Vähäks sokee

Vähäks sokee - nimittäin ihmisiskä. Oltiin eilen tekemässä lähimetsään sellasta geokätköilyjuttua. Ihmisiskä ripusteli sellasia heijastavia nastoja puihin - jokasen uuden nastan jälkeen mentiin aina edelliselle pisteelle ja tuikittiin lampulla missä se juuri laitettu uusi nasta oikein on. Tätä tämmöstä ees-taas meininkiä kesti niin kauan et mä jo hermostuin - kun ihmisiskä ei sitte välillä edellisellä pisteellä lampullakaan tuikkimalla löytänyt juuri laittamaansa heijastinta sieltä seuraavalta pisteeltä - varsinainen pahvi! Tässä vaiheessa meikä ajatteli, ettei tästä mitään tuu jos en rupee auttaan. No aina kun rupes vaikuttaan siltä, että ihmisiskä on taas hukannu sen just laittamansa nastan - meikä meni sinne seuraavalle pisteelle istumaa ja odottaan - ja koska mulla on sellanen heijastinliivi, niin ihmisiskäkin sai sitten paikallistettua meikäläisen mukana sen juuri laittamansa nastan. Kätevää - kyllä meistä koirista on moneksi. Lopuks mentiin sitten ihmisiskän kanssa koko reitti läpi - eikä se olisi sitä reittiä saanu mentyä ellei olisi seurannu mua - jep.