Iiris kävi meillä

Ai kun oli mukavaa kun Iiris kävi kylässä. Iiris on sen meidän kylän Danny-boyn tytär. Dannyä en olekaan vielä tavannut, mutta eiköhän sekin aika sitten koita. Totta puhuakseni minua ensin pelotti kovasti ja taisi minulta tulla pissikin. Vähänkö nolotti - ei ne ihmiset tosin sitä siitä sateisesta maasta huomanneet- mutta Iiris sen kyllä varmasti noteerasi.

Iiris on sellainen samanlainen kuin minä - paitsi että se on tyttö. Iiriskin on syntynyt tummana ihan kuten minäkin. Nyt Iiris oli ihan sellaisen toffeen värinen. Hei - Toffeen! Heh - sehän olen minä. Tiesiköhän ihmisiskä jo etukäteen että minusta tulee isona enempi toffeen värinen?

Lopulta rohkaistuin jo vähän ja välillä yritin itsekin oikein jahdatakin Iiristä - mutta sitten se Iiris kääntyi ja alkoi jahdata minua. Se on niin paljon isompi, että alkoi taas pelottamaan ja pakenin ihmisiskän jalkoihin. Kuhan tästä kasvan niin kyllä me sitten Iiriksen kanssa leikitään kunnolla.

Iiris toi minulle tuljaisiksi pari lelua - sellaisen lankoista tehdyn puruluun ja ankan. Se ankka on ihan ykkönen.

Kiitos Iiris kun kävit!