Jep - kuten jo ehkä aikasemmasta viestistä osasitte lukea olen viime viikot parannellut pallejani. Ihmisiskä vei mun vaatteet ja intouduin hankaamaan killuttimet hangessa verille. Ne alkoi jo olla ihan siedettävät - siis sellaiset ettei mun enää tehnyt mieli niitä nuoleskella, mutta sitten me mentiin ihmisiskän kanssa naapurin Akua tapaamaan. Mulla oli Akun kanssa oikeen mukavaa, vaikka se oli vähän vaisu. Hyvät riekkumiset saatiin kuitenkin aikaiseksi. Huono homma vaan oli, että en huomannut varoa taaskaan killuttimia - joten taas kuljetaan sitten sisällä pitsiunelmapikkareissa. Tosi miehekästä.
Olisko nyt niin, että Ihmisiskä älyää ensi keväänä leikata mun turkin pois vasta oikean kevään tultua? Syytä olis. EIkä se mun vika ole, että mut on siunattu tuollaisilla jalkaväen kranaattien kokoisilla killuttimilla, vaikka kyllähän ne muuten ihan mukavasti pysyy mukana - mitä nyt välillä meinaa hankeen jäädä.
En päässyt sitten tämän kuun vesikoiratapaamiseenkaan enkä liioin Hurttahalillle rally-tokoon. Toivottavasti pallit paranee niin, että ens lauantaina olis jo mahkut vähän harrastaa - alkaa vähän jo tulla ahtaanpaikan kammo.
Tosca systeri kirjoitti, että niillä oli ollut maanjäristys - eikä se tarkottanut mitään sellaista koiran uudelleen järjestämää kämppää. Meillä maa järisee vaan silloin kun mä saan hepulit - ja hei hepuleja on tullut nyt otettua kun olen joutunut sisäkoiraksi.
22. maaliskuuta 2011
6. maaliskuuta 2011
Keisarin uudet vaatteet
Keisarilla on uudet vaatteet ja tosi hienot onkin. Pienenä vinkkinä niille nartuille jotka pyrkivät aloittamaan näihin aikoihin sellaisen joka keväisen laihdutusproggiksen - tälleen lähtee helposti reilu 500gr elopainoa. Täytyy myös myöntää, että mä pystyn hyvin komppaamaan alkuperäisen tarinan keisaria - sillä erolla toki, että mä tiedän olevani alasti kun se taas ei.
Ja koska nakuna on aikas vilakkaa, niin ihmisäiskä kävi ostamassa mulle lämmikettä - kuten kuvasta tarkkaavainen lukija pysytyy huomaamaan. Jossain kärkkäisellä oli tämmöset feecet alennuksessa - joten nyt tarkeaa taas hyvin. Mä kyllä sanoin, etten mä tarvii mitää tollasta, mutta pakko oli päälle se laittaa. Mä tosin osaan riisua ton feecen ihan itte pois. Ei tarvii kun hypätä sellaiseen tosi upottavaan hankeen ja könytä sieltä silleen reippaasti ylös niin johan jää fleece sinne jonnekin. Ja arvatkaa kuka hakee - no en mä todellakaan vaan ihmisiskä.
Tosin se reissu siellä hangessa olis saanu jäädä tekemättä. Kävi nimittäin niin, että mä näin siellä hangessa jonkun ihan selvästi juoksevan mua karkuu. Ihmisiskä tosi mainitsi jostain tuulessa lentävästä lehdestä ja sano se mua kanssa jokskuks pövästikskin. No joka tapauksessa mä päätin metsästää sen lentävän ötökän kävi miten kävi ja kyllähän sitten kävikin. Ihan vaan varottavana sanana voisin mainita, että lumi on näin maaliskuussa aika kovaa ja terävää. Ja arvaatte varmaan mitkä tällaisella koirullla kulkee peräosassa ihan vapaasti heiluen - varsinkin kun karvat on nypitty juuria myöten pois? No niinhän siinä sitten kävi ja ihan huomaamatta, että mä yritin itse kastroida itseni. Vähänkö noloa. No eiku vipeltään kotiin pallit ilmassa heiluen ja verta vuotavana. Onneksi ihmisäiskä ja -iskä on molemmat taitavia pallien hoitajia - ihmisäiskä työnsä puolesta ja -iskä ihan syntyjään. Ihmisäiskä laittoi sitten jotain sellaista voidetta ja nyt odotellaan tipahtaako ne vai ei.
Huomenna ihmisiskä jättää mut ja muun perheen ihan yksin kun se lähtee kuulemma jonnekin missä syödään koiria. Se sano, että mun on syytä olla kiltisti kun se on poissa. Katotaan nyt sitte miten me pärjätään. Toivottavasti noi killuttimet on jo huomenna parantuneet - ne jotenkin kuitenkin on ihan kivat olla.
5. maaliskuuta 2011
Rallia
Ihan vaan nopeena päivityksenä. Ihmisiskä oli ihan onnessaan tänään lauantaina rallytoko-harkkojen jälkeen kun mä olin niin nätisti. Mä nimittäin päätin ennen harkkoja, että mä en kämmää mitää ja teen kaiken niinku pitääki - ja nii mä teinkin. Ihmisiskä tosin kämmäs useastikin, kun se ei varmaan osaa lukee tai ei ymmärrä lukemaansa. Jokaiselle "rastilla" nimittäin kerrotaan sanoin ja kuvin mitä meidän pitäisi tehdä. No joka tapauksessa mä olin koko ajan ihan sen iholla ja tein mitä se halusi ja vähänkö se oli onnessansa. Me mentiin se rata läpi ihan kympillä ja vielä ilman hihnaa. Ihmisiä on niin helppo miellyttää. Joo ja ens kerralla mä en pyydä siltä namia enää kuin radan jälkeen ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)