Ihmisiskä on käynyt keskustelua siitä paljonko mun pitäisi syödä päivässä. Siinä hirmuisossa pussissa, josta mun ruoka annostellaan sanotaan, että sopiva annos mulle olisi sellainen 300g päivässä. Perhana - sehän on enemmän kuin mun paino (260g) syntyessä! - taisin olla aikamoinen rääpäle. Tosca ja Bubbe painoivat reilun 100g enemmän. Rocky, naapurin Dannyn minua 2kk vanhempi pentu painaa jo saman kuin isänsä (17kg). No anyway - joskus syön koko tuon satsin ja joskus en. Ja joskus voisin syödä masun pipiksi, kun mulle piilotetaan naksuihin jotain herkkuja - toisinaan taas edes herkut ei mua kiinnosta ja välillä oksennan kaiken lattialle ihan huvikseen - siitä niitä on sitten kivempi popsia suuhun. Niin tai näin - repikää siitä!
Kysyn vaan, että pitääkö pienen pennun nyt ryhtyä vahtimaan painoaan ja olla siitä jotenkin huolissaan? Sanovat, että pennun syömistä ei tarvitse rajoittaa, jos kylkiluut tuntuvat sormiin. No mun kylkiluut kyllä tuntuvat mun tassuihin ja isännän sormiin, jotta sikäli siis asia on kunnossa. Entä jos jään liian pieneksi? - tai kasvan liian isoksi? Tykätäänkö minusta sitten? Entä mun lonkat - pysyykö ne kunnossa jos jatkan syömistä kuten tähänkin asti (nirkosesti) Pitäiskö tässä nyt sitten ryhtyy angstaan painosta ja ulkonäostä? No ulkonäkö on jo menetetty, kun isäntä veti mut merimakkaran näköiseksi 3.2mm terällä - onneksi turkki kasvaa nopeasti takaisin. Seuraavalla kerralla kyllä laitan vielä enemmän vastaan - tai sitten toi ihmisiskä saa hankkia jonkun inhimillisemmän terän. Mähän palellun talvella!
Kai mun vähän sitten tarvii katsoa miten muut sisarukset ovat kasvaneet, kun tavataan muutaman viikon päästä. Tänään painan sellaiset 8,3 kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!