Rääpälettä sosiaalistamassa ...

Koska toi meidän rääpäle, jota jotkut kutsuvat myös Fasuksi, Fasu-Armakseksi tai Fassbinderiksi, on nupiltansa vähän arempi kuin mä, niin me ollaan ihmisiskän kanssa pyritty sosiaalistamaan sitä niin paljon kuin mahdollista vaikkei sillä vielä rokotuksia olekaan. Fasulle pitää näköjään esitellä kaikki jutut erikseen, oli sitten kyseessä seinää vasten nojaava harava tai maassa oleva harava - saatikka jos sillä vielä haravoidaan. Kaikki jutut ne on sille uusia ja koska sitä välillä pelottaa ne niin se murisee niille ja sitten juoksee ihmisiskän tai mun luo turvaan.

Oltiin siis eilen sosiaalistamisreissulla Hyvinkäällä. Ensin tehtiin vähän lenkkiä ja arvatkaa mitä? Pitihän ihmisiskän käydä näyttämässä Fasua myös velipojan ihmisille. No soitettiin niiden ovikelloa ja sieltähän se Kaunis Poika tuli ovea avaamaan. Vanhat kataluudet ei unohdu meillä koirillakaan - niinpä molemmille meillä velipojan kanssa tuli heti mieleen pentulaatikolla vastaanotetut jäynät - ja pöristelyksihän se sitten meni puolin ja toisin. Fasu lipesi porukasta ja ryhty kavereeraamaan Tarron kanssa - lipo sen huulia ja kaikkea. Mua rupes ihan ärsyttään ja mä jouduinkin Tarrolle sanoo pari sanaa ett jättää mun siskonpojan rauhaan vaikka ihan heti! No mun täytyy jutella Tarron kanssa sitten uudestaan kun mennään paimentamaan lampaita muutaman viikon päästä.

Siellä lenkillä me kierrettiin sellaista junaradan varressa kulkevaa kävelytietä ja mä olin ihan ihmeissäni, kun Fasua ei edes läheltä ohi kiitävät junat pelottaneet. Toki ne kulki siellä mäentöyräällä 5m korkeemmalla kuin me, mutta aluksi ne junat meinasivat yllättää mutkin. Se lenkki on kuulemma sellainen, että siellä on moni koiruli päässyt äkisti sateenkaarisilloille - junaa kun ei kuulemma kannata käydä puremassa renkaaseen. Ihmisiskän veli on aloittanut kanssa niiden purkkien tonkimisen - siis sitä samaa juttua mitä me ollaan ihmisiskän kanssa tehty koko mun elämä. Se tartti vähän jelppiä harjaantuakseen kyseisessä lajissa ja siksi me käytiin ihmisiskän kanssa sitä perehdyttämässä. Mulla oli tosi hauskaa, kun yhdellä kätköllä ne ei meinanneet löytää sitä purkkia heti - mä kun olin bonggannut sen heti kun me tultiin siihen huudeille. Olisivat kysyneet multa tai Fasulta missä se purkki on niin oltais päästy etenemään nopeemmin. Ihmisiskänkin etsimistouhu oli sen verta verkkaista, että Fasu kerkes jo nukahtamaankin.

Oikeesti me käytiin siellä Hyvinkäällä katsomassa futismatsia kun meidän ihmislasten ihmisserkkupojat oli kentällä. Fasu tosin nukkui autossa ekan matsin - taisi pientä se tehty lenkki vähän väsyttää, vaikkei ihmisiskä antanut sen kävellä itte juuri ollenkaan - se kantoi sitä suurimman osan matkasta ja sen mitä ei kantanut niin me katkokäveltiin, jotta Fasu oppis kulkeen hihnassa. Ei kuulemma haittaisi muakaan kuulemma jos oppisin vihdoinkin olemaan hihnassa nätisti. Höh nyt en ymmärrä!? ;-) Siellä kentällä oli valtavasi pallon perässä juoksevia ihmislapsia, sekä tyttöjä että poikia. Mä olisin halunnut kanssa, mutta en taaskaan saanut. Fasu pääsi mukaan katsomaan pelejä sitten kun oli ottanut tirsat. Mä olin ihan kummissani, että se ei pelännyt oikeasti yhtään mitään. Ei edes niitä meidät ihmisiskän selän takaa ohittaneita jotka mä huomasin ennen Fasuakin. Ihmisiskä huomasi ne vasta sitten kun se englanninbulldog työnsi nenänsä ihmisiskän jalkojen välistä Fasua tervehtiäkseen. Fasu otti tilanteen ihan rennosti vaikka se eb rupeskin soittaan mulle suutaan. Ihmisiskä oli oikein tyytyväinen kun mä en louskuttanut sille eb:lle mitään takaisin.

Mikku - siis mun äiti ja Fasun mummi - varoitteli mua tuossa taannoin, että toi meidän rääpäle kasvaa vielä joku kerta isommaksi kuin mä. Sille ei kuulemma siksi saisi pitää niin kovaa jöötä. No en mä kyllä mitään kovaa jöötä sille pidä, vaikken ruokakupilleni sitä laskekaan. En oo oikeesti joutunut näyttään sille hammashymyä kertaakaan ja enhän mä edes ole sellanen että mä sellasta tekisin tollaselle rääpäleelle. Saa siltä rääpäleeltä luun tai lelun ittellensä muullakin keinoin ... Ihmisäiskän äiskä kävi tuomassa Fasulle sellasen röh-ääntä päästelevän sikapehmiksen. Mä olisin kanssa halunnut sellaisen, mutta ei mulle vaan sellasta tuotu - rääpäleet saa aina kaikkea kivaa. Fasu omi sen itsellensä eikä halunnut mulle sitä antaa ja koska mä olen niin ystävällinen mä en ottanut sitä voimalla siltä pois. Fasu piti sitä suussansa ja sanoi mulle "Lälläslää! - et saakkaa tätä ittelles!" Kuvitteli varmaan, että mä olisin lähtenyt kisaamaan siitä sen kanssa. Tommosta pikkusta vaan on niin helppo höynäyttää - mä kävin hakeen mun oman ketun ja roikotin sitä suussani - eikä aikaakaan kun Fasu halus nyt vuorostaan sen. No sillä samalla hetkellä kun se iski silmänsä siihen kettuun ja lähti sitä voittamaan multa, mä tiputin sen maahan. Voitte vaan kuvitella Fasun ilmettä kun se tajusi, että se oli vaan juoni. No myöhäistä sillä kertaa - ja kyllä mulla sen röh-röhin kanssa olikin hauskaa koko loppupäivän. 

Eilinen päivä oli Fasulle niin rankka, että se nukkui kiltisti koko yön, eikä edes tullut haastamaan mua normiaikaan (04:00) leikkiin, niin ku se yleensä tekee. Pisut teki siinä neljän viiden aikaan kiltisti paperille ja jatko uniaan. Väsymyksen lisäksi osasyynä taisi olla se, että se on nyt parina yönä laitettu nukkumaan sellaiseen kehään - kai se muuten olis tullut upottamaan hampaansa mun nahkaan varomatta ja sanonut taas "Leikitään Eno - leikitään, jookos!" Kai se sitten joskus tajuaa, että yöllä nukutaan eikä kukuta.

Ai niin juu - telkkarissa menee sellainen koiraohjelma, jossa kerran yksi vanha missi sanoi, että pentujen sosialisoiminen on tosi tärkeetä. Hih! - oliskohan sillä menny senat sakasin? No mä pidän kyllä huolta siitä että meidän Fasua ei kukaan käy sosialisoimassa!