Ihmisiskä ei mökötä enää

Oltiin lauantaiaamuna ihmisiskän kanssa Helena Tiaisen koulutuksessa. Matkalla sinne se sano mulle, etä kyllä se mua ymmärtää ja et mä tarviin vaan lisää häiriötreeniä. No Tiaisen koulutuksessa ei tehty sitä häiriötreeniä, kun siellä meidän uudessa agilityhallissa - tai siis oikeesti VAU Koiraurheilukeskuksessa - on hyvä tilanjakajat ratojen välillä. Ehkäpä siinä se on ongelmakin on.

Ihmisiskä kerto aluksi Helenalle vähän ittestään sekä koiruuksistaan ja jostain syystä Helena sitten jossain välissä päivitteli sille "Jestas! jos tää on kerran niistä sun perroista se hitaampi, niin kuinka lujaa se toinen kulkee?) No kyllä se ihmisiskä sitten korjas, että kyllä tää Toffe on se meidän raketti.

Ihmisiskälle se Helena sano, että sen täytyy ryhdistäytyä - selkä suoraksi tai mä laitan sinne kepin! (sitä samaa sano se Lehtosen Sannakin). No ihmisiskä otti taas opista vaarin ja niinhän me sitten liidettiin rataa tuulispäänä läpi. Ope kysy ihmisiskältä miksei se oo päästäny Toffea kilpakentille kun kerran tääkin rata on sellasta 2/3 -luokan tasoa ja niin hienosti meni? Ihmisiskä sanoi, että siksi kun sillä on sellanen koiruus joka ei kuulemma aina malta pysyä radalla. Höh nyt mä en kyllä ymmärrä ;-)

Tosta radasta mun täytyy sanoa, että ekat ongelmat tuli ton keppikulman kanssa. Ihmisikällä oli varma käsitys siitä, että se voi liikkua kepeillä mun kulkusuuntaan nähden ensin vähän vastakkaiseen suuntaan. No, sikäli se oli totta, että mä menin sekasin vasta neljännessä keppivälissä - siihen tuli sitten tehtyä sellanen paikallaanpyörähdys - mutta kunhan se ihmisiskä kerkes siihen viereen niin mä jatkoin keppejä oikeasta välistä. Seuraavalla otolla mä olin jo ihan sekaisin mitä ihmettä se ihmisikä oikeen tahtoo kun se aluksi lähtee harppomaan ihan väärään suuntaan kiertäessään keppien yläpuolelle. No sitten muutettiin suunnitelmaa ja ihmisiskä jatkoi ysin takaakierrolle keppien alapuolelta ja kaikki menikin hyvin.

Olisitte nähneet miten ihmisiskä loisti kuin naantalin aurinko kun mä käännyin putkelta ykstoistaselle putken reunaa hipoen - enkä jatkanut putken suuntaisesti. Tää me oltiin opeteltu siellä Lehtosen Sannan kurssilla. 

Aluksi mä tein liian laajaa kaarretta tohon 12 ja 13 välille, mutta sitten ihmisiskä teki siihen pakkovalssin kun Helena opetti sille, että täytyy osata ohjata koiran etenemistä. Toisinaan on syytä laittaa koiruuteen lisää vauhtia ja välillä höllätä jotta kaaret ei mee pitkäksi. Tolla korjaamisella se menikin sitten hienosti.

Lopun kieputus meni hienosti kun ihmisiskäkin vielä muisti nostaa selän suoraksi ja jättää laiskan ohjaamisen. Ja just kun mä näin ihmisikän naamasta, että nyt alkaa sedällä piiputtamaan niin Helena sanoi opettajillekin tyypilliseen tapaan "Uudestaan! Nyt alusta saakka" No sittenhän me mentiin ja ihmisiskän hengitys tais tasaantua vasta kotona. No en mäkään enää sen kieputuksen jälkeen ihan ykköstikissä ollut.

Sittenhän siitä mentiin kotiin lepäämään muutamaksi tunniksi ja lähdettiin koirakavereilemaan. Mun täytyy todeta, että mä kyllä kotiin päästyäni nukuin sitten koko loppupäivän, vaikka Fasu välillä yrittikin saada mun kierroksia nousemaan.

Tänään sunnuntaina sitten jatketaan sillä meidän normaaliagivuorolla tota kieputusta.