Lauantaina käytiin sitten kaverikoirailemassa siellä veljeskodilla. Ihmisiskä laittoi mut autoon ja lähdetiin kohti Lahtea. Pyörähdettiin siinä kaupungilla ensin vähän merkkailemassa puita ja pylväitä kun oli hyvää aikaa. Eikä sitten aikaakaan kun mä huomasin jo pitkälti nurkan takaa, että muutkin on saapuneet paikalle. No eiku sisälle tassujen siistimiseen ja hissillä ylös. Se hissi on semmonen jännä laite joka kulkee ylös ja alas ja jos häntää pitää liian lähellä ovea niin se piippaa kuin Pennalan VPK:n uusi paloauto peruuttessaan. Siinä oli tosi kiva heilutella häntää. Mä en muuten pelännyt sitä hissiä ollenkaan.
Kun meitä oli neljä niin me jakauduttiin kahteen eri porukkaan. Mä menin Nellin kanssa. Mä yritin sanoa Nellille monta kertaa moi - mutta jostain syystä se ei vastannu mulle mitään. Se ei edes komentanut mua rumasti niin kuin ne kaksi muuta tyttöä.
Siellä ylhäällä oli aika jännää kun siellä oli semmosia nelijalkaisia juttuja joita ne papat työnsivät edellään. Ensin mä ajattelin, että ne on sellaisia koirankarkottimia, mutta kuulemma siitä ei ihmisiskän mukaan ollut kyse. Mua ärsytti kun se Nelli ei ottanut mua mitenkään huomioon, mutta ne papat oli kyllä kivoja. Siihen viereen vaan kun menee niin saa silityksiä ja rapsutuksia. Yksi pappa oli musta tosi kiinnostunut, kun se kysyi tosi monta kertaa mikä rotuinen mä oon. Toisella papalla oli ollut lappalainen pystykorva, jonka se oli tuonut jostain Syväriltä mukanaan. Se pystis asui koko elämänsä ulkona, ja talvella sai olla talon alla. Eipä silti, talvella mäkin haluaisin olla vaan ulkona, varsinkin jos oon pitkässä turkissa. Yksi pappa sanoi, ettei se oo koskaan tarvinnu koiraa nilkkoihinsa räksyttämään, vaimo kuulemma hoiti oivasti senkin pestin.
Me oltiin siinä yläkerroksessa joku 20 minuuttia ja siirryttiin sillä piippaavalla hissillä muutama kerros alas päin. Siinä vaiheessa mäkin olin jo tottunut niihin koirankarkottimiin ja homma alkoi tuntumaan tosi hyvältä. Eikä aikaakaan kun sitten me jo lähdettiin pois. Seuraavat kolme kuukautta pidetään kesälomaa, kun siellä veljeskodilla on kesällä aivan liian kuuma koirille.
Joo me ollaan ihmisiskän kanssa nyt sitten vähän sellasia ehdokasjäseniä, prospekteja niinku liivimiehet sanois ja wannabee kavereita kuten meidän ihmispennut sanois. Virallinen kaverikoira musta tulee aikaisintaan 6 käynnin jälkeen eli yksikertaisella laskutoimituksella 6. käynti olis Joulukuussa. Mutta musta se oli oikein kivaa puuhaa ja mä ainakin haluan jatkaa ...
Toivottavasti Nelli ens kerralla noteerais mut jotenkin, ettei mun tästä hommasta tulis ihan epic fail, kun mä ihan vahingossa päästin suustani Nellille pari vienoa pyyntöä huomioda mut ja ne papat tais vähän pelästyä ... ja semmonen käytös ei kaverikoiralle sovi. Anteeks hei ihan oikeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!