22. maaliskuuta 2014
18. marraskuuta 2013
A-luokan lihaa
Tuo mun siskonpoika nimittäin. Ei sillä että mä olisin maistanut sitä sen enempää kun aina välillä vähän napsassut jostain, vaan Fasu kävi lauantaina kuvattavana ja peilattavana.
Lopputulemana oli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja samoin polvet oli kunnossa. Silmissäkään sillä ei ollut mitään huomautettavaa, eli sillä ei oo samaa retiisiä silmässä kun mitä mulla on. Todettakoon kuitenkin, että musta ei ole vieläkään tehty konsulenttia - eli kaikki rohkeet neitoset ja miksei varttuneemmatkin rouvat - tänne vaan jonoa tekemään.
Ne joille mä en jostain tai just siitä syystä kelpaa, niin mun täytyy sanoo, että toiseks paras olis toi meidän Fasu.
Lopputulemana oli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja samoin polvet oli kunnossa. Silmissäkään sillä ei ollut mitään huomautettavaa, eli sillä ei oo samaa retiisiä silmässä kun mitä mulla on. Todettakoon kuitenkin, että musta ei ole vieläkään tehty konsulenttia - eli kaikki rohkeet neitoset ja miksei varttuneemmatkin rouvat - tänne vaan jonoa tekemään.
Ne joille mä en jostain tai just siitä syystä kelpaa, niin mun täytyy sanoo, että toiseks paras olis toi meidän Fasu.
11. marraskuuta 2013
Kuka on? Toffe on !
Se on siinä! Ihmisiskän pitkääkin pidempi koulutus alkaa kantamaan hedelmää! Meidän (mun) ensimmäinen nolla! Jäätiin tolle ällä - bortsulle kaks sekkaa ja oltiin toisia 31 koirakon joukossa. Tulokset. Kuka on? Toffe on!
Katsokaa eritoten mun keinua! Ai, että mä muka teen aina hyppykeinun!? Kuka on? Toffe on!
Agirata 2.
Jälkimmäisellä agiradalla taisi meillä olla molemmilla vähän liikaa kierroksia kun tehtiin sellainen "normisuoritus". Rata oli vähän niinku toi eka rata nurinperin. Mä hyppäsin puomilta alas ennen kontaktia. Mä en saanut selvää mitä toi ihmisiskä haluaa kun se taas heilutteli niitä käsiksi kutsumiaan pulkannaruja aivan holtittomasti. Otettiin siihen sitten nätti uusi kontakti ja jatkettin matkaa - ja kuinka ollakaan - väärä putken pää houkutteli mua ihan liikaa - enkä mä oikein saanut parempia ohjeitakaan. Ihmisiskä oli päättänyt yrittää siihen putkiohjaukseen sellaista riskiohjausta varman valssin sijaan - ja hyllyhän siitä sitten napsahti.
Hyppäri.
Tää hyppäri meni vähän säätämiseksi kun tuli toi kielto tolta kolmannelta esteeltä, ja lopuksi saldona oli kaksi merkittyä kieltoa sekä hylly eli varmaan kolme kieltoa. Mä vaan en tajua mistä ne muut kiellot tuli, kun ton putken sai viissiin suorittaa kummasta päästä tahansa? Ehkä ei sitten kuiteskaan saanut - ainahan on se mahdollisuus ... olisko kartturi voinut muka mokata?
21. lokakuuta 2013
Kisakuulumisia pitkästä aikaa!
Meillä, tai siis meidän agilityseuralla, Villähteen Agility-Urheilijoilla oli ensimmäiset viralliset - siis ihan oikeat agilitykisat siinä meidän uudessa hallissa.
Mä osallistuin sekä agi- ja hyppäriradalle ja arvatkaa mitä! Ei tullu hyllyjä! Ekalla radalla - sillä agiradalla - mä oli kaikkein nopein. Valitettavasti vaan voittoon ei riitä että on nopein. Me tehtiin pari virhettä ja saatiin 10 virhepistettä. Eka virhe tuli A-esteen jälkeen, mä ajauduin ohi hypyn ja toinen virhe saatiin puomilta - olin kuulemma loikannut maahan ilman, että mä osuin kontaktipinnalle ollenkaan.
Hyppäriltä saldona oli -15 - putken jälkeen kiirehdin ohin hypyn, pituusestettä tuli vähän rusikoitua ja yksi kielto toisen putken jälkeen.
Ihmisiskä on taas semmosella suhdannevapaalla - niin ku se sanoo - ja niinpä me käytiin kertaamassa kontakteja hallilla heti maanantaiaamusta... Kyllähän mä ne osaan, mutta kun en aina malta.
Seuraavista kisoista en tiedä - no viimeistään niissä meidän omissa kisoissa vuoden viimeisenä viikonloppuna.
Mä osallistuin sekä agi- ja hyppäriradalle ja arvatkaa mitä! Ei tullu hyllyjä! Ekalla radalla - sillä agiradalla - mä oli kaikkein nopein. Valitettavasti vaan voittoon ei riitä että on nopein. Me tehtiin pari virhettä ja saatiin 10 virhepistettä. Eka virhe tuli A-esteen jälkeen, mä ajauduin ohi hypyn ja toinen virhe saatiin puomilta - olin kuulemma loikannut maahan ilman, että mä osuin kontaktipinnalle ollenkaan.
Hyppäriltä saldona oli -15 - putken jälkeen kiirehdin ohin hypyn, pituusestettä tuli vähän rusikoitua ja yksi kielto toisen putken jälkeen.
Ihmisiskä on taas semmosella suhdannevapaalla - niin ku se sanoo - ja niinpä me käytiin kertaamassa kontakteja hallilla heti maanantaiaamusta... Kyllähän mä ne osaan, mutta kun en aina malta.
Seuraavista kisoista en tiedä - no viimeistään niissä meidän omissa kisoissa vuoden viimeisenä viikonloppuna.
20. lokakuuta 2013
Nyt kävi teinimeininki hermoon ...
Mummi ja Salla-sisko oli meillä vierailemassa viime viikolla. Musta ja Fasusta oli kiva, kun äipät tuli käymään. Salla valloitti tapansa mukaan meidän sohvan heti kun pääsi sisään - mikäs sillä siinä ihmisiskän sylissä ollessa! Mummista vierailu ei ollut ollenkaan hauskaa - viikon se kesti kattella mun, Fasun, Sallan ja meidän tyttöihmispentujen meininkiä ... ja sitten se päätti lähteä.
Me koirat oltiin tulossa sisään ulkoota ja taidettiin siinä sisääntulomeiningeissä vähän käydä mummin hermoon - tai siis varmaan just siinä katkaistiin kamelin selkä. Mummi pyys päästä takaisin ulos - oli varmaan päättänyt, että nyt tai ei koskaan - täältä on päästävä ja äkkiä!
Hetken kuluttua pihalla ei ollut kuin iso reikä aidassa ja mummista ei hajuakaan. Ihmiset lähti joukolla etsimään josko mummista olis ääni- tai näköhavaintoja. Ihmispennut soitteli kaikille kavereilleen, jotka soitteli kaikille kavereilleen ja niinpä lopulta joka savussa täällä meillä päin oli tieto ketä etsitään. Meni tunti ja toinenkin, mummin ihmisäippäkin tuli mukaan etsimään, mutta mummista ei ollut havaintoakaan. Mummin ihmisäipällä oli Aisha ja Isabell mukanaan.
Lopulta jo illan hämärtyessä tuli puhelimitse tieto, että kovaan ääneen ärräpäitä päästelevä koira, joka kovasti vaikutti meidän mummilta, oli nähty menossa kohti etelää. Oli kuulemma edennyt määrätietoisen näköisenä kohti etelää ja siinä mennessään jurputtanut olevansa illaksi kotona.
No muutamien jännittävien vaiheiden jälkeen mummi suostuteltiin vielä kerran tulemaan meille sisälle Sallan, Isabellen ja Aishan kanssa .. "jos ei kauaa tartte olla!". Sanoi olleensa matkalla kohti kotia ja tienneensä mitä tekee. Se sanoi, että meidän talouden teinimeininki ja jatkuva möykkä oli käynyt sille lopulta hermoon. Ei kuulemma jaksanut sitä enää ja päätti lähteä illaksi kotiin, johon mä sanoin sille, et just joo, ehkä jouluksi pikemminkin.
Me koirat oltiin tulossa sisään ulkoota ja taidettiin siinä sisääntulomeiningeissä vähän käydä mummin hermoon - tai siis varmaan just siinä katkaistiin kamelin selkä. Mummi pyys päästä takaisin ulos - oli varmaan päättänyt, että nyt tai ei koskaan - täältä on päästävä ja äkkiä!
Hetken kuluttua pihalla ei ollut kuin iso reikä aidassa ja mummista ei hajuakaan. Ihmiset lähti joukolla etsimään josko mummista olis ääni- tai näköhavaintoja. Ihmispennut soitteli kaikille kavereilleen, jotka soitteli kaikille kavereilleen ja niinpä lopulta joka savussa täällä meillä päin oli tieto ketä etsitään. Meni tunti ja toinenkin, mummin ihmisäippäkin tuli mukaan etsimään, mutta mummista ei ollut havaintoakaan. Mummin ihmisäipällä oli Aisha ja Isabell mukanaan.
Lopulta jo illan hämärtyessä tuli puhelimitse tieto, että kovaan ääneen ärräpäitä päästelevä koira, joka kovasti vaikutti meidän mummilta, oli nähty menossa kohti etelää. Oli kuulemma edennyt määrätietoisen näköisenä kohti etelää ja siinä mennessään jurputtanut olevansa illaksi kotona.
No muutamien jännittävien vaiheiden jälkeen mummi suostuteltiin vielä kerran tulemaan meille sisälle Sallan, Isabellen ja Aishan kanssa .. "jos ei kauaa tartte olla!". Sanoi olleensa matkalla kohti kotia ja tienneensä mitä tekee. Se sanoi, että meidän talouden teinimeininki ja jatkuva möykkä oli käynyt sille lopulta hermoon. Ei kuulemma jaksanut sitä enää ja päätti lähteä illaksi kotiin, johon mä sanoin sille, et just joo, ehkä jouluksi pikemminkin.
9. lokakuuta 2013
Potretti
Ihmisiskä teetätti musta potretin isolla kasalla rahaa. Kaikkiaan se maksoi 75 viissenttistä. Sen teki kuulemma joku "mmaval" Filippiineiltä. Tämmönen siitä sitten tuli. Alempana kuva josta se tehtiin.
29. syyskuuta 2013
Ihmeellisiä eläimiä ...
Mä annoin tällä kertaa ihmisiskän kirjoittaa kun sillä oli tarve avautua. Näin se kirjoittaa...
Jokainen varmasti tuntee Carpe Diem - sanayhdistelmän sisällön. Kyseisellä sanayhdistelmällähän kehotetaan elämään jokainen hetki täysillä sen sijaan, että lataisi liikoja odotuksia tulevaisuuteen. Noita Carpe Diem - kehotuksia näkee usein erilaisten latteiden julisteiden tekstinä - eikä sitä sen enempää tule noteerattua.
Yllättäen - silloin kun et odota tulee muistutus - se muistutus siitä miten elämä on kovin hauras ja saattaa katketa ihan koska tahansa. Vaikkapa niin, että vanhin tytöistä soittaa ja ilmoittaa siskonsa joutuneen vakavaan liikenneonnettomuuteen ... alusta saakka on onneksi selvää, että ihan kaikkein ikävintä vaihtoehtoa ei tytölle ole käynyt. Siitä huolimatta seuraava puolitoista kuukautta meni kuin sumussa. Onneksi tytär sekä vakavemmin loukkaantunut poikaystävänsä ovat nyt molemmat toipumassa kovaa vauhtia - ensi kesänä molemmat varmasti kävelevät jo kuten ennen.
Mitä tekemistä tällä jutulla on Toffen tarinoissa? Juu en aio kertoa siitä kuinka koirat aina elävät tässä hetkessä ja täysillä, vaan siitä miten nuo ihmelliset perheenjäsenet kohtasivat sairaalasta kotiutuvan. Normaalisti Toffe ja Fasu ottavat kotiintulijan vastaan perin riehakkaasti ja hyppäävät sohvalla syliin ilman sen kummenpia lupia. Tyttärelle oli laitettu sänky olohuoneeseen kun liikkuminen ja eritoten liikkuminen rappusissa oli mahdotonta - siis oivallinen tilanne koirille yllättää potilas kivuliaalla syliinhypyllä. Tavatessaan sairaalasta kotiutetun tytön ensimmäistä kertaa koirat olivat täysin rauhallisesti - ei mitään riehumista. Toffe meni lähelle sänkyä ja laittoi päänsä sängyn reunalle ja jäi siihen katselemaan ja Fasu vähän taaemmas. Mistä ne tiesivät, ettei sänkyyn saanut hypätä? Miten osasivat tulkita meitä ihmisiä/potilasta siten, että eivät hypänneet potilaan syliin? Mistä tiesivät olla hyppäämättä sänkyyn toipilaan päälle seuraavien viikkojen aikana? Mistä tiesivät, että nyt on hyvä aika hypätä syliin kun sitten muutaman viikon päästä hyppäsivät viereen? Tosin se oli Fasu joka hyppäsi ensimmäiseksi Toffen vielä tarkkaillessa tilannetta. Miten Toffe osaa lukea ihmistä niin hyvin, että hyppäsi potilaan sänkyyn vasta sitten kun ihan oikeasti toipilas oli siihen valmis?
Ihmeellisiä ovat - molemmat, myös Fasu ;-)
Elä täysillä!
Jokainen varmasti tuntee Carpe Diem - sanayhdistelmän sisällön. Kyseisellä sanayhdistelmällähän kehotetaan elämään jokainen hetki täysillä sen sijaan, että lataisi liikoja odotuksia tulevaisuuteen. Noita Carpe Diem - kehotuksia näkee usein erilaisten latteiden julisteiden tekstinä - eikä sitä sen enempää tule noteerattua.
Yllättäen - silloin kun et odota tulee muistutus - se muistutus siitä miten elämä on kovin hauras ja saattaa katketa ihan koska tahansa. Vaikkapa niin, että vanhin tytöistä soittaa ja ilmoittaa siskonsa joutuneen vakavaan liikenneonnettomuuteen ... alusta saakka on onneksi selvää, että ihan kaikkein ikävintä vaihtoehtoa ei tytölle ole käynyt. Siitä huolimatta seuraava puolitoista kuukautta meni kuin sumussa. Onneksi tytär sekä vakavemmin loukkaantunut poikaystävänsä ovat nyt molemmat toipumassa kovaa vauhtia - ensi kesänä molemmat varmasti kävelevät jo kuten ennen.
Mitä tekemistä tällä jutulla on Toffen tarinoissa? Juu en aio kertoa siitä kuinka koirat aina elävät tässä hetkessä ja täysillä, vaan siitä miten nuo ihmelliset perheenjäsenet kohtasivat sairaalasta kotiutuvan. Normaalisti Toffe ja Fasu ottavat kotiintulijan vastaan perin riehakkaasti ja hyppäävät sohvalla syliin ilman sen kummenpia lupia. Tyttärelle oli laitettu sänky olohuoneeseen kun liikkuminen ja eritoten liikkuminen rappusissa oli mahdotonta - siis oivallinen tilanne koirille yllättää potilas kivuliaalla syliinhypyllä. Tavatessaan sairaalasta kotiutetun tytön ensimmäistä kertaa koirat olivat täysin rauhallisesti - ei mitään riehumista. Toffe meni lähelle sänkyä ja laittoi päänsä sängyn reunalle ja jäi siihen katselemaan ja Fasu vähän taaemmas. Mistä ne tiesivät, ettei sänkyyn saanut hypätä? Miten osasivat tulkita meitä ihmisiä/potilasta siten, että eivät hypänneet potilaan syliin? Mistä tiesivät olla hyppäämättä sänkyyn toipilaan päälle seuraavien viikkojen aikana? Mistä tiesivät, että nyt on hyvä aika hypätä syliin kun sitten muutaman viikon päästä hyppäsivät viereen? Tosin se oli Fasu joka hyppäsi ensimmäiseksi Toffen vielä tarkkaillessa tilannetta. Miten Toffe osaa lukea ihmistä niin hyvin, että hyppäsi potilaan sänkyyn vasta sitten kun ihan oikeasti toipilas oli siihen valmis?
Ihmeellisiä ovat - molemmat, myös Fasu ;-)
Elä täysillä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)