Retiisi silmässä - nyt musta tais tulla konsultti

Ihmisiskä käytti tänään mua niissä testeissä, joiden tarkoitus oli varmistaa olisko musta sulhaseksi Wilmalle. Siellä lääkärissä ihmisiskä ensin täytti kaikenmaailman papereita ja sitten siihen tuli yks hoitaja, joka laittoi mun silmiin varmaan jotain sellaista tajunnanlaajentajaa. Tai ainakin se siltä vaikutti, kun näkymät alkoi oleen silleen aika psykedeelisiä. Yht'äkkiä kaikki alkoi oleen ihan sumeeta enkä mä enää nähnyt kuin hahmoja.


Siinä me sitten odoteltiin lääkäriin pääsyä odotustiloissa. Oli nimittäin pikkasen hankalaa kun ei nähnyt muita potilaita - niistä oli vain hajuhavainto. No enhän mä tarvii mitään näköhavaintoa, kun mähän tunnen kaikki vaikka silmät kiinni. Jotenkin vaan ei ollu intoa moikata niitä kaikkia, ja niinpä olin aika hiljaista poikaa.


Lopulta kuulin kun mun nimeä huudettiin. Lääkäritäti pyysi ihmisiskää nostamaan mut pöydälle ja sitten kohta jo sammutettiinkin valot. Ihan silleen varottamatta se lääkäritäti häikki mun silmiin sellaisella ihan mahdottomalla valonheittimellä, vähän sellasella mitä ihmisiskä pitää ulkona otsallaan. Ihmisiskä piti kiinni, joten ei siitä karkuunkaan päässyt. Vasen silmä tuli tarkastettua yhdessä hujauksessa, mutta oikean silmän kanssa sitten alkoikin tapahtua. Hmm-m, haa-a, hmm-m, harvoin on näin selvä tapaus! Ainoa mitä mä ymmärsin lääkärin sanovan oli "Retiisi silmässä - juu-u". Ihmisiskän mukaan se kyllä sanoi "oikean retinan ablaatio" 


"Harvoin näkee näin selvää tapausta!", sanoi lääkäritäti ja pyysi josko mä suostuisin näyttämään mun silmääni muutamalle muulle lääkärille - ne ei kuulemma valmistuis lääkäriksi ilman mun silmää. No kyllähän mä sitten siihen suostuin.


No valuvika mikä valuvika, mutta siinä meni sitten treffit tyttöjen kanssa kun se saattaa olla periytyvää. Kyllä mua nyt harmittaa, mutta tyttöjä varmaan vielä enemmän. Ihmisiskä sanoi mulle, että mun olis syytä ryhtyä totuttelemaan siihen ajatukseen, että musta tulee konsultti.


Ihmisiskäkin haluaa mainita jotain: Pentuaikana ihmettelin, miten Toffe meitä metsässä yms. ohittaessaan aina välillä törmäili meidän jalkoihin. Yhtälailla betoniporsaat yms. olivat vähän ongelmallisia toiselta puolen ohitettaessa. Nämä törmäilyt loppuivat aikanaan ja niitä pidettiinkin "pentuiluna", vaikka käytiinhän niitä silmiä lääkärissäkin näyttämässä, ilman virallista peilausta tosin. Nyt selvisi, että tämä näköongelma oireilee pentuaikana juuri näin. Kun sitten ikää ja kokemusta karttuu, korvaa koira puutteen muilla aisteillaan. Toffesta näkövammaa ei huomaa mitenkään - vauhti niin agi-radalla kuin metsässäkin on suorastaan lentävää. Heppu pääsee siis suunniteltua nopeammin konsultiksi ...

Iskä ja Mummi

Iskä, Mummi ja Mä

Iskä ja mummi kävi meillä. Heti ekaks mä kerroin iskälle ja mummille miten hienosti me pärjättiin pikkuveikan kanssa Hyvinkäällä. Mä itkin mummille, että Tarro pyyhki mulla pöytää mennen tullen. Mummi oli meistä tosi ylpeitä ja se sanoi, että ne ties iskän kanssa, että me pärjätään Tarron kanssa luomuperrojen sarjassa hienosti ja lisäks ne sanoi, että "Älä Toffe välitä, vaikka Tarro sut voittikin - ens kerralla siellä saattaa olla tuomari joka tykkää rääpäleistä". Joo hei tosi kivasti sanottu, mut se olikin kuulemma jotain sarkasmia. 


Mun isäsuhteeni on ollut hieman vaikea, kuten tarkkaavaisimmat tän blogin lukijat jo tietävätkin, mutta nyt kun iskästä on tullut konsultti, meillä meni heti paremmin. Iskä tyytyi vain pörisemään mulle ja koska mä osaan jo lukea koiraa niin mä ymmärsin olla menemättä liian  lähelle. Ekaks me mentiin lenkille metsään ja pelloille ja siellä me intouduttiin iskän kanssa ihan riekkumaankin kahdestaan ilman että iskä pöris mulle yhtään. Iskä tosin on vähän tosikko ja siksi parhaimmat jutut mulla olikin mummin kanssa. Mummi rules ja se jaksaa vielä heiluakin!


Mentiin perhepotrettiin meidän alapihalle ja tehtiin me siellä vähän keppejäkin. Iskä ja mummi menee kepit tosi hienosti, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että mulla oli kyllä vauhti kohdallaan. Se perhepotretti on tossa ihan ekaks.


Lopulta mentiin meille sisälle ja me jatketiin mummin kanssa mukavia leikkejä. Iskä tyytyi pöriskelemään mulle aina välillä, mut ei se mua haittaa, ihan mukava se kuitenkin on. Mummi ja iskä paijautti itseään meidän ihmisillä, mutta mä otan vahingon takaisin sitten illalla. Musta oli tosi kivaa että iskä ja mummi kävi. Pitäis vaan nähdä useammin - ihan kuten sisaruksiakin.

Pidä ittes miehenä!

Kaunis Poika poseeraa!

Pidä ittes miehenä! - nimittäin pikkuveli Tarro jota nykyisin kutsutaan nimellä "Kaunis Poika" Oltiin pikkuveikan kanssa Hyvinkään Ridasjärvellä näyttelyssä. Mä olin erittäin hyvä ja Tarro oli joku eri juttu. Lisäksi Kaunis Poika se keräs jotain hempeitä tyttömäisiä värejä, kun mä keskityin miehekkään siniseen. Joten pidä hei Kaunis Poika ittes miehenä! No onnee sulle kuiteski!


Tuomari oli sellainen mies joka puhui ihan ihmeellistä kieltä. Ihmisiskä kuitenkin osasi mulle kertoa, että sen mielestä mä olen liian pieni ja kevyt koira. No oho - pitääkö muka olla oikein Puolasta tuotu tuomari, että ton osaa sanoa? Ihmisiskä näkee sen otsallaankin. Mun pää on kuulemma sopusuhtainen, niska/kaula oikean pituinen. Sitten se sanoi, että mulla on "weiche ruecke" eli pehmeä selkä - mitähän sekin sitten tarkoittaa? Runsas rinnansyvyys, keskikokoinen luusto. Miten muka pieneksi mainitulla koiralla voi olla keskikokoinen luusto? Hei jotain johdonmukaisuutta - saanko pyytää!? Hyvä kulmat kuulemma löytyy vaikka vielä hoikaksi lopulta mainitaan.

Kauniit Pojat rivissä

Oli siellä toinenkin mun kamuista, nimittäin Trivi ja sekin on sellainen Kaunis Poika. Trivi tais olla tosin sellainen Oikein Kaunis Poika jo ennestään. Tossa ne meidän Kauniit Pojat on samassa kuvassa.


Lähdettiin sitten ton mun pikkuveikan kanssa vähän riekkuun hiekkakuopille siihen ihan lähistölle ja kyllä meillä oli mukavaa. Paitsi, että Tarro taas piti koko ajan keppiä eikä antanut sitä mulle ollenkaan. Enkä mä oikeastaan yrittänyt sitä siltä oikein viedäkkään kun mä ajattelin, että paistatelkoon nyt sitten parrasvaloissa koko päivän.

Tarro ei anna mulle keppii!

 Sitten Tarro joutu lähteen kotiin ja mä jäin vähäks aikaa uimaan

Kekekekekekekekekekekekeke!

Sulla on niin ...

"Sulla on kuule niin taitava ja lahjakas koira - että miten ois jos antaisit sille vähän tilaa tehdä näitä juttuja" On se hyvä, että joku sanoo tän ääneen kun ei ihmisiskä ole uskonut mua. Ihmisiskän kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että se on hyvä kuuntelemaan järkipuhetta. Se teki niin kun ohjaaja neuvoi ja mitä tapahtuikaan?


Ihmisiskä ei oo älynnyt, että se antaa mulle ohjeita paikoin ihan liian myöhään. Joo no kaikkihan siis alkoi siitä, että mentiin hyvin radan alkupuoli aina puomille saakka. Puomilla kun on se kontaktijuttu, eli tassujen pitää nousussa ja laskussa osua sinne kontaktiosuudelle. Ton osuman lisäksi ihmisten hitauden vuoksi meidät pyritään pysäyttämään siihen kontaktille, jotta ihminen kerkee mukaan ja koska kontaktilta saa irrota vasta käskystä, niin seuraavan esteen ohjaaminen on ihmiselle helpompi. No kyllä te varmaan ymmärsitte ja kuten jo niin monta kertaa aikaisemmin olen maininnut, mun tassuissa riittää vauhtia. Mä oon jo menossa puomilta alaspäin kun ihmisiskä muistuttaa mua kontaktista. "PINTA!" No siinähän käy sitten niin, että vaikka mä vedän siihen sellaisen neliraajajarrutuksen, en mä saa itseäni pysähtymään. Mun tassut jää siihen pinnalle ja peräpää kääntyy mun yli hiekalle. Tai ainakin jotain sellaista - no kaikki jotka tietää jotain massan ja liikkeen suhteesta osaa kuvitella silmissään mitä siinä tapahtuu.


No nyt ohjaajan ohjeiden mukaan toimittuaan ihmisiskä huutaa mulle sen "PINTA!" jo hyvissä ajoin puomin tasaisella osalla ja mitä käykään? Vaikka mulla oli ihan sairas vauhti (koska mä siis olen tosi nopea), mä kerkeen nätisti pysähtymään siihen kontaktille ja kun se ei silloin oo siinä vieressä mitään sähläämässä niin mä saan tehtyä sen kontaktin niin kuin pitääkin. Hyvä minä!

"Hei just noin - huomasitkos mitä kävi kun sä annoit Toffelle tilaa etkä ollut sitä siinä sen iholla ahdistamassa! - se tekee sen todella hyvin - annat van sille tilaa tehdä itse! Hyvä!"


Me on nyt alkeiskurssin jälkeen käyty tuolla jatkoryhmässä kolme kertaa ja musta on ollut tosi hauskaa. Heti kun mä pääsen radalle ei mua kiinnosta enää toiset koirat yhtään. Kepit mun täytyy kyllä saada haltuun, ne on musta aika vaikeet vaikka mulla kotona sellainen rata onkin. Treeniä se vaan varmaan vaatii, täytyy vaan toivoa, että ihmisiskä opettaa mua oikein ...

Tylsää

Ollaan ihmisiskän kanssa aloitettu syksyn agilityt ja hyvin on mennyt vaikka aluksi meitä vähän jännitti - tai tiedättehän te ketä jännitti. Meillä on ryhmässä vähän hajontaa, mutta ei se haittaa. Totta kisaa medi kolmosissa ja Ossi medi ykkösissä ja mä oon just aloittanut. On oikeastaan ihan hyvä, että on hajontaa niin ihmisiskäkin pääsee parempiaan seuraamalla kehittymään ...

Ihmisiskä on ollu vähän kipee ja siksi me ollaan missattu kaikkea kivaa ja koska ei se oo terve vieläkään niin missataan ainakin tän päivän agility. Viikonloppuna vesiäiset oli jäljellä mut mä en päässyt siis sinnekään. Mä olisin nimittäin näyttänyt niille kaikille mun kamuille miten SPA1 on jäljellä ...

Mulla alkaa kupoli pikkuhiljaa vähän paisumaan kun ei pääse oleen ku pihassa. No mun onneksi mä oon päässy kuitenkin lenkille ihmisäiskän kanssa, kun ihmisiskä vaan makaa.

Mä oon ihan spanielina!

Sunnuntaina käytiin ihmisiskän kanssa Lapinjärvellä spanielien taipumuskokeessa. Jaa - että olenko mä spanieli? No - en oo, vaikka siltä nyt näyttäisikin. Tää on vaan niitä ihmisten kummallisuuksia - ne on nimittäin joskus luokitelleet meidät vesikoirat spanieleiksi. Tavoistani poiketen olen pyytänyt tällä kertaa kaksi ihmistäkin kirjoittamaan tänne mun blokiin.


Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty


Tuomari: Toffe on vilkas ja energinen nuorukainen, joka on kiinnostunut muista koirista, reagoiden niihin voimakkaasti. Toffe on ystävällinen ihmisiä kohtaan.
Ihmisiskä: Tapojensa mukaisesti Toffe olisi halunnut tutustua ryhmänsä muihin koiriin lähemmin. Taas kerran vaan oli semmoinen tilanne, että paikalla oli pysyttävä. Hakeuduttiin velipojan viereen että edes vähän rauhoituttaisiin. Tuomarin luokse mentäessä Toffe käänsi kaiken huomion tuomariin. 
Mä itte: On se vaan kerta kaikkisen kirottua, että aina kun on koirakavereita niin pitää jäpittää paikallaan sanomatta sanaakaan. Tico oli mun toisella puolen ja yksi spanieli toisella puolen. Noki oli siinä sitten ja sen vieressä iskä ja mummi. Iskälle mulla olisi ollut kyllä kaikenlaista sanottavaa. Se tuomari oli ihan jees, mutta en mä viittiny pusutella sen kanssa.


Haku ja laukaus, hyväksytty


Tuomari: Haku on sopivan laajaa, innkasta ja ilmavainuista. Yhteistyö ohjaajan kanssa on erinomaista. Laukaus vauhdittaa työskentelyä
Ihmisiskä: Vesityön lisäksi toinen jännityksen kohde oli tämä hakutyö. Tutussa metsässä tuo roikale joskus irtoaa ihan liiankin kanssa, mutta tämmöisessä tuntemattomassa metsässä Toffen käyttäytymistä ei etukäteen tiedä. Aluksi näytti, että heinien syönti kiinnostaa enemmän kuin haku ja olinkin varma, että tästä osuudesta tulla paukahtaa hylsy. Lopulta Toffe irtosi muutamaan otteeseen vähän kauemmaksi.
Mä itte: Mulla ei ollu hajuakaan mitä toi ihmisiskä halus mun tekevän. Se yritti päteä tuomarin silmissä ja ohjas mua vain käsiliikkein - sanomatta sanaakaan, kun tuomari oli muistuttanut ohjaajia koiran työskentelyrauhan tärkeydestä. Me molemmat tiedetään, että se vain huitoi ympäriinsä ja koska mulla oli vähän jano mä nuolin niitä sateen jäljiltä ihanan kosteita heiniä. Ihmisiskä olis voinu kyllä kertoa että mun pitää hakee jotain. No ittehän sekin piti tajuta. Kun se hemmo siinä vieressä ampu sillä haulikolla, niin mä tajusin pelin hengen ja kävin vähän hakemassa hajuja jotta ihmisiskä ja se tuomari olis tyytyväisiä.


Jäljestys, hyväksytty


Tuomari: Toffe jäljestää maavainulla tarkasti ja vauhdikkaasti. Kulmat jäljen mukaisesti, kaato tutkitaan. Erinomainen jäljestäjä.
Ihmisiskä: Toffe oli touhussa täysillä mukana jo ennen kuin edes päästiin lähtöalueelle. Lopulta minun tehtäväkseni jäi roikkua jälkinarun päässä. Hieno suoritus - Toffe näyttää oikein nauttivan.
Mä itte: Jälleen kerran koiran pitää itse keksiä mitä tehdä, mutta olihan tää mulle jo tuttua entuudestaan. Ihmisiskästä ei ollut kuin haittaa, kun se hidasti mun etenemistä roikkumalla sen jälkinarun päässä. Lopulta mä vähän yritin tekohengittää sitä pupua, mutta ei se siitä enää vironnut.


Vesityö, hyväksytty


Tuomari: Toffe lähtee uimaan muutaman käskyn jälkeen, tuoden riistapukin rannalle.
Ihmisiskä: Kädet hikosivat kun ajettiin palstalta rannalle. Uimaosuus oli selkeästi se, josta piti olla isoja hankaluuksia odotettavissa. Koiraa ei saanut tutustuttaa rantaan ja kun Toffen uimarituaaleihin on kuulunut tutustuminen veteen - "ensin mennään veteen vain mahaa myöten ja järvi täytyy juoda kuivaksi". No varapatruunoillehan sitä jouduttiin, mutta onneksi säännöt sallivat 5min aikana kahden riistapukin käytön. Ensimmäisen pukinheiton jälkeen Toffe jo meinasi lähteä uimaan, mutta aallot ihmetyttivät koiraa sen verran, että vedestä piti pakittaa. Hain Toffelle intoa uimiseen heittelemällä kiviä sinne vedessä kelluvat riistapukin tietämille. Lopulta piti siis mennä "varapatruunoille" ja heittää se toinenkin pukki järveen. Tässä vaiheessa olin jo varma, että se olen minä joka pukit järvestä noutaa. Ja vielä mitä! Toffe säntäsi sen toisen pukin perään todella reippaasti ja toi pukin minulle vieläpä irroittaen otteen "irti!"-käskyllä ennen turkinravistelua. Kävipä koira hakemassa sitten sen toisenkin pukin ettei minun tarvinnut. Hienoa Toffe!
Mä itte: Se riistapukki jota ihmisiskä veivasi mun nenän edessä oli aikas mainion tuoksuinen - paljon parempi kuin se kaupasta ihmisiskä ostama "dummy". Mä oli ihan täpinöissäni, kun se singahti sinne veteen. Oikeesti mä en lähteny hakeen sitä siksi, kun se oli niin lähellä - säännöt kun sanoo, että pitää uida yli 5m. Hyvä ihmisiskä - se olis ollu sun vika jos varapatruunaa ei olis ollu käytettävissä. Sen toisen riistapukin se sai sitten heitettyä tuntuvasti kauemmas ja tottahan toki mä sen kävin sieltä noukkimassa - oonhan mä vesikoira.


Tottelevaisuus, hyväksytty


Tuomari: Toffe tottelee ohjaajaansa moitteettomasti
Ihmisikä: Näin se on - ei lisättävää. Hyvä Toffe.
Mä itte: Tottelee tottelee, mutta tottelis vielä enemmän jos olis mitä totella. Kuten ylempänä mainitsin, muutamaan osa-alueeseen olisin kaivannut ihmisiskältä vähän selkeyttä ja selkärankaa.


Yhteistyö ja yleisvaikutelma, hyväksytty


Tuomari: Toffen ja ohjaajan yhteistyö on toimivaa ja luontevaa.
Ihmisiskä: Hyvä me!
Mä itte: En mä aina halua moittia tota mun ihmisiskää, mutta sanoisin kuitenkin sen verran että se vois miettiä arvosteltiinko tässä ihmisen ja koiran vai koiran ja ihmisen yhteistyötä.