Toffe on takaisin linjoilla. Tässä on ollut loppuvuodesta vähän sellasta ja tällästä etten oo päässyt asettamaan tassujani näppäimistölle. Ihmisiskä patisti mut nyt kirjoittamaan kun kuulemma siltä on kyselty ihan joka puolelta huolestuneena josko Toffelle on käynyt jotain.
No ei oo Toffella mitään hätää - Toffe on ihan täysissä voimissa, mitä nyt vähän väsyttää, kun täytyy kasvattaa tota Fasua tavoille. Fasu oli ensin rääpäle, sitten siitä tuli honkkelijalkainen lehmänpoikanen eli vasikka ja nyt siitä näyttäisi tulevan norsua muistuttava mastodontti. Me painetaan Fasun kanssa nyt lähes saman verran ja siksi voittekin varmaan kuivitella miltä tuntuu roikottaa korvassansa itsensä painoista korvakorua. Jätkä on ryhtynyt viime aikoina pullistelemaan mulle, mutta vielä toistaiseksi mä olen saanut pidettyä sen ruodussa hammashymyllä.
Ihmisiskä vei multa takin ja vähänkös se ärsytti Fasua. Se kun ei oo vielä pärjännyt mulle juoksussa, niin se on napannut hampaillaan kiinni mun kylkeen. Siinä mä oon sitten hinannut sitä mukanani - vaan eipäs onnistu enää kun ei oo turkkia mistä ottaa kiinni. Häh-hää!
Mä oon nyt käynyt koirakavereilemassa sen verran, että täysjäsenyys liivijengissä olis plakkarissa. Se kaverikoirailu on sinänsä hauskaa, mutta kun Nelli ei vieläkään huomioi mua. Tai no - kyllä se jo vähän mua viimeksi huomioi, kun se niin nätisti näytti mulle söpöjä kulmahampaitaan. Alkaa se Nellikin mulle vähitellen lämpiämään.
Joulut ja uudet vuodet meni ohi. Jouluna mulle ja Fasulle oli laitettu sellaiset omat lahjapaketit täynnä namuja. Mä aukasin sen mun paketin aikas helposti ja söin hyvällä ruokahalulla ne namit Fasun seuratessa vieressä ihmeissään. Se oli vaikeuksissa sen paketin aukasun kanssa ja se pyys mua auttamaan. Mä en ollu ihan varma missä kaikessa Fasu pyys mua auttamaan, ja siksi taisi vahingossa käydä niin, ettei Fasulle jäänyt yhtään namia sen omasta paketistakaan. No mä luulen, että enskerralla tää ei enää onnistu.
Uutena vuotena katteltiin Fasun kanssa raketteja meidän ikkunasta ja mun suureksi ihmetyksekseni Fasu ei pissanut allensa edes silloin kun se naapurin raketti karkas ja räjähti siinä meidän talon viereisessä kuusessa.
Agilityä me ollaan menty ihmisiskän kanssa entiseen tyyliin entisin ongelmin, mutta kait me kuulemma käydään keväällä jossain vähän ottamassa mittaa muistakin ...
Jee, ikävä on ollutkin Toffen tarinoita! Onneksi olkoon liivijengin täysjäsenyydestä, erityisesti Misu-tädiltä! Nähdään pian, jookos!
VastaaPoistaMikku-äiskä