Kolmas jänkhäpäivä - kohteena Luulampi

Kolmannen ja viimeisen matkapäivän reitti kulki maailman parhaalta lettukodalta Sivakkaojan laavun ja Kiilopään kautta Luulammelle

Joku saattoi ennen reissua epäillä, että me koiruudet ei tultaisi keskenämme toimeen, mutta olkoon tuossa nyt todiste siitä. Itse asiassa me hitsauduttiin hyvin yhteen jo menomatkalla yhteisen kärsimyksen kautta - samassa tilassa kylki kyjessä 16 tuntia! No oikei - kyllähän me pysähdeltiin pissatauoilla ja silleen ja oltiinhan me perhekunnittain omissa häkeissämme. Ihan vaan kerran reissussa me otettiin Kelpukan kanssa tuijotteluharkka ihan vaan ärsyyttääksemme ja onnistuihan se. Oltiin tosin hihnassa, että ihan huuteluksi se molemmin puolin jäi. Toi Kelpu on mun ja Fasun harkkakaveri, eikä me kukaan oikein tykätä, että joku harkkaa meidän omalla kentällä.

Keloja siellä oli vähän joka puolella ja niistä sai tämmöisiä hauskoja tunnelmakuvia. Pasila! Porilaisten marssi - vai pitäiskö sitten kuitenkin soittaa maamme-laulu ja katsoa Tuntematon Sotilas?

Yhdessä vaiheessa meistä kaikista, myös Kelpie-kaverista kehkeytyi oikein kunnon lintukoira. Narunjatkeet ihmetteli, että mitä me kouhkataan eikä ne sitä tirppaa nähneet vielä aikoihin.

Lopulta jatkeetkin näki sen linnun, mutta eivät päästäneet meitä tekemään sitä mitä me on koko meidän elämämme odotettu. Siinä se tirppa - riekoksi mainittu - töpsytteli rauhassa meidän edessä kun älysi, että me ollaan kytkettyjä eikä päästä mihinkään. Harmituksen lisäämiseksi se lensi vielä läheiselle töyräälle huutelemaan meille rivoja.

Tossa taas muutama kuva reissusta, jotka kaikki ei oo ihmisikän ottamia, kuten ehkä huomaatte, jos on silmät auki. Tai no näkeehän sen jo otsallaan.

Huomenna tää hauskuus loppuu Lapin osalta - kohtalona on palata etelämpään tältä ihan parhaalta reissulta. Oulu - täältä tullaan!