Eilen nähtiin taas alueen muiden vesiäisten kanssa. Paikalla oli vaikka ketä, mutta me ei saatu leikkiä keskenään ollenkaan - me käytiin läpi nyt niitä agilityn alkeita. Mä olisin kyllä halunnut ennemminkin - tai ainakin aluksi - leikkiä muitten kanssa. No ens kuussa kuulemma mennään porukalla lenkille - joten siellä sitten saa taas riekkua oikein kunnolla.
Meiltä jäi lauantainen rally-toki välistä, ja mä kyllä olenkin sitä mieltä, että yksi koulupäivä viikossa saa riittää. Toi Hurttahalli on mulle vähän vaikea paikka - ihmisiskä ei päästä mua tervehtimään siellä muita koiria vaan pakottaa suurimman osan ajasta odotteleen nätisti. Mä oon ihan kauheen stressaantunut - mun pulssi on varmaan jotain ziljoona - läähätys ihan hirvee - kieli ulkona - on semmonen satatäpinä olo. Mutta sitten kun pääsee tekemään jotain, se on kyllä kivaa! Ihmisiskä kyllä ei tykkää kun mä ilmoitan tylsistymisestäni niin selvästi sen mielestä kamalalla vinkunalla. Sitten se aina yrittää saada mua rauhoittumaan - pois siitä sellaisesta satatäpinästästä. No eihän se siinä onnistu.
Eilen tehtiin sellaisia pennuille sopivia juttua - vähän hyppyharjoituksia ja kiipeilyjä. Ne hypyt oli ihan lässyjä ja on tosi tylsää, etten mä saa vielä hypätä kisakorkeuksista. Ihmisiskällä tosin ei ollut tuon taivaallista hajua miten mua olis pitänyt ohjata - mä kyllä osaisin jo kaiken jos vain toi yksi osais kertoa mitä me seuraavaksi tehdään. Siellä oli Trivikin mukana, ja musta se on kiva kaveri / se on kiva musta kaveri, vaikka mä vähän ulkona yritinkin ottaa siitä niskalenkin. Ei se Trivi siitä suuttunut, vaikka sanoikin "Annas olla viimenen kerta!" Mutta silleen me koirat jutellaan.
Niiden hyppyharjoitusten jälkeen ne vei mut sellaiselle huojuvalle rakennelmalle jossa Nadia Comănecinkin olisi ollut vaikea pysyä. Mua ei todellakaan huvittanut mennä sinne sitten ollenkaan - ei tollanen oo koiria varten. Mutta sitten Inezin ihmisäiskä sai mut jekutettua nakilla sinne puomille - enkä mä huomannut ollenkaan missä mä olin! Ihan kiva, että jekutti koska se oli kuitenkin aika kivaa. Lopuksi mä osasin seurata sitä nakkia tosi hyvin ja siellä alhaalla oli vielä Vivarachon tyttöjen ihmisäiskä namittamassa mua lisää.
Mä pyysin ihmisiskältä, että se ottais selville missä tota voi harrastaa niinku pienellä hoolla - kun mä eikä ihmisiskä tykätä harrastaa isolla hoolla. Jonnekin seuraan kuulemma on vaikea päästä ilman että on jo mestari ja sitte sinne joutuu ostaan jonkun harjoituslisenssin - ja jos se ei oo mitään syötävää nii emmä sitä kyllä ostaiskaan - eikä mulla oo kyllä rahaakaan - enkä mä edes tiedä mitä se raha on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!