotain jälkiä. Ihmisäiskän mukaan mun ei tarvitsis yhtään enää harjoitella. Osaan kuulemma tehdä jo riittävän hyvin jälkiä esim. olohuoneen ikkunaan kun töllöttelen ikkunasta milloin mihinkäkin suuntaan. Mä en oikeestaan ymmärrä mikä sitä siinä korpee, kun mä kuitenkin aina välillä nuolen ne ikkunat ihan puhtaaksi!


Ai juu II, mä huomasin just, että mun täti saa pentuja kesällä. Mistral / Mistralille pentuja. Aika jännää, mä olen muuten menossa hoitamaan niitä heinäkuussa - auts!. Toisaaltaan ehkä Mistral ei anna mun kuitenkaan hoitaa niitä pentuja ja keksii mulle jotain muuta huolehdittavaa

Pääsykokeissa

Oltiin ihmisiskän kanssa pääsykokeissa. Ne testasivat olisiko ihmisiskästä viemään mua agilityn alkeiskurssille. Ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, mä luulen, että ihmisiskä mokas koko jutun. Mä en voi ymmärtää miksi mut aina viedään toisten koirien seuraan ilman, että mä saan leikkiä niiden kanssa. Siellä testissä oli mukana myös Ines - enkä mä saanut leikkiä edes sen kanssa.

Ensin ne kävi juttelemassa mun kanssa vähän mitä mieltä mä oon tosta ihmisiskästä. No mä kerroin niille, että mä olen vähän kyllästynyt, kun se aina vie mut kouluihin ja koulut on ihan tyhmiä. (sen mä olen kuullut ihmissisaruksilta).

Sitten ne käski meidät pujottelurinkiin, ja tätä mä en ymmärtänyt pentukoulussakaan - toiset koirat tulee tarkoituksella härnäämään, mutta siihen ei saisi reagoida mitenkään - eihän ne ihmiset edes ymmärrä millaisia solvauksia me heitellään toisillemme. Ole siinä sitten nätisti.

Seuraavaksi ihmisiskää pyydettiin leikkimään mun kanssa - no eihän se leiki mun kanssa koskaan! Pihallakin mä yritän kovasti saada sitä leikkimään mun kanssa, mutta aina se valittaa mulle; "Jos et kuule Toffe tuo sitä ja tätä tänne mun luo ja aina vaan juokset karkuun, niin tää loppuu tähän!" Varsinainen raukkis - koskaan se ei yritä saada mua kiinni. No nyt se sitten päätti "leikkiä" mun kanssani ja ärsytti mua heiluttamalla MUN lelua mun edessä. Aina kun olin saamaisillani siitä kunnolla kiinni, niin eikö se laittanut sitä sitten selkänsä taakse! Lopulta sitten se antoi mun vähän retuuttaa sitä tipua, mutta ei se sitä mulle sitten vieläkään antanut.

Viimeiseksi testattiin sitä miten omistaja osaa houkutella koiraansa hyppäämään esteitä. Sen mä vaan sanon, että jos siitä hypystä jää kiinni meidän pääsy sinne kouluun (vaikka en mä enää kouluun haluaisi) niin on sitten kumma. Kaikki muut löntysteli esteelle ja hyppäsi silleen "lömps" just ja just riman yli. Meikäläisen suoritus oli kyllä vertaansa vailla, vaikka itse sanonkin. Reipas ponkaisu metriä ennen ... ja valtaisa hyppy. Se hyppy vei mut suorastaan liihoitellen esteen yli. Ja jos siinä olisi ollut kamera kuvaamassa, niin mä olisin sen hypyn aikana kerennyt kohentamaan turkkiani ja vetämään naamalleni suloisimman poseerauksen ikinä - ja vielä olisi ollut aikaa tehdä täydellinen alastulo. Juu ja aivan varmuuden vuoksi tehtiin se vielä toisenkin kerran. Hyppyjen jälkeen mä sain ihmisiskältä sen tipun ihan kokonaan itselleni - ja ajattelin heti varmistaa, ettei se vie sitä multa. Sivusta katsoen joku olisi voinut - ja tulkitsikin - jutun ihan väärin. Teknisesti ottaen nimittän saatoin ehkä - nippanappa - olla karkumatkalla, mutta näin niiden ihmistätien yllättyneet ilmeet ja kuulin niiden opastavan äidillisesti ihmisiskää "Sä saat sen varmaan kiinni namilla!!!" Mä huomasin, että Ihmisiskä oli suorastaan jäätynyt paikalleen ja sen ilmeestä näki "Toffe tää juttu nyt kyllä kaatu tähän!" Ensin mä ajattelin jatkaa matkaa kunnes mä saisin ihmisiskän kerrankin kunnolla "lämpiämään" mun leikkeihin ... mutta sitten mä kuulin kun se sanoi "Toffe - KII-TOS!" ja ojensi kättään. En mä ole tota koskaan aikaisemmin varsinaisesti ottanut kuuleviin korviini, mutta nyt mä näin sen epätoivon ja ajattelin armahtaa ... no olihan se siten onnellinen kun mä annoin sen mun lelun sille.


Mä vähän luulen, että mä olen liian hyvä, eikä mua siksi oteta kurssille - tai jotain sellaista ;-)

Töissä

Mä olin kolme päivää ihmisiskän mukana töissä. Mun vastuualueena oli vartionti, eli mä en saanut päästää ketään lähelle. Musta mä hoidin tehtäväni oikein mallikkaasti - kukaan ei päässyt yllättämään meitä. Ihmisiskän työkaveri kertoi saaneensa musta koirakuumeen. Mä en kyllä omasta mielestäni ole kipeä.

Illalla mentiin sellaiseen taloon jossa ihmiset käy nukkumassa, joo mä nukuinkin vain sellaista koiranunta kun katsoin tärkeämmäksi taas vartioida. Ihmisiskän piti siirtää sänky mun ja oven väliin, etten olisi vartioinut niin kovasti. Vartioin kuulemma niin tehokkaasti, ettei ihmisiskä muka saanut unta.

Palleja parannellessa ...

Jep - kuten jo ehkä aikasemmasta viestistä osasitte lukea olen viime viikot parannellut pallejani. Ihmisiskä vei mun vaatteet ja intouduin hankaamaan killuttimet hangessa verille. Ne alkoi jo olla ihan siedettävät - siis sellaiset ettei mun enää tehnyt mieli niitä nuoleskella, mutta sitten me mentiin ihmisiskän kanssa naapurin Akua tapaamaan. Mulla oli Akun kanssa oikeen mukavaa, vaikka se oli vähän vaisu. Hyvät riekkumiset saatiin kuitenkin aikaiseksi. Huono homma vaan oli, että en huomannut varoa taaskaan killuttimia - joten taas kuljetaan sitten sisällä pitsiunelmapikkareissa. Tosi miehekästä.


Olisko nyt niin, että Ihmisiskä älyää ensi keväänä leikata mun turkin pois vasta oikean kevään tultua? Syytä olis. EIkä se mun vika ole, että mut on siunattu tuollaisilla jalkaväen kranaattien kokoisilla killuttimilla, vaikka kyllähän ne muuten ihan mukavasti pysyy mukana - mitä nyt välillä meinaa hankeen jäädä.


En päässyt sitten tämän kuun vesikoiratapaamiseenkaan enkä liioin Hurttahalillle rally-tokoon. Toivottavasti pallit paranee niin, että ens lauantaina olis jo mahkut vähän harrastaa - alkaa vähän jo tulla ahtaanpaikan kammo.


Tosca systeri kirjoitti, että niillä oli ollut maanjäristys - eikä se tarkottanut mitään sellaista koiran uudelleen järjestämää kämppää. Meillä maa järisee vaan silloin kun mä saan hepulit - ja hei hepuleja on tullut nyt otettua kun olen joutunut sisäkoiraksi.

Keisarin uudet vaatteet

Keisarilla on uudet vaatteet ja tosi hienot onkin. Pienenä vinkkinä niille nartuille jotka pyrkivät aloittamaan näihin aikoihin sellaisen joka keväisen laihdutusproggiksen - tälleen lähtee helposti reilu 500gr elopainoa. Täytyy myös myöntää, että mä pystyn hyvin komppaamaan alkuperäisen tarinan keisaria - sillä erolla toki, että mä tiedän olevani alasti kun se taas ei.


Ja koska nakuna on aikas vilakkaa, niin ihmisäiskä kävi ostamassa mulle lämmikettä - kuten kuvasta tarkkaavainen lukija pysytyy huomaamaan. Jossain kärkkäisellä oli tämmöset feecet alennuksessa - joten nyt tarkeaa taas hyvin. Mä kyllä sanoin, etten mä tarvii mitää tollasta, mutta pakko oli päälle se laittaa. Mä tosin osaan riisua ton feecen ihan itte pois. Ei tarvii kun hypätä sellaiseen tosi upottavaan hankeen ja könytä sieltä silleen reippaasti ylös niin johan jää fleece sinne jonnekin. Ja arvatkaa kuka hakee - no en mä todellakaan vaan ihmisiskä.


Tosin se reissu siellä hangessa olis saanu jäädä tekemättä. Kävi nimittäin niin, että mä näin siellä hangessa jonkun ihan selvästi juoksevan mua karkuu. Ihmisiskä tosi mainitsi jostain tuulessa lentävästä lehdestä ja sano se mua kanssa jokskuks pövästikskin. No joka tapauksessa mä päätin metsästää sen lentävän ötökän kävi miten kävi ja kyllähän sitten kävikin. Ihan vaan varottavana sanana voisin mainita, että lumi on näin maaliskuussa aika kovaa ja terävää. Ja arvaatte varmaan mitkä tällaisella koirullla kulkee peräosassa ihan vapaasti heiluen - varsinkin kun karvat on nypitty juuria myöten pois? No niinhän siinä sitten kävi ja ihan huomaamatta, että mä yritin itse kastroida itseni. Vähänkö noloa. No eiku vipeltään kotiin pallit ilmassa heiluen ja verta vuotavana. Onneksi ihmisäiskä ja -iskä on molemmat taitavia pallien hoitajia - ihmisäiskä työnsä puolesta ja -iskä ihan syntyjään. Ihmisäiskä laittoi sitten jotain sellaista voidetta ja nyt odotellaan tipahtaako ne vai ei.


Huomenna ihmisiskä jättää mut ja muun perheen ihan yksin kun se lähtee kuulemma jonnekin missä syödään koiria. Se sano, että mun on syytä olla kiltisti kun se on poissa. Katotaan nyt sitte miten me pärjätään. Toivottavasti noi killuttimet on jo huomenna parantuneet - ne jotenkin kuitenkin on ihan kivat olla.

Rallia

Ihan vaan nopeena päivityksenä. Ihmisiskä oli ihan onnessaan tänään lauantaina rallytoko-harkkojen jälkeen kun mä olin niin nätisti. Mä nimittäin päätin ennen harkkoja, että mä en kämmää mitää ja teen kaiken niinku pitääki - ja nii mä teinkin. Ihmisiskä tosin kämmäs useastikin, kun se ei varmaan osaa lukee tai ei ymmärrä lukemaansa. Jokaiselle "rastilla" nimittäin kerrotaan sanoin ja kuvin mitä meidän pitäisi tehdä. No joka tapauksessa mä olin koko ajan ihan sen iholla ja tein mitä se halusi ja vähänkö se oli onnessansa. Me mentiin se rata läpi ihan kympillä ja vielä ilman hihnaa. Ihmisiä on niin helppo miellyttää. Joo ja ens kerralla mä en pyydä siltä namia enää kuin radan jälkeen ;-)

Helmikuu vetelee viimeisiään ...

Eilen nähtiin taas alueen muiden vesiäisten kanssa. Paikalla oli vaikka ketä, mutta me ei saatu leikkiä keskenään ollenkaan - me käytiin läpi nyt niitä agilityn alkeita. Mä olisin kyllä halunnut ennemminkin - tai ainakin aluksi - leikkiä muitten kanssa. No ens kuussa kuulemma mennään porukalla lenkille - joten siellä sitten saa taas riekkua oikein kunnolla.


Meiltä jäi lauantainen rally-toki välistä, ja mä kyllä olenkin sitä mieltä, että yksi koulupäivä viikossa saa riittää. Toi Hurttahalli on mulle vähän vaikea paikka - ihmisiskä ei päästä mua tervehtimään siellä muita koiria vaan pakottaa suurimman osan ajasta odotteleen nätisti. Mä oon ihan kauheen stressaantunut - mun pulssi on varmaan jotain ziljoona - läähätys ihan hirvee - kieli ulkona - on semmonen satatäpinä olo. Mutta sitten kun pääsee tekemään jotain, se on kyllä kivaa! Ihmisiskä kyllä ei tykkää kun mä ilmoitan tylsistymisestäni niin selvästi sen mielestä kamalalla vinkunalla. Sitten se aina yrittää saada mua rauhoittumaan - pois siitä sellaisesta satatäpinästästä. No eihän se siinä onnistu.


Eilen tehtiin sellaisia pennuille sopivia juttua - vähän hyppyharjoituksia ja kiipeilyjä. Ne hypyt oli ihan lässyjä ja on tosi tylsää, etten mä saa vielä hypätä kisakorkeuksista. Ihmisiskällä tosin ei ollut tuon taivaallista hajua miten mua olis pitänyt ohjata - mä kyllä osaisin jo kaiken jos vain toi yksi osais kertoa mitä me seuraavaksi tehdään. Siellä oli Trivikin mukana, ja musta se on kiva kaveri / se on kiva musta kaveri, vaikka mä vähän ulkona yritinkin ottaa siitä niskalenkin. Ei se Trivi siitä suuttunut, vaikka sanoikin "Annas olla viimenen kerta!" Mutta silleen me koirat jutellaan.


Niiden hyppyharjoitusten jälkeen ne vei mut sellaiselle huojuvalle rakennelmalle jossa Nadia Comănecinkin olisi ollut vaikea pysyä. Mua ei todellakaan huvittanut mennä sinne sitten ollenkaan - ei tollanen oo koiria varten. Mutta sitten Inezin ihmisäiskä sai mut jekutettua nakilla sinne puomille - enkä mä huomannut ollenkaan missä mä olin! Ihan kiva, että jekutti koska se oli kuitenkin aika kivaa. Lopuksi mä osasin seurata sitä nakkia tosi hyvin ja siellä alhaalla oli vielä Vivarachon tyttöjen ihmisäiskä namittamassa mua lisää.


Mä pyysin ihmisiskältä, että se ottais selville missä tota voi harrastaa niinku pienellä hoolla - kun mä eikä ihmisiskä tykätä harrastaa isolla hoolla. Jonnekin seuraan kuulemma on vaikea päästä ilman että on jo mestari ja sitte sinne joutuu ostaan jonkun harjoituslisenssin - ja jos se ei oo mitään syötävää nii emmä sitä kyllä ostaiskaan - eikä mulla oo kyllä rahaakaan - enkä mä edes tiedä mitä se raha on.