Piiri pieni pyörii ja koirat siinä hyörii ..

Ihmisiskä rapsutettavana ... täh?

Käytii ihmisiskän kanssa kaverikoirailemassa. Me käydää normisti yleensä yhessä toisessa paikassa kuukauden ekana lauantaina, mutta nyt tehtii extrakeikka yhteen toiseen paikkaa, jossa oltiin kerran jo aikaisemminkin. Kuten kuvasta huomaatte, mä oon nyt huivijengin virallinen jäsen, enkä enää mikä wannabekaverikoira tai ehdokasjäsen, mutta senhän te jo tiesittekin.

Eilen meitä oli kolme koiraa ja viis kerrosta asiakkaita, eli oli vähän enempi liikkumista kuin yleensä, mutta ei mua haitannu - sainpahan vaan enempi rapsutuksia. Meistä oli ihmisiskän kanssa tosi mukavaa huomata miten ilolla meidät koiruudet otettiin vastaan. Meitä oli yks espanjanvesikoira - siis mä, yks whippetti ja yksi englanninsprinkku. Moni niistä rapsuttelijoista oli tosi innoissaan, kun ne vertaili meidän erilaisia turkkeja ja olivat tosi innoissaa.

Musta näillä reissuilla on aina ollut hauskaa, mutta nyt vasta hauskaa oliki. Mä oon siis niin nauranu itteni kipeeks - enkä oikein vieläkää saa naurulta mitää muuta haukuttuu. Kävi nimittäi niin, että kun me mentii sisään sinne palvelutaloon niin ihmisten kesken käytii seuraavan kaltainen insidenssi. 

Se meni vähän nii ku näin... paikalla oli; Siiri (hoitsu), Aila (rapsutusasiakas), Mies (Ihmisiskä), (huom. nimet muutettu) - nii ja tietysti mä. 

Siiri - "Aila tuus kattoon ketä tänne tuli!" 
Aila - "Häh" 
Siiri - "AILA TUUS KATTOON KETÄ TÄNNE TULI RAPSUTETTAVAKSI!"  Aila tulee huoneeseen ja näkee meidät. 
Aila -"No kyllähän mä tota poikaa tuun rapsuttamaan!" 
Siiri - "Mistä sä Aila muka tiedät, että tää koira on poika?" 
Aila - "TÄH? - emmää mistää koirasta puhunu". Aila lähestyy rollaattorilla ihmisiskää ja ihmisiskä työntää Toffen etulinjaan.

Semmosta. Saakohan ihmisiskä kohta kans oman huivin?

Sallittu hiihtäjille, jotka on pidettävä kytkettynä

Fasu oli käymässä seudun vesiäisten kanssa Koirapolulla ulkoilemassa yhdeksän perron ja yhden lagoton voimin. Fasu tuli kotiin hihitellen, se oli bongannu tollasen hauskan kyltin sieltä matkalta. Mä jäin kotiin, että Fasu pääs minglaamaan muiden koirien kanssa ja ihan hyvin sillä oli kuulemma sujunut. Ekaks se tosin ei ollu ymmärtänyt, että muiden poikien turkissa ei roikuta juostessa kuten sillä on tapana roikkua mun kanssa. Ihmisiskä kertoi, että se oppi sen aikas nopeesti.

Toffen ja Fasun perinteinen perhetalvipeuhu

Odottavan aika on pitkä

Mä olin kutsunut meille vähän sukua käymään, viime kerrasta kun alkoi olla jo tasan vuosi aikaa. Tossa viereisessä olevassa kuvassa mä odottelen mitä tuleman pitää ja koska ne sukulaiset oikeen tulee. Odottavan aika on pitkä, mutta kärsivällisyys palkitaan ja lopulta autoja alkoikin tulla pihaan. Ihmisiskä tosin ei päästänyt mua ja Fasua heti moikkaamaan sukulaisia vaan meidän piti vielä hetki malttaa ennen kun päästiin vaihtamaan kuulumisia.

Ihan niin kuin silloin viime vuonna, me lähdettiin ekaks vähän reippailemaan ulos ja mentiinkin se sama lenkki. Nyt oli mukana tota Fasun ikäluokkaakin niin mun piti kulkee kokoajan edestakasin jonossa vähän opastamassa kaikille muille mihin me mennään seuraavaksi ja kuinka kaikkien olis syytä pysyy porukassa, ettei kukaan eksy. Ihmisiskä tosin sanoi mulle, että jos mä en varo, niin mulla saattais tulla ääni käheäksi. Mä en ymmärrä yhtään mitä se tarkoitti!

Kaikkiaan meitä oli 13 vesikoiraa, 11 perroa ja kaksi barbettia. Mummi, iskä, äippä, ja velipojat Tarro ja Tico, Salla ja sen pennut Aisha, Allu ja meidän Fasu. Mistral -täti ja sen poika Vasco sekä Mummin ja iskän perheen Arpa -neiti ja tietysti mä. Mua harmitti kun Pepe-ukki ei ollu tällä kertaa mukana.

Kolmannessa kuvassa osa meistä menee jonossa kuin porsaat Vascon valvovan silmän alla. Vasco on mun peuhukaveri parin kesän takaa, kun mä olin äipän luona kesälomalla. Vasco puhuu nykyään norjaa, mutta kyllä me toisemme vielä tunnettiin ja tultiin ihan hyvin juttuun. Tosta edellisestä linkistä voi katsoa kuvan kun Vasco "saalistaa" mua.

Tarro järjesti mulle vähän sellasen yllätyksen. Ensin kun ne tuli niin mä luulin, ettei Tarro ookaan matkassa. Tarron ihmisperheen mukana autosta tuli sellainen tyyppi mistä mä en heti tienny mikä se oikein on. Se mukana tullut koira ei haissu yhtään Tarrolta eikä urokselta, niin mun pää meni ihan pyörälle. Mulla alko sitten jossain välissä olla sellanen tuntuma, et oisko tää nyt semmonen shemale. No mulle kelpaa, mä mietin ja ajattelin vähän hypätä sen selkään. Samalla mulle valkeni koko totuus! Se olikin Tarro josta on tehty konsulentti! Ja löytyihän sieltä se vanha tuttu velipoikakin, kun se kääntyi muhun päin ja karjahti, "Nyt Toffe lähe vetää ... , ettei tartte laittaa päin näköö!"

Joo - sitte lenkin jälkeen kaikki pitkässä karvassa olleet vietiin alas sulattoon. Mun ei tarttenu mennä, kun mä oon lyhkäsenä eikä lumipaakut siksi ottaneet kiinni. 

Mulla oli tosi kivaa mun oman puuman, Misukan kanssa, mutta jostain syystä se ei taaskaan lämmennyt mulle - mitä nyt vähän hymyili hampaillaan. Mä en ymmärrä noita narttuja yhtään. Lopulta Mistral katos jonnekin oven taakse. Tico taas oli hirveen kinnostunut tosta Fasun Aisha siskosta, mutta mä tykkään enemmän tommosesta vähän enempi elämää nähneestä niinku Mistral.

Katsokaapas mitä meille tuli tuljaisiksi! Mä oon aika sälli, kun ihan mua varten on tehty tollanen oma ihmisnami. Tosin perin tylsää - mä en saanut maistaa. Ihmisiskä on aina lesonnu mulle sen nimellä tehtävistä vaatteista - mutta nytpä on Nuutuksen Toffeella on oma suukkomaku - ei paha!

Ryhmähali!

Allu ja Fasu peuhas ihan nätisti ton Aishan kanssa, vaikka aika hunsvontteja ne oli. Pennut jaksoi vielä heilua, mutta me aikuiset oltiin taaempana ihan pötköllään.

Antaa pentujen (7kk) heilua nyt sydämensä kyllyydestä!

Kiitos kaikille käynnistä, meillä oli Fasun kanssa tosi mukavaa!

TÖKS!

En se ollu mä!

Fasun velipoika

Fasun siskolikka

Ulinaa ja painia

Kohta toi ipana käy ihan oikeesti mun hermoon.

Ihmisiskää kouluttamassa

Kuten kaikki mun postauksia seuranneet tiedätte, mulla on ollut tossa agissa ongelmia eritoten ton ihmisiskän kanssa ja siksi päätin, että tilanteeseen on saatava kerralla muutos. Löysin taannoin Espanjanvesikoiraharrastajat ryn sivuilta lupaavalta kuulostavan koulutuksen ja ilmoitin meidät sinne. 

Niinpä sitten lähdettiin viime lauantaina 19.1. aamusella ajelemaan kohti Veikkolaa. Fasu jäi pillaamaan meidän perään ja herätti siinä samassa sitten koko talon - joo, ihan normiaamu Fasulle. Olis kovasti halunnut päästä mukaan, mut mä sanoin sille et mä en ilmottanut sitä sinne ja vastahan se oli uimassa ihmisiskän kanssa - että olis ny vaa hiljaa! Siinä matkalla sitten ihmisiskä - se liikennenopeuksia aina säntillisesti (siis ihan oikeestikin) noudattava puhtoinen liikennesiveyden neitsyt - kuvautti meistä sellaisen sivuprofiilikuvan. En oo kuullu, että ihmisikää olis aikaisemmin niin paljoa korvennut. No aika näyttää millaiset vaikutukset tolla on muhun ja Fasuun. Se laittaa varmaan meidät töihin suolakaivokseen saadakseen sakot maksettua.

Veikkolassa meitä odotti kymmenkunta vesikoiraa hihnanjatkeineen ja Sanna Lehtonen. Sanna edusti Suomea viime vuonna MM -kisoissa espanjanvesikoira Seran kanssa. Tosta opettajasta voitte ihan  päätellä, että mä olin ladannu tähän viikonloppuun kaikki mahdolliset aseet, että toi ihmisiskä saatais toimimaan paremmin. Nyt jos koskaan, viikonlopun intensiivikurssin jälkeen, tuloksia on pakko tulla tai mä muutan takaisin äipän luo.

Mä olin vähän ihmetellyt mitä me tehdään sillä häkillä minkä toi ihmisiskä oli jostain hakenut - mä en ollut yhtään varautunut siihen, että mä joudun sinne kaikeksi siksi aikaa, kun mä en ole radalla tai pissalenkillä. Vähänkö törkeetä! Ja siksi ihmisiskä saikin tuta mun valituksen koko sen ajan mitä se oli kuuntelemassa ton Sannan teoriaosaa. No näköjään tämmönen vanha tekijäkin oppii uusia juttuja. Mulla tuli kurkku kipeeksi siitä huutamisesta ja sitte se piti lopettaa, enkä mä enää silleen ihmisiskää jatkossa huudellutkaan.

Mitäkö ihmisiskä sitte teoriajaksolla oppi? No se oppi, että onnistuneen agilityharjoittelun ehtona on se, että musta pitää olla sen kanssa puuhaaminen sikahauskaa, ja että se ja mä aina liikutaan kentällä täysiä ja että mun pitää ja saan olla itsenäinen, innovatiivinen ja aktiivinen. No toimiiko nää meillä? Sikahauskaa? Joo ehdottomasti, paitsi jos lähellä on tyttöjä tai muita kivoja hajuja. Täysiä eteenpäin? - No kyllä! Itsenäinen, innovatiivinen ja aktiivinen? No itsenäinen aikankin koska mä osaan hakeutua seuraavalle esteelle, Innovatiivinen? Mä en ole ihan varma, mitä toi tarkoittaa, mutta kyllä mä joskus keksin itse   mihin mä meen jos ei ihmisiskä mua osaa ohjata. Aktiivinen - joo! No välillä saattaa mun viretila vähän kiehua yli ja sitten pitää vähän jäähdytellä.

Kaiken ton edellä mainitun lisäksi se oppi, että liikkeen jatkuminen on tärkeetä. Mun pitää saada edetä aina täysiä eteenpäin aina palkalle saakka, vaikka välistä joku este jäisikin. Tälleen koira - siis mä - oppii että kaikki tehdään aina vaan ja ainoastaan täydessä vauhdissa. No mä oon aina vetäny harkat täysillä vaikka ihmisiskä onkin välillä mua tän opin vastaisesti himmaillutkin.

Mitä muuta vielä? Jotta suoritus olisi onnistunut, sen pitää olla virheetön, nopea ja kilpailunomainen. Ja lopuksi kaikkein tärkein ihmisiskä oppima juttu. Ihmisen homma on ohjata oikein! Koiruuden, siis mun, pitää tietää jo ennen ponnistusta, mihin liike jatkuu esteen jälkeen. No tätä mä oon sille jankannut koko ajan!

Mites toi käytännössä? Ihmisiskälle on iskostunut mieleen, että mua täytyy mun silmän takia ohjata hankaloissa paikoissa aina vasemmalta puolelta, mutta nytpä tuli käytännössäkin todistettua, että silmä ei haittaa mua yhtään, mutta ihmisiskän jatkuva huitominen haittaa.

Tehtiin käytännössä harjoitusta, jonka aikana Sanna sai ihmisikän päähän menemään ihan oikeesti sen, että sen ohjaaminen on ollut ihan surkeeta. Sannan viesti ihmisiskälle oli, että unohda noi kädet ja pidä suus kiinni. Tärkeimmät ohjauksen elementit on; 1. oikea sijoittuminen, 2. liike ja sen vauhti, rytmi, suunta ja rytmin muutos, 3. vartalo, eritoten hartialinja, rintamasuunta ja varpaiden suunta. 4. pää ja katse, 5. kädet 6. ääni. Jotta nyt on sellaanen juttu ihmisikä, että pidä jatkossa suus kiinni ja jätä huitomatta niitä käsiäs! Sanna osas vielä niin hienosti käyttää ihmisiskään positiivista vahvistamista ja oli alati innostava ja kannustava.

Toi eka harjoitus opetti ihmisiskälle sen, että sen ei tarvii ehtiä joka paikkan ennen mua ja  kekkaloida radalla, vaan oikealla liikkeellä ja suunnalla saa ihmeitä aikaan. Ensimmäisellä vedolla siihen mattoon piirtyi samanmoinen jälki kuin mitä vahvasti humaltunut ihminen tekee yrittäessään mennä suoraan tai kun mä jäljestän sinne tänne pomppinutta pupua. Saatiinhan me se silleenkin menee, kun mä osasin lukee rataa. Toisella vedolla ihmisikä pystyi sisältämään ton liikkeen merkityksen ja sen humalaisen toikkaroinnin tilalle tuli yksinkertainen ja viivasuora liike oikeaan suuntaan. Ihmisikän kulkema matka varmaan vähintään puolittui. Tehtiin me sitte kans putkijarrustusta mun sokealta puolelta ilman mitään ongelmia. Ihmisikä oppi jarruttamaan ja ohjaamaan ja mä - no mulla oli kerrankin helppoo tehdä mitä pyydetiin. Niin se Toffe vaan taittui putken jälkeen ihan sinne minne Ihmisiskä ohjas. Hienoo!

Toisen päivän hienoimpia oppeja oli se, että ihmisikä pystyi korjaamaan juoksu- ja ohjausasentoaan lennossa Sannan oppien mukaan. Sille meni siis oppi jakeluun, vaikka se juoksi ja ohjasi mua samaan aikaan - vau ihmisiskä!. Useampikin naisihminen tuli ihmeissään kehumaan sitä kun se pystyi ottamaan lennossa ohjeet ja soveltamaan käytännössä. Ihmisiskä vaan lakonisesti totesi, että miehet on tottuneet ottamaan naisilta käskyjä vastaan ja toteuttamaan ne välittömästi ja säntillisesti. Miehille se käskyjen tottelu on sen mielestä vähän niinkuin elinehto ... kuulemma joku kokemuksen mukanaan tuoma juttu. 

Entä mä? No mähän olin mä. Ei muuta ku täysiä radalla! no okei - kerran piti käydä ulkokehän reittiä kulkiessa moikkaamassa tyttöjä - niinku mä aluksi sanoin - tytöt on jees!

Lopuksi Sanna laittoi meidät varsinaiseen linkoukseen - kierrettiin 20x20m radan ulkokehää hullunkiilto silmissä -  just kun kuviteltiin, että kolme rundia riittää, niin Sanna huusi "uudestaan kaks kertaa!" Oli muuten eka kerta kun mä oon nähnyt ihmisiskän sellasessa tilassa, että sen oli vaikea puhua. Soijaa pukkaa! , olis Kristoffer Taxfreekin sanonu.

Kiitos Sanna kun taoit järkeä ihmisikän päähän!

Möllispöllis

Käytiin ihmisiskän kanssa meidän seuran epiksissä, eli epävirallisissa agikisoissa. Osallistuttiin kahteen sarjaan, mölleihin ja ykkösiin. Mä en tykkää mölliradasta oikeestaan ollenkaan kun siellä ei ole keppejä. Musta kepit ja putket on ihan parasta. Toi alla oleva filmipätkä on meidän mölliradalta.

Toi filmin alussa näkyvä perro on mun harkkakaveri Penu, joka tosi hyvä ja nytkin ne teki hienon 0-radan. Hyvä Penu!

Ihmisiskälle propsit siitä, että se sai ohjattua mua paria epäselvää ohjausta lukuunottamatta oikein somasti. Rata meni paria piruettia lukuunottamatta ihan hyvin, ja puomilla ihmisiskä halus jostain syystä hinkata kontaktia, kun se ei ollu tyytyväinen mun suoritukseen. Mä olin vähän töpinöissäni ja ehkä siksi siitä kontaktin hinkkaamisestakaan ei tullut lopulta mitään - mun takatassut löysivät suurinpiirtein oikean paikan vasta ihmisiskän käsien ohjaamana.

Ykkösten rataakin käytiin kokeilemassa, tosin hieman kehnoin tuloksin. Tosin mä olisin kyllä tiennyt mihin se kosahtaa jos ihmisiskä olis vaan kysynyt multa. Siinä oli radan keskivaiheilla sellainen kolmen rinnakkaisen hypyn sarja takaa - edestä - edestä ja ihmisiskä valitsi ohjata mua mun oikealta puolelta - no auts, enhän mä nää mitään mun oikealla silmällä. Se, siis ihmisiskä, oli siinä vähän myöhässä ja mä kerkesin sen edelle heti ekan hypyn jälkeen. Joo - se oli sitten ihan sama mitä se siellä huitoi, kun en mä nähnyt mitään. Jälkeenpäin se paljasti mulle, ettei se ollut muistanut miettiä mistä mä nään ja mitä mä nään, kun harkoissa oltiin saatu toi sokea puolikin menemään ihan ok. Mun tosin piti sitte sanoo sille, että josko se olis johtunut siitä, että sitä sarjaa hinkattiin niin monta kertaa että mä osasin sen jo ulkoa ja olis ollut ihan sama mitä se siinä olis huitonut, koska mä olisin vaan menny sitä rataa ulkomuistista ... Oppia ikä kaikki - ihmisiskällekin. Se oli vähän pettynyt suoritukseensa, oli kuvitellut, että me klaarataan se rata ihan kuten tollasta samanlaista rinnakkaissarjaa on klaarattu harkoissakin. Pää pystyyn ihmisiskä! Eikös me sovittu, että tää on vaan kivaa tekemistä yhdessä - eikä mitään kireäpipoista kisajuttua?