10. syyskuuta 2010

Eka koulupäivä

No jopas jotakin - kylläpä oli uusia kavereita. Meitä oli niin paljon, että jakauduimme 7 eri luokkaan. Mun luokan ope on ihan kiva - se sano että mulla on kiva luonne. Joo ja mulle ostettiin uusi kaulapanta ennen kouluun menoa - ihmisiskä vei mut liikkeeseen sisälle ja pyysi "Yksi puolikuristava nahkahihna tähän kaulaan - kiitos." Siinä me sitten soviteltiin kaulapantoja ja sopivakin löydettiin.


Ensimmäisellä tunnilla ihmisiskälle opetettiin miten mut saa istumaan vasemmalle puolelle viereen. No - istumisenhan minä jo osaan, joten en todellakaan ymmärrä miksi se iskä ei anna mulle namia kun istun siihen sen eteen. Se mokoma sulkee nyrkkinsä ja pitää sitä ihanaa juustoa mun nokan edessä ja kieputtelee sitä mun edessä jotta teen lähestymisen oikein. No mitä minä en tekisi juuston eteen?


Seuraavaksi ihmisiskälle opetettiin miten minut saa seuraamaan sivulla. Ja taas se nami on nyrkissä ja menee koko ajan eteenpäin - hirvee vaiva saada se juustonami! Niin ja taidettiin ihmisiskälle opettaa kanssa miten meikäläisen huomion saa kiinnitettyä - no sehän me kyllä jo aikaisemminkin osattiin.


Ope halusi nähdä menekö mä ihmisiskän luo jos se sanoo "Tänne". No menenhän minä, mutta ei se ope sitä tiennyt. Laittoi mulle sellaisen tolkuttoman pitkän hihnan ja piti kiinni kun ihmisiskä lähti meikäläisestä poispäin. Vähän jo hätäännyin mihin se ihmisiskä menee, mutta sitten ope päästi irti ja minä pääsin ihmisiskän luokse namiherkulle.


Aina välillä sitten levättiin ja hassuteltiin ja vielä se ope opetti ihmisiskälle myös miten musta saa ylimääräisen valmiustilan pois rauhallisesti silittelemällä. Ai kun olikin hauskaa.


Lopulta kaikki jotka halusi jäädä riekkumaan kavereiden kanssa siirtyi vanhan raviradan kuoppaan. Mun kokoisia siellä ei tällä kertaa ollutkaan ja ne lappikset piti niin hirveää vauhtia ettei se musta niin kivaa ollut. Uusia kavereita tuli kuitenkin taas haisteltua.


Joo ja tulihan mulle tietysti sitten kotiläksyäkin, mutta tarviin kyllä ihmisiskän apua niihin. Toivottavasti sillä on aikaa, etten mä joudu laiskanlukuun.


Ensi viikolla uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!