Kesäillan Rakkaustarina vol 2.
Harvoin on kahden nelijalkaisen rakkaustarinaa kirjoitettu etukäteen tähtiin kuten Foxin ja Fasun. Rakastavaiset tapasivat toisensa ensikertaa melkein vuosi sitten Lapinjärven romanttisessa ja pittoreskissä metsämiljöössä - omistajansa kun olivat ilmoittaneet nuorikon ja sulhasen Spanielien taipumuskokeeseen.
Fasulla oli jo heti aamusta perhosia vatsassa - "jotain taianomaista tässä päivässä täytyy olla - mulla on ihan sellainen tunne!" Tottahan se olikin, Foxi osui Fasun silmiin jo ennen kun auto oli ehtinyt edes pysähtyä. "Se oli rakkautta ensisilmäyksellä", huokaileva Fasu selitti mulle kotiin päästyään.
Tulevat viikot oli Fasulle hankalia - poika riutui ihan silmissä, eikä mielessä ollut mitään muuta kuin ihana Foxi. Foxi sitä ja Foxi tätä, kuultiin useasti. Viikot vierivät ja Fasun olo hieman helpotti, sillä Fasu oli varma, että vielä kerran kohdataan.
Kului kuukausi ja toinenkin, mutta Foxista ei kuulunut mitään. Ruokahalua ei oikein ollut, kun ajatuksen vei vain ihana Foxi.
Sitten se tapahtui mitä Fasu oli kaiken aikaan sanonut - "Vielä me niin tavataan!" Keväällä Foxi soitteli ja kysyi voitaisiinko tavata? Lähdettiin koko porukka tapaamaan Foxia Lahteen. Fasu tuli odottelemaan kun mä kävin kaverikoirailemassa - autossa odotti mua levoton Fasu joka odotti armaansa tapaamista.
Launeella Foxi ja Fasu hyppäsivät autoistansa toisiansa tapaamaan. "Hei rakas Fasu - mä olen niin onnellinen kun me nyt tavataan! - Mun emäntä on ollut ihan epätoivoinen, kun mä en oo tehnyt mitään kun vain piirrellyt kaiken aikaa sun kuvaasi hiekkaan ja huokaillut", virkkoi sirkeäsilmäinen Foxi-kaunokainen Fasulle. Fasu ei oikein tiennyt mitä vastata - ihan kuten tälläiset kokemattomat ja kömpelöt nuoret urokset tapaavat mennä lukkoon kun vieressä on kauan kaivattu mielitietty.
Nuoret lähtivät kävelemään puistoon eikä Fasu oikein saanut sanaa suustansa, katseli vaan ihastuneena Foxin lumoavia silmiä. Foxi oli jo hypännyt takaisin autoon kun Fasu sai arasti kysyttyä, "Aletaaks oleen?"
Kotona Fasu sitten itkeskeli koko illan, "Mä en saanut sanottua mitään järkevää koko aikaan. Ei se Foxi varmaan kuitenkaan pidä musta - ei se edes vastannut mitään mun kysymykseen - vaikka mä kyllä näin sen ihanaisen silmistä myöntävän vastauksen."
Kevät kului huokaillen ja iltaisin tuuleen haukkuessa "Tuuli tuule sinne missä muruseni on - leiki hetki hänen turkillansa - kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin - kerro, häntä odotan yhä vaan!"
Sitten tuli se päivä kun Foxi soitti. Voi sitä ilon päivää - Fasu ei malttanut rauhottua hetkeksikään vaan laukkasi ympäri taloa kuin keväällä niitylle ensi kertaa päästetty vasikka. Poika törmäili joka paikkaan ja huokaili "Aaah - Foxi - minun Foxi - tule pian rakas!"
Treffit sovittiin pikaisesti, sillä tämä rakkaustarinahan oli kirjoitettu sinne tähtiin jo paljon aikaisemmin. Fasu oli odottamassa pihassa nuorikkonsa saapumista, ja oli päättänyt käyttäytyä hyvin heti alusta saakka. Fasu oli päättänyt jättää vahtihaukkunsakin pois kun tiesi armaansa tulevan. Jalat jännityksestä täristen Fasu katseli miten Foxi hyppäsi autosta pihaan ja kohta riensi armaansa syleilyyn. "Rakas - ihana nähdä!", vaikersi umpirakastunut Foxi. Fasu ei saanut taaskaan sanaa suustaan vaan katseli lumoutuneina niitä ihania silmiä.
Kiertelivät ympäri pihaa ja kuiskuttelivat toisilleen kuinka olivat toisiansa kaivanneet ja kuinka oli ollut sydäntäsärkevän ikävä. "Rakas", huokasi Fasu ja kietoi käpälänsä rakkaansa ympärille. "Armaani", huokaili tuo Fasun sydämen vienyt ihanuus takaisin ja jatkoi "lupaathan olla hellä?" Fasu kietoi käpälänsä yhä tiukemmin rakkaansa ympärille ja kuiskutti tytön korvaan "lupaan". Tässä vaiheessa tarina siirtyy koti leppeässä kesäillassa keinuvia koivunlatvoja kohti - leppeä kesäilta hyväilee koivunlatvoja ja kuiskuttelee täyttyneestä rakkaudesta.
Loppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!