Pikkujoulut!

Käytiin ihmisiskän ja yhden ihmispennun kanssa pikkujouluissa mun syntymäkodissa. Siellä meitä odottelikin entiseen tapaan Mikku-äiskä, Salla-täti ja Mistral , joka on niinku täti vaikka ei oo samaa lajia. No olihan siellä Remu-iskäkin, mutta se ei tykännut musta. Jostain syystä se kurmotti mua koko ajan ja alisti selkään hyppäämällä. No tultiin me sitten lopulta iskänkin kanssa ihan hyvin juttuun - ja opinhan mä siltä miten tyttöjen kanssa pitää olla ;-)


Tossa vieressä on meidän perhepotretti - mitä nyt Bubbe puuttuu kun se asuu niin kaukana siellä pohjanmaalla. Toivottavasti me nähdään sekin vielä. Äippä näyttää olevan tuolla taustalla meitä vähän valvomassa - kattelee ettei me höntyillä ihan hirveästi. Äipälle kuitenkin kunniaksi, että antoi meidän riekkua ihmeemmin puuttumatta. On sillä pitkä pinna ja mahtaa se taas olla onnellinen kun pennut palas koteihinsa.

Riekuttiin siinä kotitalon pihalla ensin aikamme ja lopulta lähdettiin kahlaamaan lumihangessa joenvarteen. Me pennut upottiin sinne lumihankeen silleen kokonaan. Tarro löysi jostain ihan käsittämättömän ihanan kepin, mutta koska se on niin itsekäs (ainakin mun mielestä) se ei lainannu sitä mulle ollenkaan. Siellä joella oli paikoin vähän kosteaa, mutta kyllä se jää ainakin meidät koirat kesti. Ihmiset kiersi yhden kosteikon lumihangessa kahlaten.

TARRO! senkin mustanaamio - anna mullekin välillä se keppi!

Niin ja kyllähän me sellainen veljellinen tappelukin saatiin aikaiseksi tuosta kepistä - on se velipoika vaan niin kovapäinen tyyppi. Mun piti sitten lopulta järkevämpänä antaa periksi ;-) No hei - toi Tarro osaa olla ihan oikeasti täydellinen jääräpää. Pitäköön keppinsä. Mä en kyllä vieläkään tajua miten se pääs multa lopulta karkuun!? Toivottavasti Tarrollakin oli yhtä hauskaa kun mulla.

Me sovittiiin että nähdään taas viimeistään keväällä - tehdään vähän uintiharjoituksia. Meillä kaikilla sisaruksilla onkin aikaslailla samanlaisia kokemuksia uimisesta ja varsinkin sitä edeltävistä kommelluksista. No ens kesänä me ollaan kaikki vesipetoja - ollaanhan me vesikoiria.

Käytiin äidin luona!

Käytiin ihmisiskän ja muutaman ihmispennun kanssa katsomassa äitiä, Tarroa, Toscaa, Salla - tätiä ja Mistralia - ja kyllä meillä olikin hauskaa. Ensin vähän jännitin millaista on tavata äiti ja sisarukset näin pitkän ajan jälkeen - onhan kulunut jo yli kaksi kuukautta kun lähdin tänne uuteen kotiin.

Tosca, Tarro ja minä

Ei me siinä siskon ja veikan kanssa paljoa aikailtu kun ryhdyttiin tuumasta toimeen. Tässä ensimmäisessä kuvassa annetaan siskon kanssa Tarrolle vähän kyytiä. Harmi vaan, että Tico oli joutunut jäämään kotiin sairastamaan jotain mahatautia ja harmiksi Bubbe asuu niin kaukana ettei päässyt mukaan - ehkä sitten seuraavalla kerralla. Varmaan nähdään vielä - ja sitten meitä onkin viisi yhdessä kasassa. Toivottavasti Tico voi jo paremmin.

Äiti, Salla ja Mistral väsyivät meidän puuhiin ja lähtivät jonnekkin sivummalle rauhaan, eivät kuulemma jaksa edes katsoa "sellaista riekkumista". No sinnehän menivät ihmispentujen kanssa vähän kauemmas. Hyvä niin - olisivat varmaan muuten vaan koko ajan kieltäneet - ei sitä! - ei tätä!

Ai toi on Tyttö!

Joo ja nyt mä vasta ymmärrän mitä tyttö tarkoittaa. Niiltähän puuttuu jalkojen välistä jotain oleellista. Ei mikään ihme että kuvaan on tallentunut tuommoinen ihmetysilme! No niin tai näin - ihan hyvä jätkä se Tosca kuitenkin on. Siitä oli ihan hyvin vastusta meidän riekkumisleikeissäkin. Ja kyllä se sisko jaksaa juostakin kuin pojat.


Tarron kanssa mentiin myös ympäri kartanon maita ja mantuja - siinä sai väillä ihmiset väistellä etteivät olisi kaatuneet mukaan. Välillä otettiin pieni halihetki ja vedettiin henkeä - ja taas jaksettiin tömistää tannerta! Tuossa kuvassa Tosca halailee Tarroa.

Siskon ja veikan halihetki

Voi veljet kyllä meillä oli mukavaa. Taisin nukahtaa aika välittömästi kun Jokilaaksosta lähdettiin. Mahtoivatkohan Tosca ja Tarro päästä pesulle kun kotiin kerkesivät? Minut vietiin suoraan autosta suihkuun - ja kyllä minä olinkin multainen. 


Loput kuvat löytyvät tästä linkistä "pentutapaaminen"

Ainiin - nyt selvisi miksi iskä ei päässyt paikalle - se kävi jonkun Dulcinean luona yökylässä ;-)

No kiva hei, kuka vei mun vaatteet?

Ihmisiskä arveli silloin kesäkuussa, että minusta tulee samannäköinen kuin tässä vasemmalla olevassa kuvassa, jonka oli löytänyt netistä. Aika lähellähän tuo arveluissaan oli, mutta kuten itse sanoin, minusta tuli komeampi - kuka tahansa näkee sen oikealla olevasta kuvasta. 

Jostain kumman syystä ihmisiskä kuitenkin päätti pölliä mun vaatteet. No nyt on kertakaikkisen alaston olo ja nii-in kylmä! Ensin pitää kärvistellä koko kesä täysissä tamineissa ja sitten tuo päättää helteiden jälkeen riisua minut ilkialastomaksi 3,2 mm terällä. Onko hei järkeä? Miksei tehnyt sitä jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Sitä kysyttäessä keksii kaikennäköisiä tekosyitä; "Ei ollut trimmeriä", "Olit vielä niin pieni" jne. No olis ostanut sen trimmerin sitten aikaisemmin ja pieni olen vieläkin, enkä tykännyt toimenpiteestä kyllä yhtään.

Yksi ihmispennuista auttoi ihmisiskää toimenpiteessä. Kuvittelivat, että olisin nätisti paikallani kun työntävät namia suuhin kaksin käsin!? Mutta kun minä en todellakaan tykkää koko hommasta. Semmonen hirveä surina käy ympärillä ja karvaa lentää. No pakkohan minun oli alistua, kun kahdestaan kiinni pitivät. Ja hyvä olikin, että pitivät kiinni, kun pöydältä olisi ollut aikamoinen pudotus. Olisinhan minä siitä pöydältä silti karkuun ponkaissut.

Nuutuksen Toffee 12.8.2010

ja joitakin tunteja myöhemmin

No lopulta homma oli valmis - jotenkin minusta vaan tuntuu siltä, että olisin vanhentunut yhdessä hetkessä kymmenen vuotta. Mahtoikohan Tarrosta tuntua samalta?

Ekaluokkalainen kävelee kuin ...

Meidän ihmispennuilla alkaa koulu, mutta kouluunpa pääsen minäkin. Ihmisiskä kertoi, että mun koulu alkaa 9.9 ja koulupäiviä on yhteensä kahdeksan. Hmm... tarkoittaako tämä sitä, että joudun muiden lailla lukemaan läksyjä? Varmaan. Ihmisiskä kertoi, että opiskeltavia aineita on ainakin; palkinnon oikea-aikainen ottaminen, ohittaminen, luoksetulo (osaan kun haluan), istuminen (osaan jo), paikallaan olo (en todellakaan osaa) ja muiden koirien kanssa siivosti oleminen (toiset pelottaa). Vielä en tiedä onko se koulu kovinkin tylsää vai hirvittävän hauskaa. Se, mikä minua hirvittää on tuo yksinolo, kun ihmispennut ovat omissa kouluissaan ja niin hirvittää se ihmisiskääkin. Katsotaan miten käy - kirjoittelen koulupäivien jälkeen jos läksyiltä ehdin.

Ihmisiskä jutteli äidin ihmisäidin kanssa puhelimessa. Olisi mahdottoman mukava tavata äiti, isä, sisko ja veljet. Ja varmaan tavataankin, kun sanoivat järjestävän pentutapaamista muutaman viikon sisällä arki-iltana. Ihmisiskä kertoi minulle sitten myöhemmin, että Tarro on päässyt turkistaan ja niin kuulemma minäkin pääsen, kunhan vaan posti tuo leikkuukoneen ja terät. Jaa-a mitähän tuohonkin sanoisi - mahtaakohan tulla kylmä jos kynitään 3mm terällä? Et Tarro viitsisi kirjoittaa ja kertoa! 

Iskä kirjoitti joutuneensa pistetyksi. Eikä kuulemma mitään rokotuksia, vaan sellainen lentävä ötökkä oli ampaissut kiinni takajalkaan ja tuikannut mojovasti. Hetken oli iskä elvistellyt ja pomppinut vain kolmella tassulla eteenpäin, mutta maukas aamupala oli sitten saanut pistoksen unohtumaan. Meilläkin pörisee niitä ampiaisia ihan liiankin kanssa. Minua eivät ole vielä pistäneet, ihmissiskoa ovat. Täytyisköhän uskoa, kun ihmiset yrittää estää minua leikkimästä niiden amppareiden kanssa?

Rokotuksia ja kaikkea

Käyttivät minua lääkärissä tuossa taannoin rokotettavana. Ihmisiskä jätti minut autoon odottamaan kun kävi ilmoittautumassa. Juu ja sitten mentiin sisälle puntarin päälle makoilemaan. Puntari näytti minun painavan 6,7 kiloa. Ihmisiskä ei oikein osannut sanoa oliko se paljon vai vähän - minähän olin aikoinaan pentueen rääpäle. Siinä odotushuoneessa sitä istuskeltiin kunnes yksi täti kyseli minua "Toffen vuoro - oliko Toffe täällä?" Häh, ettenkö muka olisi ollut? Eikö se muka haistanut minua? Ihmiset on kummia. Tarro-veli muuten varoitti tästä lääkärijutusta - se ei Tarron mukaan kuulema ollut mitään mukavaa. 


Ihmisiskä nosti minut sellaiselle pöydälle ja koska ei ollut mitään tekemistä, istuin siinä kuin tatti. Aikaisemmin minua kutsunut täti antoi minulle ihan tosi hyviä nameja ja kehui kiltiksi. Ennen kuin edes kerkesin syödä kaikki namit ihmisiskä otti minut takaisin syliin ja lähdettiin pois. Ajattelin siinä, että koska se rokotus sitten tulee? Kassalla ihmisiskä sitten sai mukaansa lapun jossa luki, että joku nelosrokotus on tuikattu meikäläisen kankkuun. Mahtoikohan ne vain huijata ihmisiskää? En minä ainakaan huomannut mitään piikkiä.


Tapasin sattumalta Iiriksen iskän Dannyn kun oltiin kävelylenkillä. Danny ja Feno olivat autolla matkalla mökille uimaan. Dannyn ja Fenon ihmisäiskä nosti auton peräloosterin auki ja ihmisiskä työnsi mun käyntikortin Dannyn ja Fenon naaman eteen ja lopulta haisteltiin toisiamme naamakkain. Mua ei pelottanut yhtään. Oli mukava kuulla, että Fenon kynsijuttu on parantunut hyvin.


On ihanaa, että kelit alkaa hieman viilentymään - jaksaa taas enemmän. Oltiin muuten yksi yö ihmisiskän kanssa teltassa, kun sisällä oli niin turkasen kuuma. Teltta oli ihan ok, vaikka koko yön kuului kaikkia mielenkiintoisia ääniä. Eritoten se fasaani, joka herätteli ihmisiskää tuon tuosta. Vielä mä sille fasaanille näytän - mitähän se tykkäisi sellaisesta tapporavistuksesta jota olen harjoitellut Iiriksen tuoman ankan kanssa?

Meikä kävi uimassa.

Meikä kävi uimassa - oli muuten aika siistiä. Tässä ensimmäisessä kuvassa vielä mietiskelen ja tuumin viitsisikö sinne hypätä. Hyppäsin sinne veteen sitten niin yllättäin, ettei ihmisiskä ehtinyt ottaa siitä edes kuvaa. Se oli ihan sellainen puhdas "pää edellä veteen ja sukelluksiin" -tyyppinen juttu - ilman mitään kierteitä tai muita sellaisia juttuja. Tämä laiturilta veteen hyppääminen ei ole minulle mikään tuntematon juttu, juhannuksena nimittäin äiskä ja Mistral heittivät minut veteen viilenemään. No sinne sitten hyppäsin ja pyysin ihmisiskää nostamaan minut laiturille, että pääsen uudestaan.

Se toinen hyppy oli peppupläts puolella kierteellä - sivusta seuranneet voisivat tosin sanoa, että peruutin veteen. Pois pääsin samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla, nyt uintimatkaa ihmisiskän luo oli tosin huomattavasti enemmän. Olis sitä päässyt vedestä rannassakin, mutta en nyt sitten sinne viitsinyt.

Tässä toisessa kuvassa olen jo hieman kuivunut. Uimahyppyjen jälkeen oli kiva käydä piehtaroimassa kivojen juttujen päällä - niin kiva että ihmisiskä laittoi minut takaisin järveen, joten kaikki ne vaivalla keräämäni ihanat lehdet, oksat, kivet ja muut männykävyt jotka sain turkkiini kiinni jäivät järveen.  Se oli semmoinen kesäpäivä

Siskokin kirjoitteli ja kertoi käyneensä oikein veneajelulla. Niin kirjoitteli Tarro -velikin ja sanoi käyneensä uimassa. No nyt olen sitten  minäkin käynyt, joten sillä on turha enää leveillä.