No nyt se ipana on ollut täällä jo kaksi yötä. Emmä oikein tiiä mitä mä sanoisin, siinä se jaloissa pyörii, mutta ei siitä oikein oo mitään hyötyä. Ihmisiskä ja -äiskä sanoivat, että mä saisin leikkikaverin - ja pah. Vähän kun yrittää haastaa sitä leikkiin, niin siinä se on heti sillassa kuin Suomen painimaajoukkue Lontoossa. Muutaman kerran se on kyllä pyytänyt mua leikkimään. "Leikitään Eno hippaa!", mutta kun mä sitten olen antanut sille tukevasti etumatkaa ja lähden kiitämään kuin tuulispää ottaakseni sen kiinni, niin se rupee ulvomaan ja kiljumaan kauhusta ja lähtee ihmisten jalkoihin turvaan. Leiki siinä sitten.
Mä oon ittekseni pitänyt vähän kirjaa tosta sisäsiisteydestä. Silloin kun mä tulin taloon, niin mä en tehnyt juuri mitään sisälle. Ihan yhtälailla sitä kiikutetaan ulos aina kun se herää, mitä muakin silloin aikanaan. Parit pisut ja kakit vielä, niin toi ipana tehnyt sisälle enemmän asioita päivässä kuin mä koko pentuaikana - eikä aina edes paperille. Mä oon kyllä huomattanut sille asiasta, mutta se ei vaan välitä - se on ihan mahoton! Se vaan hymyilee ja sanoo, "Ei sitä aina ehdi eikä kerkeä tai viitsi pyytää ulos , ja kyllä toi ihmisiskä näyttää siivoavan ne aika sukkelaan!"
Eikä tässä vielä kaikki. Se ipana on kamalan huono syömään omasta kupistaan, mutta kyllä sille sapuska mun kupista kelpaisi. Mä en kyllä anna sille yhtään mitään vaikka se siihen nokkansa tunkeekin - syököön omiansa ja sitä paitsi se tarvii niitä pentunappuloita kasvaakseen.
Ainii joo - ne kutsuu sitä nimellä Fasu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!