Loikka

Kävin ihmisiskän kanssa pellolla juoksentelemassa - ihan siinä samassa paikassa missä Sallan kanssa otettiin kisaa. Ihan hyvin kulki ilman Sallan kiritystäkin.

Toiset möllit

Käytiin taas tuossa lenkkipolun varrella olevassa hallissa agimölleissä. Ihmisiskä ilmoitti meidät mölleihin ja harjoituksen vuoksi vielä kilpailevien sarjaan. Siinä se koko ilta sitten vierähtikin.


Ihmisiskälle täytyy antaa kiitettävä arvosana kun muisti molemmat radat eikä jäänyt ihmettelemään huuli pyöreänä seuraavaa estettä. Möllissä ihmisiskästä oikein näkyi kun se keskitty rauhalliseen ja hötkyilettömään suoritukseen. Rata lähti oikein hyvin käyntiin ja me kiidettiin eteenpäin kuin juna raiteillansa. Siinä pussin jälkeen ihmisiskälle tuli sitten varmaan liian rento olo ja se unohti, että mua täytyy ohjatakin. No mähän menin vähän hämilleni enkä huomannut, että ihmisiskä ajatteli haluavansa mut seuraavaan hyppyyn - ja koska mä en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia mä menin ihmisiskän mukaan ja samalla ohi hypyn. Kieltäytyminenhän siitä sitten tuli, vaikka ihmisiskä sen saikin korjattua enkä mä hypellyt sitä estettä väärästä suunnasta tai jotain. Siinä me sitten kämmättiin samalla tavalla pari muutakin hyppyä ja saatiin hylly kolmesta kieltäytymisestä. No joka tapauksessa mä olen sitä mieltä, että me ollaan kehitytty oikein kivasti. Ihanneaika oli 50 sek ja noiden kolmen häröilyn jälkeen oltiin maalissa ajassa +2,25 sek. Jäi nähtäväksi paljonko oltais menty alle ilman ohijuoksuja.


Toisella radalla oli sitten kepit, rengas ja keinu. Rengasta ollaan menty aika vähän ja se on mulle vähän hankala. Keinu on kans samanlainen ton renkaan kanssa - harkoissa ne menee ihan ok, mutta kilpailuissa ne vähän hermostuttaa mua. No oli mulla kontaktitkin pienesti hukassa - täytyy myöntää, vaikka kyllä mä pinnalle osuin joka kerta. Tää kilpailevien rata otettiin ihmisiskän kanssa ihan harjoituksen vuoksi. Mun mielestä se meni ihan ok - ihmisiskä onnistui keskittymään ohjauksissaan yhtä estettä lukuunottamatta. Mä missasin ton renkaan kun hyppäsin ihan vahingossa sieltä reunasta läpi. Ihmisiskä taas teki perivirheen ohjatessaan mua putken jälkeen kepeille - se siis juoksi mun eteen ja niin mä sitten aloitin kepit väärästä paikkaa. Muuten ihmisiskä onnistui hyppyjen ohjauksessa vaikka siellä oli pari sellaista pahaa kieputuspaikkaa. Hyvä ihmisiskä - hyvä me!


Niin ja kyllä se ihmisiskä oli musta kanssa tosi ylpee kun mä odotan niin nätisti lähtölupaa enkä tee omiani tai ota varaslähtöä. Se kysy multa; "Toffe miksi se on harjoituksissa niin vaikeaa pysyä paikallaan ja odottaa lähtölupaa?" Mä yritin sanoa sille, että siellä meidän hallilla on niin paljon kiinnostavia hajuja - että siks!


Lauantaina on meidän oman seuran möllit joita me kutsutaan epiksiksi, mutta siitä sitten myöhemmin. Siellä me mennään möllit, kilparata ja putkirata.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ...

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppuu myös Salla-siskon vierailu meillä Pennalassa. Mä laitoin kameran jalustalle ja sitten mentiin Sallan kanssa yhteiskuvaan. Oon mä sen verran koira, että mä osaan käyttää kameran viivelaukaisua. Musta tää tällänen "old photo" tyyli sopi parhaiten tähän hetkeen. Salla on varmaan ollut vähän ihmeissään meillä kotona, mutta hyvin pääsi juoneen kiinni heti alkuunsa. Ja kun isosisko on, niin mä annoin sitten isosiskon vähän määräilläkin. Tosin pallosta me kyllä taisteltiin molemmat ihan oikeasti. Ei nyt ihan verissäpäin, mutta kyllä siinä lumi pöllähti kun me molemmat sännättiin pallon kimppuun. 

Salla kertoi mulle vähän sen syksyn suunnitelmista - se on kuulemma kanssa aloittamassa agilityä. Mä uskon, että se pärjää tosi hyvin siinäkin hommassa. Ainakin se on tosi nopee, voitte vaikka katsoa niistä aikasemmista videoista. Ja kattokaa vaikka tota loikkaa tossa vähän alempana - se on otettu tänään pääsiäismaanantaina.

On sille kuulemma tässä kevään kuluessa tulossa vierailulle joku Hugokin. Ne on Hugon kanssa suunnitelleet jotain pentujuttua. Toivottavasti mä pääsen hoitamaan niitä pentuja sitten joskus. Ja mä vähän muutenkin luulen, että siitä jutusta vielä kuullaan ...

Eilen toi mun sisko päätti hauskuuttaa koko porukkaa ja ryhtyi matkimaan meidän ihmispentuja. Se sano mulle; "Toffe! kato ku mä rötkötän täällä sohvalla niinku ihmiset!" Ja vähänkö mä nauroin tassut solmussa ja masu kippuralla ja olihan mun pakko ottaa siitä kuvakin. Aikamoinen komedienne toi mun sisko. Sitten kun myöhemmin meille tuli vieraita niin ihan reippaasti Salla niihin tutustui, vaikka ihmislasten lukumäärä lisääntyi kolmella ja vielä meidän ihmispentuja nuoremmilla. Ei mennyt aikaakaan, kun Salla päätti mennä laittamaan päänsä ihmisiskän kaverin masun päälle. Sitä toista ihmisäiskää Salla vähän aristi, mutta kyllä niistäkin sitten ihan kavereita ajan mittaan tuli.

Otettiin Salla kanssa vähän kisaa kumpi on puron yli ensimmäisenä. Tossa vieressä on siitä vähän maalikamerakuvaa. Ei pienintäkään epäselvyyttä kuka on kuka!


Ihan sivuseikka taas on se, että kumpi lopulta ehti sinne pallon luo ensimmäisenä. On se vaan niin vikkelä tyttö.


Välillä meidän hommat vähän keskeyty, kun ihmisiskä komensi meidän kiinni hihnaan. Vastaan tuli pari semmosta juttua mistä mä en aluksi ollut ihan varma mitä ne on. Ei en oikeen ollu ihmisiä, muttei myöskään sellasia mitä mä aikaisemmin olisin nähnyt.


Kohta on meidän ihmisten ruoka-aika ja sitten varmaan Salla lähteekin kotiin. Tossa vielä muutama kuva tän päiväsistä riekkumisista pellolla!


Musta oli ihan ykköshauskaa kun olit Salla kyläilemässä!

Mikku-äiskä lähetti mulle pääsiäiskortin

Äiskä lähetti mulle ja Sallalle pääsiäistervehdyksen. Sillä on varmaan meitä kova ikävä kun se ei oo voinu huolehtia meistä. Onneksi on ne puput.

Elävää kuvaa

Käytiin siskon kanssa vähän riekkumassa pellolla - tsekkaa hei tästä miten upee tytsy toi mun sisko on!

Sallan kaa ...

No lopulta mullekin tuli uni silmään silloin toissa iltana. Aikanihan mä siinä Sallalle yritin oven takaa huudella, mutta ei sitä sitten ilman vastausta viitti itekseen elämää pitää. Ja äiskälle vaan tiedoksi, että mä oon jo iso poika ja mä osaan käyttäytyä, että Joojoo!


Sallan kanssa on ollut todella hauskaa - aamuisin me saatellaan noi meidän ihmispennut kouluun kunhan on ensin valvottu että ne syö aamupalansa. Aamupala on päivän tärkein ateria - sitä mä oon yrittänyt sanoa Sallallekin. Tänä aamuna ihmisiskä laittoi meille naksujen sekaan samaa purkkilihaa kuin eilen illallakin. Aivan kuten eilenkin, mä jouduin syömään keittiön toisessa nurkassa. Sallaa varmaan vielä vähän jännittää meillä, kun se ei ole kovin paljoa syönyt - vai onko se sellainen tyttöjen tapa napsia sieltä lautaselta vaan silleen valikoiden ja sit sanoo "Mä oon hei niin täynnä - mä en jaksa enää siis yhtää". Joka tapauksessa mä olin tänä aamuna ihmisiskän ajatustakin nopeampi. Ensin mä söin sen mun satsin ja sitten ennen kuin ihmisiskä huomasikaan mä singahdin sinne Sallan hylkäämälle kupille. Ja mitä siellä mua odottikaan! Salla toi mukanaan ihan maailman parhaan hajuisia naksuja - mä oon killittänyt niiden perään ihan siitä asti kun mä haistoin ne kun Salla tuli meille. No Salla oli siis syöny ne purkkilihat, mutta suurimman osan naksuista se oli jättänyt. Siinä vaiheessa kun ihmisiskä tajusi, että mä oon siellä Sallan kupilla oli jo myöhäistä - naksut oli mun navassa. Napakka röyhtäisy perään ja äkkiä ihmisiskän kiukkuisen katseen alta karkuun.

Eilen illalla me käytiin lenkillä siellä pellolla. Mua ihan hengästyttää toi Sallan nopeus. Se on jo matkalla kun mä tajuan, että olis jostain jotain haettavaa. En tiiä kuinka monta kertaa peräkkäin Salla sai sen pallon ekaks haltuunsa, mutta koska mua jurppi se niin älyttömästi niin en mä sitä palloa sitten enää luovuttanutkaan heitettäväksi - se on mun ny!


Salla on niin nopee, että ei siitä melkeen ehdi saada kuvaakaan. Sallalla on sellainen räjähtävä lähtönopeus - vähän niinku raketti. Me ollaan molemmat tosi tottelevaisia ihmisiskälle. Aina kun se huutaa "Hihna" niin me mennään sen luo. Se on ihan hyvä tyyppi kun ei se huuda tota hihnaa ku vaan sillon kun oikeesti tarvii.

Sit ku me päästiin meidän kotipihaan niin ihmisiskä heitti meille lumipalloa vähän aikaan. Toi Salla on siinäkin tosi taitava - se löytää sen lumipallonkin ihan helposti sieltä hangesta. Vähän mua ärsyttää kun se löytää sen niin paljon mua nopeammin - heitti ihmisiskä se lumipallon sitten ihan mihin tahansa. Tossa kuvassa Salla auttaa mua löytämään sen pallon. Salla vaan ei tienny että mä olin hyppinyt jo sen pallon päällä etutassuillani, että se pallo menis hangen alle piiloon - ei sen tarvii kaikkee aina ekaks löytää.

Ihmisiskä väittää, että mä olisin kateellinen Sallalle. Mistähän se on sellaista saanut mieleensä? Mä olin vaan vähän väsynyt päivän riekkumisten jälkeen. Salla saa mun puolesta olla ihan rauhassa meidän ihmisten rapsutettavana yksikseen. En mä yhtä siskolikkaa pelkää - ja ens yönä mä en anna sen nukkua mun sängyssä.

Sisko ja sen veli

Mä olen ihmisiskältä pyytänyt jo pidemmän aikaa, että mä voisin kutsua kaverin yökylään. Eilen kun ihmisiskä tuli töistä kotiin, niin sillä oli Salla-sisko mukana. Eri iskähän meillä Sallan kanssa on, mutta sisko se mulle kuitenkin on.


Siinä kun me Sallan kanssa tervehdittiiin ja vaihdeltiin nopeasti kuulumisia, niin se kerto, että se on mun luona kylässä koko viikon. Ji-haa!


Oltiin vähän aikaa siinä meidän pihalla ulkona ja voi jestas miten nopeakinttuinen toi tyttö on! Ihmisiskä heitteli meille Sallan pehmopandaa eikä mulla ollut minkäänlaista tsäänssiä saada sitä pandaa ittelleni. Mun täytyy kyllä sanoa, että mä jäin oikeastaan lähtökuoppiin kun Salla oli jo matkassa. Kaiken lisäksi se on eri taitava koppaamaan sen pandan ilmasta ittellensä. Siitä me mentiin sitten sisälle morjestamaan meidän ihmisiä. Salla kävi tottunein elkein morjestamassa meidän ihmispentuja ja päätyi ihmisäiskän paijattavaksi. Mä vähän tuumailin, että pitäiskö olla mustis, mutta kyllä mullekin rapsuttelija löytyi.


Siitähän me sitten vähän ajan kuluttua lähdettiin pienelle iltalenkille. Ihmispennuista nuorin lähti meidän mukaan. Ihmisiskä laittoi meidät Sallan taluttimeen kiinni, sisko toiseen päähän ja mä toiseen päähän. No mehän mentiin yhteisessä liekassa oikein hienosti, eikä aikaakaan kun naapurin Feno ja Shania tulivat vastaan. Salla morjesti niitä pikaisesti kun taas mä olisin halunnut mennä Shanian kanssa nurkan taakse. Se nimittäin tuoksu tosi mukavalta.

Me mentiin sinne samalle pellolle kun sillon viimeksi kun Salla ja muut oli meillä. Siellä me vähän nuuskuteltiin molemmat ympäriinsä ja vähän jo yritettiin alkaa pelmuilemaan. Löydettiin keppi joka oli meistä molemmista oikein hauska, mutta ei se sitten Sallaa niin paljon kuitenkaan kiinnostanut ja siksi ei se minuakaan kovin kauaan kiinnostanut.


Lopulta sitten ihmispennuista nuorin otti Sallan hihnan ja ihmisiskä mun ja alettiin suunnata kohti kotia ja lumipaakkujen sulatusta. Oltiin sitten hetki alhaalla kuivamassa kunnes meidät haettiin sieltä ylös.


Sallalla on mukana ihan maailman parhaan hajuista ruokaa, mä haluaisin kanssa maistaa sitä. Ihmisiskä ei anna ja siksi se laittoi Sallan kupin työhuoneeseen ja ajoi mut sieltä pois. Salla sai sitten syödä siellä rauhassa. Mutta kyllä mä vielä joku kerta maistan kun ihmisiskä tai Salla ei huomaa!


Ei siinä sitten aikaakaan kun meillä oli sisällä hyvät leikit käynnissä. Haastettiin toisiamme ja pidettiin aikamoista mökää. Ihmisiskä taisi melkein jo hermostua, se kun aina sanoo ihmispennuillekin, ettei saa pitää sellasta älämölöä.


Vähänkö oli tylsää kun ihmisiskä sanoi, että olis nukkumaanmenoaika. Mä olisin halunnut vielä riekkua Sallan kanssa. Ihmisiskä laittoi meidät sitten nukkumaan eri huoneisiin, enkä mä aluksi meinannut saada unta ja aina välillä piti Sallalta kysyä miten sillä menee siellä oven toisella puolella. Se tais olla jo unessa tai sitten se totteli ihmisiskää toisin kuin mä eikä siksi vastannut mulle enää mitään. No kait munkin sitten täytyy ...