28. kesäkuuta 2011

Hauskaa meillä ainakin oli.

Meillä oli eilen viimeinen virallinen alkeis- kurssipäivä. Illan ohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu kuvassa esitetyn kaltaisella radalla. 

Jostain syystä mä olin eilen vähän kiukkuisella päällä - kaverit ärsytti mua aikalailla enkä oikein jaksanut olla "juttelematta" niille. Rommi - se mun luokkakaveri pentukurssilta - käyttäytyy aina oikein hyvin, enkä mä saanut sitä nytkään hermostumaan. Ihmisiskän toki sain hermostumaan. No se siitä - mun täytyy varmaan treenata tota muiden koirien kanssa olemista.

Me mentiin kaksi kertaa toi rata läpi - ekalla kerralla Rommi teki nollat meistä ainoana. Toisella kerralla sekin vähän sävelsi, mutta kyllä se selväksi teki kuka meistä kunkku on. Rommi on ihan ykkönen.

Ekalla kerralla ihmisiskä valitsi aloituspisteeksi kakkoshypyn ja putken välisen tilan. Me olitiin harjoituksissa menty silleen vaikka kuinka monta kertaa. Meidän pelastus oli, että ajanlasku otettiin vasta kun mä olisin mennyt ekan esteen yli. Mä tapitin ihmisiskää silmä kovana - mä olin päättänyt, että mä teen kaiken oikein hienosti. Just sillä hetkellä kun ihmisiskä antoi mulle aloitusluvan, mä huomasin että se rupes miettimään jo sitä putkea - no mä tietysti luulin et se haluu mut sinne putkelle - ja sinne putkelle mä meninkin. Onneksi ei oltu oikeissa kisoissa. No oikean lähdön ihmisiskä otti vähän lähempää ja me mentiin oikein hienosti molemmat hypyt, putki, A , putki, hyppy ja putki, mutta sitten ihmisiskältä ja multa katos kontakti. Joo ja vähänhän se valitti siitä A:stakin kun pysähdyin siihen niin pitkäksi aikaa. No mitä oli jättänyt mulle jarrunameja niin paljon sinne A:n pintapysähdykselle. Mä söin ne nimittäin ihan kiltisti kaikki, vaikka ihmisiskä sanoi että ollaan kilpailuissa ja etten saisi kuluttaa siinä enempää aikaa. Lautanen vaan on aina syötävä tyhjäksi. Toisella kerralla se olikin sitten oppinut, ettei kannata kattaa sinne mulle lounasta.

Se kontakti siis meiltä vähän hukku ja siksi jouduttiin ottamaan viimeistä putkea edeltävä hyppy uudella lähestymisellä - ennen putkea mentiin vähän solmuun ja putkittaakin piti uudestaan. Mä oon ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni - oonhan mä harrastanut tätä vasta muutaman kerran. Toisella kerralla aika oli vähän parempi, mutta jotain siinäkin tuli sählättyä puolin ja toisin. Rommin eka suoritus oli niin suvereeni, että tokan kerran säveltelyistä huolimatta se voitti meidät muut ihan 10-0. Onnea Rommille!

Ennen kun lähdettiin kotiin ihmisiskä meni sen radan vielä läpi yhen Viivin kanssa - se on sellainen 5v meidän toisen opettajan perrotyttö. Ne teki nollat ja jotenkin mä mietin josko munkin pitää joskus katsoa peiliin - ehkä se ei ihan aina ole kokonaan ihmisiskän vika ...

Onneks meillä on vielä yks kerta jäljellä. Ens maanantaina vielä viimeisen kerran. Me mennään varmaan taas joku rata läpi. Siitä sitten ens viikolla. Joo ja hopee ei oo häpee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!