Vilskettä ja vipinää

Koulu alkaa olla loppusuoralla - vielä yks kerta jäljellä. Me saadaan kai joku todistus. Viimeks oli taas vähempi kuin edellisellä kerralla. Nyt kaksi ryhmää yhdistettiin ja koulu tais loppua vähä ennen aikojaan, kun ihmiset ei nähny enää pimeässä. Tehtii normisettii mut kukaan ei jäänyt leikkiin - tylsää.


Perjantaina ihmisiskä vei mut työpaikallensa - siellä oli kivaa. Siellä oli sellasia ihmistätejä jotka piti mua hyvänä. Kerran ihmisiskä pelkäs kadottaneensa mut, mutta mä olinkin jo toisten tätien luona. Ne tädit oli niin kilttejä että ne aukas mulle oven ja sit pääsin taas silitettäväksi. Toivottavasti pääsen vielä toisenkin kerran.


Huomenna mennään kuulemma lääkäriin - lähinnä kysymään mitä näille mun alakulmureille pitäisi tehdä - kirjoitellaan siitä sitten.

Hammaskeiju ei sitten tullutkaan

Väittäisin, että on aika epäreilua. Meidän ihmispennut neuvoivat viemään hampaan tyynyn alle - aamulla olisi sitten kuulemma hammaskeiju jättänyt jotain. No ei ollut jättänyt ei - toisaaltaan mitä mä sillä kakseurosella olisin tehnutkään. Mahtaako meille koirille hammaskeijuja ollakaan.


Tämä siis tarkoittaa sitä, että mun maitohampaat alkaa vaihtua oikeisiin hampaisiin - jii-haa! Kohta voin siis alkaa nakertamaan kaikkea oikein huolella - nyt ei ole hirveästi tehnyt mieli järsiä mitään.


Ihmisiskä odottaa kuumeisesti, että mun alakulmuritkin lähtisivät pois. Eilen se yritti niitä venkuttaa - mutta kiinni pysyi. Ticolla ja Tarrolla on kuulemma lähtenyt jo enempi hampaita. Mahtoiko hammaskeiju käydä sisaruksilla?


Ihmisiskä odottaa, että mun rauta-alakulmurit alkaisivat kasvaa. Täytyy kuulemma olla tarkkana, että ne ei porautuisi samalla tavalla kitalakeen kuin nää maitohampaat. Niitä rautakulmureita täytyy sitten pallon kanssa oikoa kohdilleen - varmaan siksi me ollaan alettu leikkiä sellaista "narupalloroikuntaa"

No nyt pukkaa vähän harmia

Näyttää siltä, että mulla on hampaat ihan yhtä vinksallaan kuin Tarrollakin. Käytiin eilen rokotuksella, joka ei meikää hetkauttanut edellisen kerran tavoin yhtään, mutta sitten katsottiin hampaita. Lääkäritäti totesi, että alaleuka on ahdas ja että kulmurit on vinossa. Sanoi, että yleensä pennulta ei kulmureita poisteta, mutta että mä olen vähän siinä rajoilla. Päätti kuitenkin olla ehdottamatta poistoa. Sanoi kuitenkin, että maitohampaiden jälkeen pitää ryhtyä oikomishoitoon. Pitää hankkia sellainen vetopallolelu, joka mahtuu mun suuhun kulmureiden taakse ja sitten kuulemma mua pitää siitä retuuttaa. Ihmisiskän mukaan se ei ole ongelma, kun kuulemma noi oikomisjutut on sille tuttuja noiden ihmispentujen myötä.


Toinen juttu korpeaa isäntäväkeä kuulemma enemmän. Minua se ei haittaa sitten ollenkaan ja sitä paitsi haisee se isäntäväkikin välillä! Sanovat siis, että  olen alkanut paukuttelemaan huomiota herättävän pahanhajuisia paukkuja. Noh - sanotaanko niin, että onhan ne aikas mojovia - oikeastaan tosi mojovia. Sanovat myös, että mun jätökset löytäisi nenätön ihminenkin kilometrien päästä. No nyt ne on sitten huuli pyöreänä, kun eivät tiedä mikä sen aiheuttaa. Ihmisiskä epäilee possun korvia ja aikoo olla antamatta mulle niitä. Vähänkö törkeetä! - ne on nii-in hyviä.  Näyttää siis siltä, että mun ruokavalio menee tarkkailuun.