Hilla

Hilla tuli eilen leikkimään mun kanssa meidän pihalle - siinä me juostiin edestakaisin. Se on tosi kiva tyyppi vaikka onkin likka. Hilla on sellainen vähän yli 1v Nova Scotia tytsy ja mikä kaikkein mukavinta - me ollaan aikalailla samaa kokoa. Siis ainakin vielä, mutta mä kyllä tästä vielä kasvan. Mä oon nyt sellaisen 12,5 kiloo. rockrock!

Ekaluokkalainen kävelee kuin ...

Meidän ihmispennuilla alkaa koulu, mutta kouluunpa pääsen minäkin. Ihmisiskä kertoi, että mun koulu alkaa 9.9 ja koulupäiviä on yhteensä kahdeksan. Hmm... tarkoittaako tämä sitä, että joudun muiden lailla lukemaan läksyjä? Varmaan. Ihmisiskä kertoi, että opiskeltavia aineita on ainakin; palkinnon oikea-aikainen ottaminen, ohittaminen, luoksetulo (osaan kun haluan), istuminen (osaan jo), paikallaan olo (en todellakaan osaa) ja muiden koirien kanssa siivosti oleminen (toiset pelottaa). Vielä en tiedä onko se koulu kovinkin tylsää vai hirvittävän hauskaa. Se, mikä minua hirvittää on tuo yksinolo, kun ihmispennut ovat omissa kouluissaan ja niin hirvittää se ihmisiskääkin. Katsotaan miten käy - kirjoittelen koulupäivien jälkeen jos läksyiltä ehdin.

Ihmisiskä jutteli äidin ihmisäidin kanssa puhelimessa. Olisi mahdottoman mukava tavata äiti, isä, sisko ja veljet. Ja varmaan tavataankin, kun sanoivat järjestävän pentutapaamista muutaman viikon sisällä arki-iltana. Ihmisiskä kertoi minulle sitten myöhemmin, että Tarro on päässyt turkistaan ja niin kuulemma minäkin pääsen, kunhan vaan posti tuo leikkuukoneen ja terät. Jaa-a mitähän tuohonkin sanoisi - mahtaakohan tulla kylmä jos kynitään 3mm terällä? Et Tarro viitsisi kirjoittaa ja kertoa! 

Iskä kirjoitti joutuneensa pistetyksi. Eikä kuulemma mitään rokotuksia, vaan sellainen lentävä ötökkä oli ampaissut kiinni takajalkaan ja tuikannut mojovasti. Hetken oli iskä elvistellyt ja pomppinut vain kolmella tassulla eteenpäin, mutta maukas aamupala oli sitten saanut pistoksen unohtumaan. Meilläkin pörisee niitä ampiaisia ihan liiankin kanssa. Minua eivät ole vielä pistäneet, ihmissiskoa ovat. Täytyisköhän uskoa, kun ihmiset yrittää estää minua leikkimästä niiden amppareiden kanssa?

Iiris kävi meillä

Ai kun oli mukavaa kun Iiris kävi kylässä. Iiris on sen meidän kylän Danny-boyn tytär. Dannyä en olekaan vielä tavannut, mutta eiköhän sekin aika sitten koita. Totta puhuakseni minua ensin pelotti kovasti ja taisi minulta tulla pissikin. Vähänkö nolotti - ei ne ihmiset tosin sitä siitä sateisesta maasta huomanneet- mutta Iiris sen kyllä varmasti noteerasi.

Iiris on sellainen samanlainen kuin minä - paitsi että se on tyttö. Iiriskin on syntynyt tummana ihan kuten minäkin. Nyt Iiris oli ihan sellaisen toffeen värinen. Hei - Toffeen! Heh - sehän olen minä. Tiesiköhän ihmisiskä jo etukäteen että minusta tulee isona enempi toffeen värinen?

Lopulta rohkaistuin jo vähän ja välillä yritin itsekin oikein jahdatakin Iiristä - mutta sitten se Iiris kääntyi ja alkoi jahdata minua. Se on niin paljon isompi, että alkoi taas pelottamaan ja pakenin ihmisiskän jalkoihin. Kuhan tästä kasvan niin kyllä me sitten Iiriksen kanssa leikitään kunnolla.

Iiris toi minulle tuljaisiksi pari lelua - sellaisen lankoista tehdyn puruluun ja ankan. Se ankka on ihan ykkönen.

Kiitos Iiris kun kävit!