Mä oon ihan spanielina!

Sunnuntaina käytiin ihmisiskän kanssa Lapinjärvellä spanielien taipumuskokeessa. Jaa - että olenko mä spanieli? No - en oo, vaikka siltä nyt näyttäisikin. Tää on vaan niitä ihmisten kummallisuuksia - ne on nimittäin joskus luokitelleet meidät vesikoirat spanieleiksi. Tavoistani poiketen olen pyytänyt tällä kertaa kaksi ihmistäkin kirjoittamaan tänne mun blokiin.


Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty


Tuomari: Toffe on vilkas ja energinen nuorukainen, joka on kiinnostunut muista koirista, reagoiden niihin voimakkaasti. Toffe on ystävällinen ihmisiä kohtaan.
Ihmisiskä: Tapojensa mukaisesti Toffe olisi halunnut tutustua ryhmänsä muihin koiriin lähemmin. Taas kerran vaan oli semmoinen tilanne, että paikalla oli pysyttävä. Hakeuduttiin velipojan viereen että edes vähän rauhoituttaisiin. Tuomarin luokse mentäessä Toffe käänsi kaiken huomion tuomariin. 
Mä itte: On se vaan kerta kaikkisen kirottua, että aina kun on koirakavereita niin pitää jäpittää paikallaan sanomatta sanaakaan. Tico oli mun toisella puolen ja yksi spanieli toisella puolen. Noki oli siinä sitten ja sen vieressä iskä ja mummi. Iskälle mulla olisi ollut kyllä kaikenlaista sanottavaa. Se tuomari oli ihan jees, mutta en mä viittiny pusutella sen kanssa.


Haku ja laukaus, hyväksytty


Tuomari: Haku on sopivan laajaa, innkasta ja ilmavainuista. Yhteistyö ohjaajan kanssa on erinomaista. Laukaus vauhdittaa työskentelyä
Ihmisiskä: Vesityön lisäksi toinen jännityksen kohde oli tämä hakutyö. Tutussa metsässä tuo roikale joskus irtoaa ihan liiankin kanssa, mutta tämmöisessä tuntemattomassa metsässä Toffen käyttäytymistä ei etukäteen tiedä. Aluksi näytti, että heinien syönti kiinnostaa enemmän kuin haku ja olinkin varma, että tästä osuudesta tulla paukahtaa hylsy. Lopulta Toffe irtosi muutamaan otteeseen vähän kauemmaksi.
Mä itte: Mulla ei ollu hajuakaan mitä toi ihmisiskä halus mun tekevän. Se yritti päteä tuomarin silmissä ja ohjas mua vain käsiliikkein - sanomatta sanaakaan, kun tuomari oli muistuttanut ohjaajia koiran työskentelyrauhan tärkeydestä. Me molemmat tiedetään, että se vain huitoi ympäriinsä ja koska mulla oli vähän jano mä nuolin niitä sateen jäljiltä ihanan kosteita heiniä. Ihmisiskä olis voinu kyllä kertoa että mun pitää hakee jotain. No ittehän sekin piti tajuta. Kun se hemmo siinä vieressä ampu sillä haulikolla, niin mä tajusin pelin hengen ja kävin vähän hakemassa hajuja jotta ihmisiskä ja se tuomari olis tyytyväisiä.


Jäljestys, hyväksytty


Tuomari: Toffe jäljestää maavainulla tarkasti ja vauhdikkaasti. Kulmat jäljen mukaisesti, kaato tutkitaan. Erinomainen jäljestäjä.
Ihmisiskä: Toffe oli touhussa täysillä mukana jo ennen kuin edes päästiin lähtöalueelle. Lopulta minun tehtäväkseni jäi roikkua jälkinarun päässä. Hieno suoritus - Toffe näyttää oikein nauttivan.
Mä itte: Jälleen kerran koiran pitää itse keksiä mitä tehdä, mutta olihan tää mulle jo tuttua entuudestaan. Ihmisiskästä ei ollut kuin haittaa, kun se hidasti mun etenemistä roikkumalla sen jälkinarun päässä. Lopulta mä vähän yritin tekohengittää sitä pupua, mutta ei se siitä enää vironnut.


Vesityö, hyväksytty


Tuomari: Toffe lähtee uimaan muutaman käskyn jälkeen, tuoden riistapukin rannalle.
Ihmisiskä: Kädet hikosivat kun ajettiin palstalta rannalle. Uimaosuus oli selkeästi se, josta piti olla isoja hankaluuksia odotettavissa. Koiraa ei saanut tutustuttaa rantaan ja kun Toffen uimarituaaleihin on kuulunut tutustuminen veteen - "ensin mennään veteen vain mahaa myöten ja järvi täytyy juoda kuivaksi". No varapatruunoillehan sitä jouduttiin, mutta onneksi säännöt sallivat 5min aikana kahden riistapukin käytön. Ensimmäisen pukinheiton jälkeen Toffe jo meinasi lähteä uimaan, mutta aallot ihmetyttivät koiraa sen verran, että vedestä piti pakittaa. Hain Toffelle intoa uimiseen heittelemällä kiviä sinne vedessä kelluvat riistapukin tietämille. Lopulta piti siis mennä "varapatruunoille" ja heittää se toinenkin pukki järveen. Tässä vaiheessa olin jo varma, että se olen minä joka pukit järvestä noutaa. Ja vielä mitä! Toffe säntäsi sen toisen pukin perään todella reippaasti ja toi pukin minulle vieläpä irroittaen otteen "irti!"-käskyllä ennen turkinravistelua. Kävipä koira hakemassa sitten sen toisenkin pukin ettei minun tarvinnut. Hienoa Toffe!
Mä itte: Se riistapukki jota ihmisiskä veivasi mun nenän edessä oli aikas mainion tuoksuinen - paljon parempi kuin se kaupasta ihmisiskä ostama "dummy". Mä oli ihan täpinöissäni, kun se singahti sinne veteen. Oikeesti mä en lähteny hakeen sitä siksi, kun se oli niin lähellä - säännöt kun sanoo, että pitää uida yli 5m. Hyvä ihmisiskä - se olis ollu sun vika jos varapatruunaa ei olis ollu käytettävissä. Sen toisen riistapukin se sai sitten heitettyä tuntuvasti kauemmas ja tottahan toki mä sen kävin sieltä noukkimassa - oonhan mä vesikoira.


Tottelevaisuus, hyväksytty


Tuomari: Toffe tottelee ohjaajaansa moitteettomasti
Ihmisikä: Näin se on - ei lisättävää. Hyvä Toffe.
Mä itte: Tottelee tottelee, mutta tottelis vielä enemmän jos olis mitä totella. Kuten ylempänä mainitsin, muutamaan osa-alueeseen olisin kaivannut ihmisiskältä vähän selkeyttä ja selkärankaa.


Yhteistyö ja yleisvaikutelma, hyväksytty


Tuomari: Toffen ja ohjaajan yhteistyö on toimivaa ja luontevaa.
Ihmisiskä: Hyvä me!
Mä itte: En mä aina halua moittia tota mun ihmisiskää, mutta sanoisin kuitenkin sen verran että se vois miettiä arvosteltiinko tässä ihmisen ja koiran vai koiran ja ihmisen yhteistyötä.