Kylläpä on kuuma. Nämä ei kyllä taida olla niitä koirankelejä. Onneksi minulla on tosi pitkä kieli, niin saan vilvoitusta. Välillä vievät minut sisälle juomakupin luo - eikö olisi yksinkertaisempaa jos toisivat juomakupin suoraan luokseni?
Isäntäväki tuputtaa kolmesti päivässä ruokaa, vaikkei minun kyllä niin useasti tee mieli. Onko muuten epäkohteliasta poistua ruokapöydästä ennen kuin on tyhjentänyt kuppinsa? Teen nimittäin niin tosi usein. Sitten, kun taas tulen takaisin kun minua huvittaa, on kuppi nostettu jonnekin pois.
Eilen meillä oli niiden lentokentältä haettujen ihmisten juhlat. Paikalle tuli valtavan paljon uusia erilaisia ihmisiä - mutta onhan noita nähty aikaisemminkin - en edes viitsinyt etsiä lahkeita haukattavaksi. Muutamalla isolla ihmisellä oli niitä meidän ihmislapsia pienenmpiä ihmislapsia mukana - niiden kanssa oli oikeastaan ihan kiva tutustua. Yksi niistä ei tosin tykännyt kun halusin leikkiä sen pallolla - onko se nyt niin tarkkaa. Eihän minulla ole vielä edes kunnolla hampaita.
Toissapäivänä isäntä otti minut syliin ja räpläsi tassujani - ja sitten se isäntä otti sellaiset isot leikkurit ja lähestyi kynsiäni. Laitoin niin tomerasti vastaan, että meillä meni tovi etutassujen leikkauksessa. Tänään kuulemma lyhennetään takatassujen kynsiä. Niinhän ne kuvittelee.
Ja arvatkaa mitä. Minä saan namin joka kerta kun istun - onko hei helpompaa tapaa saada nameja. Ne namit kyllä maistuu erehdyttävästi samanlaiselta kuin se ruokakin, mutta ovat sellaisia kuivia nappeja.
Joskus isännän kanssa käydään alapihalla pienellä kävelyllä, siellä minun ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä hyörimään isännän jalkoihin, niin saan sellaisen toisenlaisen namin. Joskus tosin matkalla törmään johonkin uuteen mielenkiintoiseen tuoksuun ja jään sitä ihmettelemään, mutta saan sitten namin kuitenkin seuraavalla kerralla. Ja isäntä vaan hokee "Tänne, Toffe, tänne". Ihan hoopo. Siellä alapihalla minusta on tullut jo aika taitava etsijä - tai niin isäntä ainakin sanoo. Ei taida raukka tietää, että sen haju paljastaa piilopaikan - helppoa.
Ai niin, tänään näin aidan takaa naapurin Akun. Tervehdin Akua tosi pontevasti, mutta se ei vastannut mitään. Höh. Toinen naapurini Nalle, se taas jutteli kovasti takaisin, mutta sepä onkin äänessä ihan aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!