Ekana jänkhäpäivänä narunjatkeet suunnitteli sellaista varovaista aloitusta reilun 7 kilsan lenkillä (Laanilan kultareitti). Ihmisiskä oli taas suunnittelemassa ja jotenkin tapojensa mukaisesti se unohti jotain. Mä olisin voinut kertoa sille heti alkuun, että jos lähtee reissulle joka ei palaa oletusarvoisesti lähtöpaikkaan niin matka vähintään kaksinkertaistuu palatessa lähtöpaikkaan.
No niihän siinä sitten kävi. Taukoa pidettiin reilun 8 kilsan kohdalla. Kun lähtöpaikkaan päästiin takaisin niin taivallusta tuli melkein 16km. Siinä matkalla nähtiin kaikenlaista hassua. Ihmiset kaivaa maata keskellä ei yhtään mitään - osa kaivoi lapiolla ja osalla oli oikein sellainen mitä kutsuttiin kaivuriksi. Oli siinä matkalla kanssa sitten sellainen mökki jossa joku mies oli asunut kesät-talvet yhtäjaksoisesti 30 vuotta! Pihalla oli ihmeellisiä härveleitä. Se mitä ihmiset kaivoi ja kaivaa vieläkin on jotain kultaa, josta mä en tiedä enkä ymmärrä mitään.
Tässä alla on vähän kuvia reissulta, viimeisessä on osa mun reissukavereistakin. Todettakoon tässä yhteydessä, että ihmisiskä söi viimeisen makkaran eikä me Fasun saatikka muidenkaan kanssa saatu mitään. Sen mä vaan sanon, että noiden ihmisten ruokkimisväli muistuttaa pentukoirien ruokintavälejä - ja uskokaa mua - ruokintaväleistä on syytä pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!