Me oltiin mun vesikoirakamujen kanssa lenkillä eilen - ja arvatkaa mitä. Mä olen aina kuvitellut, että mä en tykkää vedestä. No nyt mun täytyy sanoa, että mä olen varsinainen vesipeto - ihan kuten perrojen pitää ollakin. Ihmisiskä tosin sanoi ilkeesti mulle, että tassupohjaa uivat ei vielä voisi kutsua itseänsä uimamaistereiksi. Tassupohjaa - ja pöh - mä uin ihan oikeesti.
Kävi muuten ihan kuin ihmisiskälle nuorena jollain rippileirillä. Lapissa pidetyllä leirillä kaikki muut pojat meni uimaan - ihmisiskä ei - vesi kun oli ollut niin kylmää ... No sitten oli kuulemma kaksi mukavaa tyttöäkin menneet uimaan hileiden joukkoon ja ihmisiskänkin oli ollut "pakko".
Eilen Rico, Sonny, Feno ja Poju säntäilivät heti veden nähtyään ihan päättömästi veteen keppien perässä, mä vähän ihmettelin sivusta sitä puuhaa. Rupes vähän ärsyttämään miks ne sai kaikki kepit. No ekaks mä uskaltauduin laittamaan etutassut veteen takatassujen ollessa vielä turvallisesti kuivalla maalla - no eihän siitä mitään keppejä saa kiinni. Kohta mä huomasin olevani jo kahlaamassa mahaa myöten - mutta ei silleenkään niitä keppejä kiinni saanut. Ihmisiskä kun ärsyttävästi heitti aina niin kauas ettei niitä saanut kiinni rannasta. Ja kaiken lisäksi - aina kun mä oli saamassa kahlaten kepistä kiinni - niin eikö Sonny sitten tullut ja rymistellyt veteen mut kastellen - ja aina se ehti ekaks kepille.
No sitten mä huomasin, että Iiris oli varsinainen vesipeto. Siellä se ui keppien ja frisbeen perässä kuin Johnny Weissmuller. Se katto mua vähän kieroon kun mä vaan kahlasin ja tais mulle jotain "kannustavaa" haukahtaakin. No pakkohan sitä oli uimaan sännätä. Mä päätin, että mä haen ton kepin tosta läheltä ennen kuin kukaan pojista huomaa.
Ensin mä tosin yritin vaan kurottaa sitä keppiä kohden - sitten huomasin sivusilmällä , että Sonny on spotannu sen mun kepin. No mun ei auttanut kuin sännätä sen kepin perään. Aika pitkälle mä onnistuin uimaan "hevosta" sitä keppiä kohden. Hevosta uidaan silleen pystyssä - takatassut pohjassa ja etutassut vedessä teutaroiden. Sonny alkoi siinä vaiheessa olla jo niin lähellä, että mun piti ottaa myös takatassut pohjasta ja polkea niilläkin vauhtia. Vähänkö mä kiljahdin riemusta kun mä huomasin, että mä uin. Tassut ei ottaneet ollenkaan pohjaan - pari tiukkaa vetoa kohti keppiä - napsakasti keppi suuhun ennen Sonnyä - ja äkkiä takaisin kohti rantaa.
Sanotte mitä sanotte - mä uin ihan oikeesti ja ensimmäistä kertaa ihan vapaaehtoisesti. Viime kesäistä ja sitä uimahallia ei silleen oteta mukaan laskuihin ...
Toffe on uusi uimamaisteri - hei! - uimamaisteri - hei! - uimamaisteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!